Kun ajelee Turusta Helsinkiin, vanhalle ykköstielle saattaa sujahtaa Salon kaupungin keskustan tuntumasta. Siitä on kiva körötellä kohti pääkaupunkiseutua. Muuta liikennettä ei ole nimeksikään.
Ympärillä riittää peltoa, ja ajaessa on aikaa havaita laitumella märehtimässä makaavat lypsylehmät. Kaksi ratsuhevosta heiluttelee häntäänsä naapuriaitauksessa. Vanhaa valtatietä pitkin ajellessa kaiken ehtii ihan todella nähdä.
Laajan pellon pohjoispuolella vilahtavat kiireisimmät, jotka ajavat E18-mottoritietä pitkin Helsingistä Turkuun tai Turusta Helsinkiin.
Autot viuhuvat länteen, autot viuhuvat itään. Näkymää voi ihailla etanan perspektiivistä, eivätkä moottoritiellä kiitävien autojen äänet kantaudu vanhalle väylälle.
Romanttinen köröttely suorastaan huutaa taukoa. Toive toteutuu, kun mäennyppylän takaa avautuu Lahnajärven legendaarinen taukopaikka.
Se on avoinna, vahvasti elossa taas.
Kaarros siis vasemmalle, rantamaisemaan. Huolellisen venyttelyn jälkeen maistunee kahvi, tee tai muu juoma ja kenties talon perinteinen erikoinen, katkarapuleipä, joka kaikessa muhkeudessaan maksaa alle kahdeksan euroa.
Lahnajärven taukopaikka suljettiin marraskuussa 2008, kun uusi moottoritie ohjasi liikennevirrat sen ohi. Vanhan taukopaikan rakennukset alkoivat vääjäämättä ränsistyä. Rapistumiselle tuli stoppi noin vuosi sitten, kun yrittäjä Pia Landén tarttui syöttiin. Haaste oli panna paikkaa kuntoon, ja ensimmäinen etappi olivat syyskuiset avajaiset.
– Avajaispäivänä 18. syyskuuta täytin 46 vuotta. Juhlin siis työn merkeissä, Landén kertoo.
Hän on syntyjään Savon tyttöjä Pieksämäeltä, niin että sanavalmiudesta yrittäminen kerran jo kuolleeksi tuomitussa kahvilaravintolassa ei ainakaan jää kiinni.
– Nyt asun Lohjan Saukkolassa, tässä lähellä. Äitini oli yrittäjä, mieheni on yrittäjä, ja kahdesta lapsestamme toinen on täällä Lahnajärvellä töissä.
– Viimeksi kuluneen vuoden ajan työ on ollut minulle ainoa harrastus.
Pia Landén huokuu elämänvoimaa. Raikas sanatulva saa jatkoa.
– Iloitsen joka hetkestä, ja varmimmin ärsyynnyn jatkuvasta valittamisesta.
– Kun ensin sanotaan, että kukaan ei tee mitään, ja sitten kun kaikkensa tekee, sekään ei aina tunnu kelpaavan.
Avaruus ja tyylikkyys sekä ajan patina on pyritty säilyttämään Lahnajärvellä. Tarjolla on kiireetön paluu menneiden aikojen mukaviin muistoihin.
Lahnajärven taukopaikan juuret ovat sotien jälkeisen Suomen kasvun ja kehityksen vuosissa.
Alunperin Matkamannan nimellä tunnettu taukopaikka perustettiin vuonna 1952 Lahnajärvelle silloiseen Suomusjärven kuntaan, joka kuuluu nykyisin Saloon. Tämä Suomen ensimmäinen moderni taukopaikka syntyi Helsingin kesäolympialaisiin matkustaneiden turistien tarpeisiin.
Ulkomaalaisille vieraillemme piti tarjota parasta. Samalla Suomi pääsi vähitellen hyvän makuun, kun elintarvikkeet vapautuivat säännöstelystä, kahvi viimeisenä.
Lahnajärven ja monien muiden taukopaikkojen kohtaloksi koitui 2000-luvulla kiihtynyt kiire ja sitä tyydyttämään vauhdittunut moottoriteiden rakentaminen.
Klassinen kahvilaravintola Silta Sääksmäen sillan pielessä Valkeakoskella on avoinna vain kesäkausina ja pärjää hienossa maisemassaan, vaikka Tampere–Helsinki-moottoritie kiertää sen kaukaa Toijalan
luota.
Myös moni Lapin-matkaajien suosima taukopaikka hiipui vanhalle tielle, kun Kemin ja Tornion välinen vanha valtatie korvautui uudella moottoritielinjauksella.
Vanhalla ykköstiellä liikenne laski dramaattisesti. Kun ennen moottoritien valmistumista Lahnajärven suunnalla huristeli vielä noin 11 000 autoa vuorokaudessa, moottoritie kuivasi virran noin 1 500 autoon.
Nykyinen Lahnajärven yrittäjä kuvaa tilanteen.
– Moottoritie teki kiireen. Niin se vain on.
Hullulta lahnajärveläisen kuvaus kuulostaa, mutta tottahan se on. Kahdella kaistalla suuntaansa, läpi kallioiden porattujen tunnelien pitää kiitää kuin pendolino.
– Anna itsellesi aikaa katsoa maisemaa, poikkea Vanhalle ykköstielle, pysähdy tähän, aisti maut, herkuttele ja rauhoitu.
1970-luvulla linja-autot pitivät kunnon tauon Lahnajärvellä, jossa matkustajat pääsivät kahvittelemaan. Salissa sai silloin myös tuprutella tupakkaa.
Ruoka, rakennus ja puutarha. Pia Landénin yrittäjätausta ei voisi paremmin sopia Lahnajärven taukopaikan uudelleenkäynnistäjälle.
– Joka ainoa kerta, kun ajoimme tästä ohi, mietimme ääneen, että miksi ihmeessä paikka on kiinni.
Varsinkin vesielementti kiinnosti Landénia. Sen varaan voisi rakentaa houkuttimia.
Haaste olisi yksinkertainen ja selkeä: Miten saada 120 kilometrin tuntivauhdilla muutaman sadan metrin päässä ohi kaasuttava kansa haaviin?
Miten ajaja painaisi jarrua, päättäisi tarjota itselleen aikaa ja kääntäisi rampilta Lahnajärvelle?
Lahnajärvi sijaitsee tasan puolessavälissä matkalla Helsingistä Turkuun tai päinvastoin. Matkaa kumpaakin maalikaupunkiin on runsaat 80 kilometriä.
Pysähdykselle olisi ainakin matemaattiset syyt, ja on muitakin, niitä maukkaampia.
Nyt tarjolla on esimerkiksi Kuhaa Mannerheim tai käsintehdyt lihapullat.
– Avajaisviikolla täällä hääräsi Kuppilat kuntoon -tähti Jyrki Sukula. Oli hienoa saada hänet tänne, Landén kehuu.
Sukulan ympärille rakentunut Lahnajärvi-tv-jakso esitetään Nelosella marraskuun 11. päivänä.
Jyrki Sukulalla on Lahnajärven uutena avajaispäivänä keittiössä kuuma, mutta hän ehtii hetkeksi juttelemaan kesken askareittensa.
– Muistan käyneeni täällä 1970-luvulla naskalina. Sitä en muista, kävinkö kertaakaan uimassa, mutta hyviä munkkirinkeleitä muistan kyllä syöneeni mehun kanssa, julkkiskokki Sukula juttelee.
Hänestä oli hieno haaste päästä käynnistämään Lahnajärven taukopaikan uutta tulemista.
– Ilman muuta uskon menestykseen. On kamalaa ajatella, että tällainen paikka oli lähes kymmenen vuotta aika lailla heitteillä.
Yrittäjä Pia Landén vahvistaa vielä, että Sukulan suunnittelemalla ruokalistalla on ”ihan itse käsin tehtyä ruokaa”.
– Eikä suinkaan mitään valmista pakastehässäkkää.
Lahnajärven avajaispäivänä 46-vuotissyntymäpäiviään viettänyt Pia Landén sanoo, että jos kaikki vain noituisivat lamaa ja taantumaa, mistään ei tulisi mitään.
Rakennuksen ränsistyminen oli Lahnajärven pahin uhka.
– Vuosi pari vielä, ja koko tönö olisi pitänyt pistää jyrän alle, Pia Landén laskeskelee.
Hänellä ehti jo olla vaihtoehtoinen suunnitelma rakentaa Lahnajärvelle kokonaan uusi taukopaikka.
– Varmaan oli onneksi, että vanha kuitenkin saatiin noin vuoden mittaisessa remontissa korjattua kelvolliseksi.
Muussa tapauksessa olisi menetetty ajan patina sekä mahdollisuus nostalgiaan.
Avajaispäivänä ruokailemaan on saavuttu ajan kanssa. Sisääntulossa entisiä aikoja muistelevat pysähtyvät vanhojen, seinälle ripustettujen valokuvien ääreen.
Yksi seurue palauttelee mieliin aikaa, kun Postin linja-autot olivat keltaisia. Ne pysähtyivät Lahnajärvellä vartin, ehkä parikymmentä minuttia. Siinä matkustajat ehtivät kaikessa rauhassa kahvitella katkarapuvoileipineen, kun kuljettaja käsitteli postit ja itsekin poikkesi kuskien taukotuvassa kahvilla.
Tauko vessakäynteineen oli matkustajille tarpeen, sillä vielä 1970-luvulla linja-autoissa ei ollut vessoja. Linja-autojen vessat alkoivat yleistyä vasta 1980-luvulla.
Muistelijat havaitsevat, ettei silloin ennen ollut kiirettä, ja silti ehdittiin. Turun pikavuoro todella seisahtui vartiksi, ja matkustajat oikein odottivat taukopaikan tuoreita leivonnaisia.
Vastaavasti nyt ihastuttaa Lahnajärven nykytilojen kalustus.
Erillisessä nostalgisessa pelitilassa saattaa palata vuosikymmenten taakse naputtelemalla flipperin kiiltäviä kuulia vilkkuvien valojen pelilaudalla. Numerokehä raksuttaa tuttuun tahtiin ansaittuja bonuspisteitä. Raks, raks, raks.
Paluu nuoruuden mekaanisten pelien maailmaan säväyttää monia. Lasten laitteet hurahtavat heilumaan, kun niihin työntää kolikon.
Mikäs kiire meillä on. Maltetaan taas jatkaa Pia Landénin Lahnajärvestä kertovan tarinan parissa.
– Minulla on nyt yksitoista henkeä töissä. Heille kullekin maksan palkan ja itse yrittäjänä juoksen hiki päässä kaikkia mahdollisia asioita.
Työvoiman määrä kertoo karua kieltä ajan muutoksista. Vielä vuonna 1985 taukopaikalla oli 70 vakituista työntekijää.
Tuolloin Lahnajärvi eli toistaiseksi viimeistä huippuaikaansa, kun järven rannassa taukotalon tuntumassa toimi varsinkin lapsiperheitä houkutellut suuri vesipuisto ja sen vetonaulana jättikokoinen vesiliukurata.
Remontti Lahnajärven päärakennuksessa kesti vuoden ja valmistui syyskuussa.
Tunne on avainsana Pia Landénin elämässä.
– Minun elämäntapaani kuuluu nousu vastavirtaan, Pia Landén sanoo ja laskee 1960-luvun henkeen kuvioidut rullaverhot puoleen ikkunaan.
Kuosit ovat kauniit, ja kaunis on myös ympäröivä luonto. Järviterassilla saattaa viivähtää hetken, hiljaisuutta kannattaa hakea.
Landén muistuttaa, että talous on nyt kaikkialla keskeinen puheenaihe.
Lahnajärven lähellä Salossa elettiin puhelinten myötä nousukausi, joka vaati myös tieinvestoinnit. Kun moottoritie saatiin valmiiksi, tilanne talouden saralla olikin jo toinen.
Landén taas toistaa uskonsa hidasteluun, nauttimiseen ja viipyilyyn. Siis asiakkaittensa osalta.
Tähän ajatukseen on Lahnajärvellä yhdistetty myös parturin ja kampaajan palvelut. Pia Landénin tytär Janna Kajas sekä Hanna Rautanen ja Noora Byckling palvelevat kahvilatiskillä, mutta asiakkaan on mahdollista kampauttaa itsensä kesken matkanteon, ilman ajanvarausta. Kolmikon kukin jäsen voi niiltä sijoiltaan vaihtaa ammattia ja siirtyä kampaamolle varattuihin tiloihin.
Kaisloista tehdyt aurinkovarjot koristavat terassia. Sisällä irtain on pääosin kierrätettyä. Sijoitetusta rahasta yrittäjä Pia Landén ei halua puhua, ainakaan tarkoin numeroin.
– Työtä on tullut tehtyä mittaamattomasti maalauksesta lähtien.
Syksy ja talvi ovat sisäänajovaihetta. Moottoritien varteen tulee opaskyltit, ja ensi kesäksi Lahnajärvelle ennustetaan erittäin vilkasta liikennevirtaa.
Landénille sävelet ovat selvät.
– Jos kaikki vain toitottavat, että on lama, mitään ei tapahdu. Jonkun vain on ryhdyttävä yrittämään.
Lahnajärven taukopaikka on valmistunut vuoden 1952 olympiakesänä. Kuvassa järvipenger on vielä keskeneräinen. 1950-luvulla itäautot hallitsivat Suomea, ja neuvostoliittolainen Pobeda (kuvassa) oli taksien valtamerkki.
Lahnajärvi
Taukopaikka vanhan ykköstien varrella, noin 80 kilometriä sekä Helsinkiin että Turkuun.
Rakennettu 1952, 1980-luvulla myös
vesipuisto. Suljettu marraskuussa 2008. Avattiin uudelleen syyskuussa 2015.
Vuonna 2008 valmistunut moottoritie korvasi vanhan ykköstien.
Parhaimmillaan noin 11 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, nyt runsas tuhat. ●
Teksti Hannu Koskela, kuvat Kirsi Tuura, Aarre Ekholm/Lehtikuva ja Matti Tapola/Lehtikuva
