Päivitetty 19.9.2022 – Alkuperäinen versio ilmestynyt 23.11.2017

Muistatteko, kun Prinssi William vieraili Helsingissä marraskuussa 2017 onnitellakseen satavuotiasta Suomea? Vierailun isäntänä oli presidentti Sauli Niinistö, joka on samaa vuosikertaa 1948 kuin Williamin isä, tuolloinen prinssi Charles, nykyinen kuningas Charles III.

Syksyllä 2017 otetuissa kuvissa prinssi William näytti lähinnä yksinhuoltajaisältä. Aamutuima, koulunpiha, käsi tiukasti mutrusuisen naperon prinssi Georgen kädessä, ovensuuneuvotteluja siitä, että kouluun pitää mennä, vaikkei aina huvittaisikaan.

Äitiä ei näkynyt, sillä Cambridgen herttuatar Catherine poti kotona kolmannen raskautensa aamupahoinvointeja, kaksi edellistä odotusaikaa olivat yhtä hankalia. Isän kertoman mukaan pikkuprinssiä riepoi sekin, että Charlotte sai jäädä äidin kanssa kotiin. Thomasin yksityiskoulu on edistyksellinen, siellä panostetaan taiteeseen, urheiluun ja ulkoiluun, keskeisiä arvoja ovat ystävällisyys, huomaavaisuus, nöyryys: se että opittaisiin antajiksi, ei ottajiksi. Myös Georgen vaatekaapissa odottivat balettitossut, tytöt ja pojat saavat balettioppia.

William pääsi tyttöjen kanssa samaan opinahjoon vasta yliopistoaikana. Kohtalokkain seurauksin.

Vompatti. Sillä lempinimellä Walesin prinssi Charles kutsui parivuotiasta esikoispoikaansa. Vompatti on australialainen punkea pussieläin: hellyttävät poskipussit, nöpönenä ja suppusuu. Juuri siltä William näytti ja siltä näytti Georgekin taaperona.

Charles oli pojastaan riemuissaan. Hän luki kasvatusoppaita ja ohjeisti prinsessa Dianaa opeillaan. Charles oli ensimmäinen kuninkaallinen isä, joka oli mukana synnytyksessä ja tiedotti kansalle: poika, 3,2 kiloa, siniset silmät ja vaaleat kutrit. William esiintyi ensi kerran julkisuudessa 21 tunnin iässä, kun perhe lähti sairaalasta. William teki muutenkin historiaa: hän on ensimmäinen kuninkaallinen vauva, joka kulutti kertakäyttövaippoja, jota isä kylvetti ja joka meni tavalliseen lastentarhaan.

Vompatti oli myös vintiö. Kerran piti testata miten isän kengille käy vessanpöntössä. Poika karkasi Balmoralin linnasta, ja sai nilkkaansa seurantapannan. Julkisin napina osui prinssi Andrewin ja Sarah Fergusonin häihin 1986: paasipoika William, 4, nujakoi morsiustyttönä toimineen serkkunsa kanssa kesken seremonioiden, hermot pettivät.

William varttui riitaisassa kodissa. Vanhempien avioliitto natisi vuosikausia ennen kuin se päättyi vuonna 1992, virallisesti ero astui voimaan 1996.

Prinssi Harry syntyi syksyllä 1984, muttei tästäkään ollut liiton pelastajaksi. Veljeksistä tuli hyvin läheiset, William otti pian isoveljen suojelevaa roolia. Charles oli rakastava, mutta etäinen tyyppi, ei oikein tiennyt miten nassikoiden kanssa ollaan. Turvamiehistä tuli sijaisvanhempia: he pelasivat futista, telmivät tyynysotaa.

Diana koki olevansa parhaimmillaan äidin roolissa. Hän hassutteli, leikki, halasi, oli läsnä. Hänen tärkein päämääränsä oli viedä pojat kuninkaallisesta kuplasta ulos maailmaan tavallisten ihmisten arkeen, hän teki kaikkensa tuodakseen heidän elämäänsä normaaliutta.

He kävivät huvipuistoissa, hampurilaisilla, elokuvissa. Hän vei poikia tapaamaan asunnottomia, työttömiä, aidsiin sairastuneita, vammaisia, huumenuoria – myös niin, että media ei ollut paikalla – vaikka Diana olikin julkisuuden manipuloinnin mestari. Taitojaan hän käytti erityisesti Charlesia kampittaakseen.

William oli jo sen ikäinen, että näki äitinsä pelin, raivokohtaukset, arvaamattomuuden ja myös sen, miten äiti haki lohtua ja huomiota muilta miehiltä. Charles palasi nuoruuden rakkautensa Camilla Parker Bowlesin hoiviin.

– Äiti opetti, että pitäkää jalat maassa, pysykää tekemisissä arjen ja ihmisten kanssa. Olemme Harryn kanssa pyrkineet siihen, sillä meidän elämässämme on niin paljon epätodellista, että jollei tietoisesti hae todellisuutta, ei tiedä mitä ympärillä tapahtuu ja minne maailma on menossa. Tässä hommassa on sitä parempi, mitä normaalimpi pystyy olemaan, prinssi William sanoi haastattelussa häittensä alla.

Prinssi Charles on tiivistänyt, että hänen hommassaan voisi luulla, että puoli maapalloa on punaisen maton peitossa.

Viimeisiä näennäisen sopuisia ikuistuksia Walesin prinssin perheestä saatiin, kun vanhemmat ja pikkuveli saattelivat 13-vuotiaan Williamin oppilaaksi Etoniin. Monelle Eton on kauhistus, George Orwellin dystopia 1984 pohjaa paljolti hänen Eton-kokemuksiinsa. Mutta Williamille legendaarinen sisäoppilaitos tarkoitti rauhaa ja vapautta. Hän sai etäisyyttä äidin ja isän riitakapulana olemiseen, muuta ajateltavaa, uusia kavereita. Urheilullisena ja reippaana hän pärjäsi hyvin, hän oli yksi valmistavan koulun suosituimmista oppilaista, eikä lainkaan koulukiusattu.

Eton toi hänet myös lähelle isoäitiä kuningatar Elisabetia (1926–2022). Windsorin linnaan on koulusta lyhyt matka ja siellä hän piipahteli iltapäiväteellä. Sieltä juontuvat heidän lämpimät ja aika normaalinoloiset pojanpojan ja isoäidin suhteensa. Elisabet kuunteli, kyseli ja evästi. Hän neuvoi varovaisuuteen ja harkintaan juhlinnan, nautintoaineiden, kavereiden ja kaikenlaisen rajojen venytyksen suhteen: kotiintuloaikoja on noudatettava, kerrottava aina missä liikkuu ja kenen kanssa. Tuleva monarkki on ikuisen luupin alla.

William käyttää isoäidin oppeja yhä aikuisenakin. Toisinaan hän syöttää väärää tietoa epäilyksenalaiselle kaverilleen, ja jos tiedot päätyvät julkisuuteen, kontakti on kerrasta poikki.

Diana hyödynsi esikoispoikaansa härskisti paitsi pelivälineenä, myös olkapäänä. Hän kertoi Williamille asioita, joita avioerolapsen ei kuulu tietää, hän kutsui varhaiskypsää poikaa pieneksi vanhaksi mieheksi, ja William tunki kylpyhuoneessa itkeä tyrskivälle äidille oven alta nenäliinoja. Harry ilmoitti isälleen vihaavansa tätä, koska itketät äitiä. William näki tilanteen tasapuolisemmin.

Aina siihen asti, kunnes äiti kehotti poikaansa ehdottomasti katsomaan hänen hienoa haastatteluaan Panorama-sarjassa. William pyysi erityislupaa koulussa saada katsoa televisiota niin myöhään, ja itki sitten raivosta ja häpeästä: äiti antoi haastattelua heidän rakkaan kotinsa sohvalla ja kertoi miljoonille omasta ja miehensä syrjähypyistä, nimiä ja vuosilukuja myöten.

William suuttui niin, että piti mykkäkoulua viikkotolkulla, ei vastannut äidin puheluihin, eikä antanut virhearviointia ja loukkausta koskaan kokonaan anteeksi. Ei antanut hovikaan. Elisabet lähetti saman tien kirjeet pojalleen ja miniälleen ilmoittaen, että erosta on heti tehtävä virallinen.

Ero oli torainen, lakimiesarmeijat tekivät tehtävänsä. Diana menetti enimmät etuoikeutensa, myös Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa -tittelin, joka kertoo kuninkaallisen perheeseen kuulumisesta. William on vannonut, että jos ja kun hänestä joskus tulee kuningas, hän palauttaa postuumisti äitinsä perheen piiriin.

Harrysta ja Williamista niittautui tiukka parivaljakko. Sen voima ja tiiviys näkyi veljesten vuonna 2017 antamissa lukuisissa haastatteluissa Dianan kuoleman 20-vuotispäivän takia. He muistelivat viimeistä puhelua äidin kanssa. Se tuli Pariisista kuolinkolaria edeltäneenä päivänä – pojilla oli kiire hommiinsa ja he lopettelivat puhelun lyhyeen. Sitä he sanovat katuvansa yhä.

Siitäkin he ovat puhuneet paljon, että surusta ja traumoista pitää puhua, muuten ne niittävät pahaa jälkeä, tekevät vihaiseksi ja itsetuhoiseksi. Harry kertoi suunnitelleensa itsemurhaa.

William oli 15-vuotias ja Harry 12, kun Diana, 36, murskautui kolarissa pariisilaisessa alikulkutunnelissa. Hautajaisissa pojat käyttäytyivät hillitysti, ikäistään kypsemmin, ja ihmettelivät myöhemmin, että miksi kaikki itkevät, eiväthän ne edes tunteneet äitiä – mutta me jotka tunsimme, emme itke.

Williamin lapsuus loppui siihen. Hänestä tuli vastuunkantaja, suojelija. Hän halusi suojella pikkuveljeä kaikelta pahalta, ja isää ja isoäitiä. Nykyään tärkeimmät suojeltavat ovat oma puoliso ja lapset. Hän tahtoo hyvää kaikille. Hänellä on vahva sosiaalinen omatunto, häntä on helppo lähestyä. Henkilökohtainen menetys tuo surun auraa, ikävuosia suurempaa kokemusta, suhteellisuudentajua.

Muttei hän mikään synkistelijä tai jeesustelija ole. Hän on lämmin ja arvokas yhtä aikaa, hauska ja vitsikäs – kertoo mieluusti hurtteja juttuja kuten isänsä ja isoäitinsäkin – ja sydämellisen vakava. Hän osaa keskittyä kulloiseenkin keskustelukumppaniinsa kuin mikään muu ei olisi sillä hetkellä tärkeää.

Hän on komea kuin huippu-uimari. 191 senttiä ja leveä hartiat riittävät kantamaan imperiumin murheita sitten aikanaan. Vilkkusilmät, iso valoisa hymy ja paljon intoa. William tuo mieleen Ruotsin Victorian: samaa positiivista energiaa.

Kaiken tämän löytämisessä auttoi Catherine Middleton, tyttö Berkeshirestä.

Prinssi lähti opiskelemaan skotlantilaiseen St Andrewsin yliopistoon lähinnä maantiedettä ja historiaa. Hän tutustui ikätoveriinsa Kateen. Kurssikaverit päätyivät kimppakämppiksiksi suureen taloon yliopiston lähellä, ystävystyivät, rakastuivat, muuttivat yhteen asumaan, tekivät lomamatkoja. He valmistuivat 2005, Katen pääaine oli taidehistoria.

William on ensimmäinen brittikruununperillinen, joka on saanut testata yhteiseloa ja kumppanuutta aikamoisessa rauhassa. William opiskeli Sandhurstin sotilasakatemiassa, sitten kuninkaallisten ilmavoimien pelastushelikopterilentäjäksi. Asemapaikka oli pienellä Angsleyn saarella. Sinne he muuttivat Katen kanssa valkoiseksi rapattuun pikkutaloon ja viettivät Williamin mielestä ihanan tavallista kotielämää päivystyksiä seuranneiden vapaaviikkojen ajan. Huippukokki-Katen herkkuja, pitkiä vaelluksia mutaisilla poluilla, iltapalaa television edessä. Aamulehden haku postilaatikolta, sunnuntailounaaksi paahtopaistia – lihakauppias sai kutsun häihinkin.

Prinssi teki etsintä- ja pelastuslentäjän töitä seitsemän vuotta, ja pelasti 149 ihmistä.

Häät huhtikuun 29. päivänä 2011 olivat iso iloinen perhejuhla ja koko kansan piknikki. 2.4 miljardia ihmistä katsoi televisiosta, Lontoo meni juhlijoista tukkoon, kaikki rakastivat Williamia ja Katea myös. Varttuneemmat hokivat, että kyllä äitisi olisi nyt sinusta ylpeä.

George syntyi kesällä 2013, Charlotte keväällä 2015. Perheellä oli siihen aikaan kaksi kotia. Kensingtonin palatsissa Lontoossa prinsessa Margaretin entinen 21 huoneen asunto ja Sandringhamin kartanon mailla Norfolkissa Amner House, pelkistetyssä talossa asui ennen kuningataräiti.

Cambridgen herttua vaikuttaa lempeästi maailmaa tarkkailevalta isältä. Hän kertoo kameroille hauskoja pikkutarinoita touhopetteri Georgen puuhista ja murjaisuista, tämä on namisieppo ja välillä niin isoveljeä että. Kate on tiukempi kasvattaja – aikuisia katsotaan silmiin, pokataan, ei riehuta, koiraa ei kiskota korvista, eikä pikkusiskoa kiusata – muuten joutuu omaan huoneeseen arestiin ilman iltapalaa.

William rakastaa Afrikkaa, sen ihmisiä ja eläimiä. Georgen silloinen huone oli Afrikka-kuvilla tapetoitu, Williamin iPhonessa soi afrikkalainen musiikki, videot ja kuvat kertovat villieläimistä. Niitä prinssi haluaa suojella, myös hyväntekeväisyysjärjestöjensä kautta.

William suhtautuu tulevaisuuteensa vastuuntuntoisesti. Hän ei pullikoi tehtäväänsä vastaan, toivoo vain, että sinne olisi vielä pitkä matka.

Juttua on muokattu. Alkuperäinen versio ilmestyi 23.11.2017 – päivitetty 19.9.2022