Eletään noin vuotta 1990. Tuulilasin toimittaja Matti Järvellä on koeajossa Citroën XM. Matti iski minut toimituksen käytävältä apupojaksi – sitä kuuluisaa Peiseler-laitetta käyttämään. Muistattehan, kun vanhaan aikaan Tuulilasissa esiintyi kuvia, joissa auton oikeassa kyljessä möllötti niin sanottu viides pyörä? Sen avulla tehtiin monenlaisia mittauksia – eniten kuitenkin tutkittiin auton kiihtyvyyttä ja sitkeyttä. Matti ei viidennestä pyörästä perustanut, vaan halusi käyttää niin sanottua pyöräanturia. Se kiinnitettiin etuvetoisen auton vapaasti pyörivään takapyörään.

Hoidimme homman Tuulilasin tallilla, ja sitten Matti suuntasi Hyvinkäälle, jossa oli mittauksiin sopiva paikka. Kaikki meni nappiin, mutta yksi asia jäi Matista erityisesti mieleen. Jonkun kiihdytyksen aikana Matti vaihtoi sähäkästi kakkoselta kolmoselle, vilkaisi minuun ja räjähti nauramaan: ”Näät sä Lauri, että miten hyvin mä vaihdan.” Matin tapaista anarkiaa.

Ehdin tuntea Matin yli 35 vuoden ajan. Marraskuun lopulla sain tiedon, että Matti oli kuollut sairauskohtaukseen. Matti oli syntynyt vuonna 1939, eli hän saavutti korkean 83 vuoden iän.

Matti oli koulutukseltaan insinööri, ja hän aloitti autotoimittajan uransa Moottoriviesti-lehdessä 1960-luvulla. Siellä hänen päätoimensa oli Kestotestin kehittäminen. Se oli palkitsevaa hommaa, koska 1960-luvulla autot olivat laadultaan käsittämättömän huonoja. Muistan Matin kertoneen minulle, että eräs Kestotestiauto – ehkäpä NSU – hajosi totaalisesti. NSU:n moottori yksinkertaisesti räjähti kappaleiksi.

Moottoriviesti fuusioitiin 1970-luvun alussa Tuulilasiin, ja Matista tuli Tuulilasin mies. Hän kohosi toimittajana vähitellen erittäin arvostettuun asemaan. Matilla oli kuitenkin pilkettä silmäkulmassa vielä yli 50 vuoden iässäkin. Helsingin kantakaupungissa piti aina löytää se nopein oikoreitti. Se saattoi kulkea jonkun kerrostalon takapihan poikki, jolloin kuivumaan ripustetut pyykit jäivät Matin viuhahduksen jälkeen heilumaan vinhasti.

Koska rikos on jo vanhentunut, haluan kertoa, miten Matti yllätti minut joskus 1990-luvulla. Olin Matin kyydissä, ja Matti kiihdytti testiautoa määrätietoisesti Helsingin Itäväylälle. Tämän yhden, yhä olemassa olevan kiihdytyskaistan alku on epätavallisen leveä. Niinpä Matti päätti ohittaa edellä kuhnailevan autoilijan jo ennen Itäväylää. Tässäkin tapauksessa Matti toimi omien oppiensa mukaisesti: ”Onnistunut ohitus perustuu yllätykseen!”