Lasipalatseiksi niitä usein kutsutaan. Nimittäin autoliikkeitä. Jouduin asioimaan yhdessä valtavassa, nimeltä mainitsemattomassa espoolaisessa autoliikkeessä viime huhtikuussa: piti saada kesärenkaat alle. Ne olivat tuossa liikkeessä talvisäilytyksessä. Kun lähdin varaamaan aikaa renkaanvaihdolle, kävi ilmi, että jonoa oli parin viikon verran. Tämä ei tietenkään tullut varsinaisena yllätyksenä, mutta kyllä siinä sai hieman kiukkua pidätellä.

Onneksi kyseessä ei ollut oma, vaan erään vanhemman sukulaiseni auto. Tämä herra kokee autoliikkeissä asioimisen niin piinalliseksi, että hän pyytää minulta usein apua näihin tilanteisiin. Renkaat saatiin lopulta vaihdettua, vaikkakin aivan liian myöhään: nastat purivat asfalttia iloisesti vielä toukokuun puolella.

Oman autoni kesärenkaat eivät olleet missään rengashotellissa, vaan ihan perinteisesti pihavajassa. Otin ne kyytiin eräänä huhtikuun aamuna ja suuntasin paikalliseen pikkuliikkeeseen. Se ei ole korjaamo, vaan autopesula, jossa tehdään myös rengastöitä. En ollut varannut mitään aikaa, mutta marssin sisään, ja kysyin, että onnistuisiko renkaanvaihto ja auton pesu. Vastaus oli reipas: tule puolen tunnin päästä. Käytin luppoajan kauppareissuun. Kurainen auto tuli puhtaaksi, ja kesärenkaat saatiin alle. Homma hoitui 20 minuutissa, ja koko lysti maksoi muhkeat 40 euroa. Suomessa ei ole tapana antaa sitä kuuluisaa tippiä, mutta tässä kohtaa se olisi ollut paikallaan.

Kun palvelusta puhutaan, on pakko ottaa esille autojen katsastustoiminta. Nykyään homma sujuu lupsakasti, mutta aikanaan vuosikatsastukset olivat melkoista pakkopullaa. Jos alla oli vanha auto, kuten yleensä oli, katsastukseen mentiin pelonsekaisin tuntein.

1980-luvulla itselläni oli ajossa yli kymmenvuotias Saab 95. Siis sellainen outo siivekäs farkku. Siinä oli ties minkälaista vikaa ja vaivaa, mutta aina päästiin katsastuksesta läpi. Lopulta yhtenä vuonna tuli sitten hylky: takaiskunvaimentimet oli aika vaihtaa. Lähdin tekemään työtä keväisessä kuralätäkössä maaten. Lopulta sain uudet pumput ruuvattua paikoilleen. Kun menin näyttämään autoa konttorille, tuli kylmää vettä niskaan. Herra katsastaja sanoi, että eivät nämä iskarit ole vieläkään kunnossa. Selitin, että pumput ovat ihan uudet. Saab ajettiin nosturille, ja katsastusmies joutui myöntämään, että näin on. Lopulta sain leiman rekisteriotteeseen, mutta melkoista vääntöä siihen tarvittiin.