Mattasininen SL odotteli meitä Veho Airportissa Vantaalla. Huomautettakoon heti kärkeen, että tämä uusi SL ei ole Mercedes-Benz vaan Mercedes-AMG SL.

SL:n kori on alumiinia, mutta siinä on käytetty myös magnesiumia, komposiittikuituja ja terästä. Edellismallista poiketen autossa on nyt kangaskatto, jonka voi avata vielä 60 km/h -nopeudessa.

Moottorivalikoima on mielenkiintoinen. Ensi kertaa SL:n historiassa tarjolla on nelipyttyinen versio. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään nuhapumppu, sillä SL 43:n teho on 381 hevosvoimaa. Malliston ytimessä ovat luonnollisesti kasikoneiset pedot SL 55 ja SL 63. Kummankin moottori on nelilitrainen V8, jossa on kaksi turboa. Mainittakoon, että ahtimet ovat lohkojen välissä. Tämä aiheuttaa konehuoneeseen valtavan lämpökuorman, mutta poikkeukselliseen ratkaisuun on päädytty siksi, että näin moottori reagoi nopeammin kaasupolkimen komentoihin.

SL 55 potkii 476 hevosvoimalla ja SL 63 paukuttaa tiskiin törkeät 585 hepoa. Kasikoneiset mallit ovat nelivetoisia, mutta SL 43 on takavetoinen. AMG-moottorit kootaan alusta loppuun käsityönä yksi mies – yksi moottori -periaatteella. Moottorin kokoonpanoon kuluu sylinterimäärästä riippuen 2,5–4,5 tuntia, eli yksi mekaanikko rakentaa päivässä 2–3 voimanlähdettä. Moottoreihin kiinnitettään laatta, jonka myllyn koonnut henkilö kuittaa omalla nimikirjoituksellaan.

Teoriat sikseen – nyt lähdetään ajamaan! Alla on SL 55. Vinkkelikasin käynnistys saa ison autohallin suunnilleen tärisemään. Rumpumaisesti hakkaava käyntiääni on niin hieno, että sitä ei voi oikein sanoin kuvailla.

Ajelen hissukseen moottoria lämmitellen. Vaikka kasi käy vain nopeaa tyhjäkäyntiä, ohjaamossa tuntuu siltä, että liikkuisimme ukkosrintaman sisällä. Päätämme suunnata Espoon Nuuksioon. Sinne vievä tie on kuin vuoristorata: kaarteita ja korkeuseroja riittää. Taivas on pilvessä, ja lämpömittari näyttää kahtatoista astetta. Olen kuitenkin varautunut ulkoilurupeamaan paksulla takilla. Katto siis rohkeasti alas.

Kun rätti ei ole välissä häiritsemässä, kahdeksan sylinterin rumputuli paukkuu entistäkin rajumpana. Tie on tyhjä, joten pienet kiihdytykset ovat paikallaan. Hommassa on vahva kielletyn hedelmän maku. Alustan toimintaan emme oikein pysty perehtymään, sillä sen rajat ovat kaukana suomalaisen (asfaltoidun) maalaistien tarjoamien haasteiden yläpuolella. SL kääntyy halukkaasti mutkiin, ja nielee suoraa baanaa vakuuttavan vakaasti.

Kun palautan auton Mercedeksen PR-upseeri Pekka Koskelle, virnistän leveästi, ja huikkaan perään: ”Ajokorttikin on tallella, eli hyvin meni!”