Valkoinen parta on yhtä pitkä kuin hiukset: kyseessä on joko joulupukki tai kansainvälinen rocktähti. Marko Hietala, yksi tunnetuimmista basisteistamme maailmalla on vähän kumpaakin.

– Viime jouluna ehdotinkin ystävälleni, että nyt aletaan tehdä rahaa ja heittää täällä Espanjassa pukkikeikkaa, hän nauraa.

Kasvoilla voi nähdä tuoreen isän onnea, sillä Hietala sai lokakuussa tyttären brasilialaisen Camila-vaimonsa kanssa.

– Vauva on ihku pikkuplikka. Siinä on jotain ihmeellistä, mutta samalla aika luonnollista. Pikkuplikalla on ollut hieman univaikeuksia, joten meidän pitänee tutkia olisiko syynä refluksi. Nimiäiset järjestetään pian, isä miettii.

Hietalalla on aiemmasta liitosta kaksi aikuista poikaa.

– He ovat jo päälle kaksikymppisiä, joten ehkä aika kultaa muistot yövalvomisissa. Vaipanvaihtoa en enää osaa, mutta muistaakseni se ei ole rakettitiedettä. Lapset ovat hyvin pitkälle sitä, miten heihin suhtaudut. Omien kokemuksieni mukaan he ovat humoristisia ja villejä kortteja, joiden kanssa voi olla hyvinkin lystiä.

Kun Hietala lensi Suomeen loppuvuoden Raskasta joulua -kiertueelle, pienokainen jäi äitinsä kanssa Espanjaan.

– Anoppi lensi Camin avuksi. Nyt kun minulla ei ole kansainvälistä uraa luotavana, aion ottaa iisimmin ja pysyä enemmän perheen luona kuin aiemmin.

Korona-aikana pariskunta viihtyi Suomessa, mutta lokakuussa 2021 Hietala muutti Espanjaan Camin kanssa. Espanjassa Torreviejan kaupungin kupeessa keltaisessa huvilassaan Hietala kävelee ympäriinsä ja imaisee välillä sauhut sähkötupakastaan.

– Olen ollut suhteellisen avoin henkisistä hankaluuksistani. Kaamosmasennus alkoi olla kauhea rasite. Kun keskipäivällä on hämärää ja kolmelta tulee pimeää, viimeistään silloin päiväni on pilalla. Illalla väsyttää sen verran, että vain odottaa, että koska voi mennä nukkumaan.

Espanjaa Hietala ei puhu, mutta Torreviejassa on iso kansainvälinen yhteisö, jossa pärjää hyvin englannilla.

– Kulttuurieroja on, kuten mañana-asenne. Tuntuu jopa hupaisalta, miten paljon asiat voivat venyä. Kaipaan välillä Suomeen, mutta toisaalta Camilla on sama kaipaus Brasiliaan. Ja Kuopiossa ei ollut minkäänlaista brasilialaista yhteisöä. Hänelle se oli sosiaalisen kuoleman paikka, mikä ei ollut häntä kohtaan reilua. Täällä Espanjassa olemme tasavertaisia. Pidämme huolta toisistamme saman verran.

Tarjolla on myös paljon kiinnostavaa.

– Poika, tyttöystävänsä sekä pojanpoikani lensivät tänne ja kävimme tutkimassa Granadan linnoituksia. Flamencotanssit jäivät vielä näkemättä, mutta koska soitan itsekin klassista kitaraa, saatankin puskea ensi kerralla messiin!

Hietala miettii, onko Espanja maa, minne hän haluaa perheineen juurtua.

– Jos saisin asua, missä haluaisin, se olisi Savossa järven rannassa. Pimeyden vuoksi se ei onnistu. Mutta viihdyn täällä.

Hietala järkytti kansainvälistä heviyhteisöä alkuvuodesta 2021 kertomalla jättävänsä Nightwish-yhtyeen, joka kuuluu eittämättä Suomen tunnetuimpiin ja isoimpiin nimiin musiikkialalla.

– Jos on loppuun ajettu ja sairas, on parempi jäädä lepäämään, Hietala pohtii nyt viime vuoden takaista ilmoitustaan.

Hän kertoo henkilökohtaisen totuuden etsimisen ja löytämisen kestäneen vuosia.

– Keväällä pääsin terapian ja terapeuttien, psykiatrien, psykologien ja neuropsykologien avulla tulokseen, että minulla on synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriö. Se on myötävaikuttanut moniin asioihin, siihenkin, että en ole koskaan sopeutunut joukkoon. Psyykeni myös lankeaa helpommin masennuksen ja ahdistuksen puolelle. Toisaalta se ei ole pelkästään huono juttu, sillä kun masennuksesta nousee, maailman näkee selkeämmin.

Hietalalla on testien mukaan keskivertoa parempi näkö- ja työmuisti.

– Ne toki kehkeytyvät sen mukaan mistä on itse kiinnostunut. Olen aina ollut treeneissä hiton nopea biisien haltuunottaja, koska minulla on pitkälle viety kappaleen rakennekäsitys. Ne asiat menevät minulla järjestykseen tosi nopeasti, mikä ei ole normaalia ADHD:ssa.

Joskus Hietalalla on kuhina päässä mennyt pahaksi ja tielle tullut vielä erilaisia kommunikaatiovaikeuksia.

– Silloin olen heitellyt tavaroita, rähjännyt sekä huutanut. Ne ovat ikävämpiä piirteitä, joista olen pitkän aikaa pyrkinyt eroon. Vaikka ne tilanteet on helpompi ymmärtää nyt jälkikäteen, ei se ole mikään synninpäästö niistä karmeimmista tarinoista, joita en halua tässä kertoa.

Hietala kuvailee itseään ihmiseksi, jolla rikas mielikuvitus laukkaa isosti.

– Jokainen tarina saa päässäni kuvitellun jatkon.

Suomen menestyneimpiin kansainvälisiin yhtyeisiin kuuluva Nightwish kiersi ja kiertää edelleen pitkiä konserttikiertueita ympäri maailmaa.

– Yksinäisyys oli kaikista raskainta ja rakkaista ihmisistä erossa oleminen. Perustyössä oleva näkee perheensä joka ilta. Vaikka olen ajallisesti saattanut olla enemmän kotona, kuukausiakin kiertueiden välissä, rundilla se ikävä ehtii tulla, varsinkin lapsille.

– Jo aikuiset poikani eivät ole sanoneet mitään katkeraa kiertuevuosistani ja voin aidosti kertoa, että tykkäämme toisistamme. Luulen, että niistä vuosista oli eniten haittaa ex-vaimolleni. Hän joutui pitämään pystyssä perhettä ja kotia, mikä on toisinaan tuntunut kuin vankilalta.

Pitkät ajat maailmalla rasittivatkin parisuhdetta.

– Ei ole helppo paikka naiselle katsella tätä nykyistä somemaailmaa, jossa jotkut saattavat ilmoittaa julkisesti rakastavansa sinua. Se syö luottamusta, vaikka siihen ei olisi syytäkään. Kuvittelisin, että minun rinnalleni olisi suhteellisen helppo asettua, koska en pidä itseäni juuri minkään arvoisena. Pidän elämästä ja hyvästä huumorista, mutta me ihmiset olemme vain hyödyttömiä olentoja.

Sitä hän ei kiellä etteikö ihailu vähän ”hiplaisi miehistä egoa”.

– Samalla tällaisilla asioilla on erittäin vähäinen merkitys tärkeyslistallani.

Kansainvälisen uran tähtihetkiä Hietala arvostaa, mutta enää nekään eivät tunnu niin tärkeältä.

– Haluan tehdä hyviä ja kiinnostavia kappaleita muutaman hyvän tyypin kanssa, julkaista välillä materiaalia ja toivon, että ihmiset jotka niistä tykkäävät tulisivat keikoille. Kokoluokat ovat minulle sivuseikka. Jättiareenat ja festivaalit ovat nastoja, mutta voima ja valta turmelevat. Ja tykkään aidosti soittaa ihan helvetisti klubeissa. Jengi on iloisesti jurrissa ja välitöntä, se on kuin kontaktilaji.

Muusikko itse lopetti alko­holinkäytön jo 2010.

– Ensimmäinen masennuskauteni alkoi vuonna 1997, kun sain potkut työstä, tyttöystävä lähti, äänileikkaus vei ääneni ja kämpästä tuli häätö. Jatkoin juomista, vaikka meillä oli bändissäkin aikamoinen myllerrys käynnissä. Ruotsitar kävi laulamassa ja tapahtui paljon asioita, jotka menivät henkilökohtaisella tasolla vaikeaksi.

Vuonna 2008 masennus iski uudestaan.

– Siihen kun sain pillerit ja join päälle, euforia ja impulsiivisuus sekä mielikuvituksen laukka tilanteesta toiseen menivät niin hurjiksi, että aloin itsekin pelkäämään itseäni. Myös kankkuset saattoivat kestää neljä päivää ja silloin pelkästään masensi. Siitä kärsivät sekä bändikaverit että perhe. Ymmärsin, että korkki pitää kiertää kiinni. Ei minusta silti jeesusta tullut, ei edes saarnaajaa. Tulen hyvin toimeen tenujen kanssa, hehän ovat impulsiivisia ja huumorintajuisia.

Hietalan ei tee mieli koskaan napata edes yhtä bisseä.

– Muistan sen pimeyden mihin juominen vie. Se on liikaa. En lähde sinne takaisin koskaan.

Juomisen lopettaminen auttoi joksikin aikaa, mutta vuonna 2012 Hietalan avioliitto alkoi murentua. Ero tuli lopulta 2015.

– Silloin olin todella rikki. Ymmärsin, että jos joudun tähän hetkeen jäämään, minut saa pistää pehmustettuun koppiin. Ei ollut nastaa ymmärtää, että en tule koskaan pääsemään masennuskausista eroon. Kun masennus on uusinut näin monta kertaa, ei se todennäköisesti lähde koskaan pois. Ehkä sitten syön pillereitä koko elämäni ajan, vaikka olen niitä yrittänytkin lopettaa. Pillerit eivät kuitenkaan ehkäise sitä, että kun inhimillisessä elämässä jotain menee päin helvettiä, tunnet pahaa oloa.

Marko myöntää, että menneisyys ja sen traumat eivät jätä häntä koskaan täysin rauhaan.

– Joskus huomaan tarkastelevani liian tarkasti tiettyä ajatusten sumaa, esimerkiksi kuvitellut keskustelut vanhoista riidoista saattavat mennä mielessäni hyvinkin pitkälle. Silloin pitää tietoisesti muistaa, että tämä tapahtui jo vuosia sitten. Menneiden virheiden ja loukkausten äärellä oleminen syö miestä järjettömästi.

Alttius masennukselle, ahdistukselle ja arvottomuuden tunteille on pakko ottaa arjessa huomioon.

– Olen tarkkaillut itseäni vuosikausia ja vietän siksi aika kurinalaista elämää. Kun herään, otan lääkkeet, juon kahvit ja luen uutisia. Kaksi kolme tuntia kestää, että pystyn ottamaan ihmisiä vastaan. Sitä ennen kaikki muu ärsyttää. Muistan edelleen ajat, jolloin saatoin olla huoleton ja sekopäinen, nuori ja villi. Ne vuodet ovat menneet. Nyt on nämä raamit ja yritän mahduttaa itseni niihin. Olen nyt paremmissa ruumiin ja hengen voimissa kuin viime vuosina, mutta koskaan en ole hyvissä. Onneksi huumori on selviytymiskeinojen aatelia. Lisäksi olen sinnikäs ja voimakastahtoinen pirulainen.

Raamiensa sisällä hän on kaikkia sävyjä: valosta synkkyyteen.

– En osaa selittää, miltä masennuksen syövereissä oleminen tuntuu. Kaikki on harmaata ja hyödytöntä, eikä siitä muuksi muutu. Se tappaa kiinnostuksen maailmaan ja asioihin, joista on normaalisti kiinnostunut. Kun masennus on pahiten päällä, ensimmäinen ajatus aamulla on: vittu kun heräsin. Yksinäiset hetket hakkaavat takaraivossa ja syövät sinut pikkuhiljaa tyhjäksi. Olen ollut tilanteessa, missä olen katsonut pehmeitä syysjäitä: että jos ei olisi poikia ja vaimoa, kävelisin sinne. Sen rajan saavuttaminen ei edes vaadi ihmeitä. Joskus riittää iso läjä paskamaisia asioita putkeen.

Nyt Hietala palaa maalailemaan lamppuja ja ripustamaan verhoja, että koti olisi mahdollisimman mukava vauvalle.

– Tällä hetkellä ei ole mitään, mikä estäisi katsomasta eteenpäin. Silti takana on asioita, jotka tulen aina kokemaan surullisina ja menetyksinä. Toisaalta kuten fyysikot sanovat: Aika on. Eli kaikki ne hyvätkin hetket ihmisten kanssa, jotka on menettänyt, ovat olemassa tässä ajan ja avaruuden jatkumossa. Ja kun voi paremmin, muistaa joka päivä, että on etuoikeus olla olemassa. Elämässä.