Jatka lausetta muusikko Ismo Alanko: Teini-iässä inhosin erityisesti… kotia, uskontoa ja isänmaata.

Teini-iässä ihailin erityisesti boheemeja taiteilijoita.

Lapsuuteni sitkein haave oli olla suuri urheilusankari.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun nousin avannosta ­pakkaspäivänä.

Viimeksi rakastuin vaimooni tänään.

En enää rakasta alkoholijuomia.

Suomen olisi jo aika luopua kohtuuttomista metsien avohakkuista. Hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Kateellisena katson, kun ihmiset nauttivat niistä asioista, joista en itse enää nauti.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun kaaduin syöksylaskussa.

Pelkään kuollakseni, että taivas putoaa niskaamme.

Häpeän syvästi itseäni milloin mistäkin syystä.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska pakotettiin koulun pihalla: ”Tappelu, tappelu!”

Kadun yhä sitä, etten nuorena treenannut enempää kitaransoittoa.

Ystäväni ihmettelevät minun ainaista ­hässäkkääni.

Pyydän anteeksi, että en ole pyytänyt anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannut.

Sukurasitteeni on liiallinen kunnianhimo.

Juuri nyt ottaa päähän, että väkivaltaa ihannoidaan niin paljon.

En enää nykyään suutu, kun saan sinapit housuilleni.

Mieluummin kuolen kuin hylkään elämän.

Hermoni menevät, kun joku ei hoida sovittuja ­hommiaan.

Ennen oli paremmin ainakin se, että pelättiin vain ydinsotaa. Nyt pelätään ydinsotaa ja maailman­loppua.

Minun jumalassani mukavinta on, että sitä ei ole.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän oli aivan saman näköinen kuin ukkini.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, kokeilisin sitä.

Annoin viimeksi lahjan pojalleni hänen syntymäpäivänään.

Jos elän yli satavuotiaaksi, otan konjakin.

Luulin itsestäni liikoja, kun lähettelin ­teininä demoja levy-yhtiöihin.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut arvostamaan itseäni kovin paljon.

Aion vielä opetella pelaamaan pöytä­tennistä huomattavasti paremmin kuin nyt.

Minun olisi pitänyt syntyä Keravalla.