Lapin mies ei kävele eikä hiihdä: Cafe Pasila Ylläsjärvellä Kolarissa on tienkäyttäjien kohtaamispaikka
Taukopaikka
Lapin mies ei kävele eikä hiihdä: Cafe Pasila Ylläsjärvellä Kolarissa on tienkäyttäjien kohtaamispaikka
Pakkasta on reilut 20 astetta ja taivas on avaruutta myöten auki. Aamuaurinko on noussut valaisemaan Ylläksen maisematien, jossa autot suksiboksit katoillaan ajavat jonossa rinteitä kohti. Ne, jotka pääsevät.
22.4.2023
 |
Tuulilasi

Ylläksen kansallismaisemissa automatkalaisen silmä lepää. Jos laskettelu ei maistu, huipulle pääsee gondolihissillä myös ilman suksia.

Paikallisten ajomiesten kohtaamispaikka on Cafe Pasila, joka löytyy Ylläsjärven puolelta. Se on hädin tuskin vielä avautunut, mutta ehtoisa emäntä Minna Kylmämaa on jo latonut vitriinit täyteen munkkeja.

Tiet on edellispäivän lumipyryn jälkeen aurattu sileiksi kulkea ja nyt pari tienauraajaa keltaisissa huomiotyövaatteissaan lähtee Pasilasta viettämään hyvin ansaittua päiväsiestaa. Käy selväksi, että teiden kunnosta ajaminen näillä tuntureilla ei jää kiinni.

Virrasta voi kuitenkin olla pulaa.

Paikalle saapunut taksiyrittäjä Jarkko Ylläsjärvi kertoo auttaneensa kuljettajia tien päälle – koska etelästä saapuneet eivät ole välttämättä tottuneet talviautoilun lainalaisuuksiin, akut simahtelevat kovassa pakkasessa. Apukäynnistys onkin yksi tämän taksin palvelun muodoista.

Kevättalvi on pohjoisen hangilla pääsiäiseen asti vilkasta kotimaisten lomalaisten sesonkia. Iso osa saapuu Lappiin omalla autolla. Ja mikä ettei! Jos etelän kaupungeissa suhtautuminen yksityisautoiluun saattaa olla paikoin nuivaa ja ajaa saa monin paikoin posket punaisena, Lapissa on toisin.

Vanhan perinteisen sanonnan mukaan Lapin mies ei kävele eikä hiihdä. Vuoden ympäri alla on iso avolava-auto tai maasturi, maastossa kesällä mönkijä ja talvella kelkka. Lyhimmät matkat kuljetaan kuulemma taksilla.

”Itse olen ymmärtänyt, että jos matka on moottorikelkkaa pidempi, se kuljetaan kelkalla”, näkee myös Pasilan toinen omistaja, Kylmämaan mies Pasi Vidén.

Pasila on autoilijoiden taukopaikka.

”Perustimme tämän alkujaan kelkkavuokraamoksi ja kahvila tuli siihen tukemaan toimintaa.”

Pasi Vidén ottaa Pasilassa vieraat vastaan paikalliskuulumisten kera.

Moottorikelkkailusta on tullut yksi keskeisistä Lapin matkailun trendeistä. Sitä kokeilevat järjestetyillä retkillä niin suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin matkailijat. Ja tarjontaa on. Kelkkoja on Ylläksen alueella vuokrakäytössä reilu tuhat, ynnää Pasilan kahvilaparlamentti.

Äkäslompolon puolella, jossa kelkkoja on eniten, ne ruksuttavat käynnissä lähtöalueilla jokaisena iltana. Hittituote on rinteiden sulkeutumisen ja ruokailun jälkeen kahdeksan aikoihin käynnistyvä revontulisafari, jossa kelkoilla ajetaan jängän reunaan katselemaan taivaalle, satoi tai paistoi.

Mutta Pasila ei järjestä safareita. Kelkat ovat vuokrattavissa sinällään, ilman opasta. Ja niitä Pasilassa riittää tavallisista aloittelijan vuokrakelkoista todella tiukkoihin tykkeihin. Pihalla asiakastaan odottaa kovinta rautaa mitä markkinoilla on, ”kaikkiin tarpeisiin”. Tavallisissa reittikelkoissakin on valikoimaa aina Commander GLX 5900 -malliin asti.

”Se on touring-kelkkojen Rolls Royce”, tiivistää Ylläsjärvi kokemuksen rintaäänellä – onhan hän tullut tunnetuksi liki kaikki vesi- ja lumimoottorikelkkakilpailut Suomessa selostavana kuuluttajana.

”Se on Lynxin 40-vuotisjuhlamalli, joka tehtiin modernisoiduksi versioksi legendaarisesta 5900-mallista. Nyt uudessa versiossa on 180-hevosvoimainen nelitahtiturbokone leveällä telalla ja monipuolisella vaihdelaatikolla. Sillä vetää tukkirekeä tai ajaa tunturin yli.”

Kelkkavuokrauksessa Ylläs on ollut edelläkävijä. Alkuvaiheessa kalustona oli legendaarinen Poro-Okkeli, eli ruotsalaisen Ockelbon valmistama laatikonmuotoinen yksipyttyinen kelkka, jossa on edessä kaljakorin vetävä kuljetustaso.

”Koska kysyntää oli, kylänmiehet alkoivat tekemään tänne reittipoolia. Että niillä kelkoilla pystyi jossain myös ajamaan”, Ylläsjärvi kertoo.

Aamun kahvihetki alkaa olla taputeltu. On vaihdon aika: kelkkoja vuokraamaan saapuvien autoja pysäköidään Pasilan eteen ja kylänmiehet suuntaavat kuka milläkin pelillä eteenpäin. Linja-autonkuljettajalla on toki suurin, mutta paljoa ei jälkeen jää työpäiväänsä aloittamaan lähtevä Ylläsjärvi: ylöskiivettävää mallia oleva RAM 1500 Hemi murahtaa liikenteeseen varsin uskottavasti, ja lähes koko tien pituudelta.

Tunturintörmää kirkkaassa päivässä ihastellessa tulee selväksi juuri tässä, Pasilan pihassa, että Lapissa tuoksahtaa paitsi tervastuli, rommi ja suksivoide, myös parhaimmillaan bensiini. Ja rajusti.

PS. Kelkka on pohjoisessa kaikkialla kelekka.

Miten sinne pääsee: Käsivarteen vievältä E8-tieltä käännytään Kurtakontielle (numero 80), joka vie Ylläsjärvelle. Cafe Pasila löytyy sen ja hiihtokeskukselle kääntyvän Iso-Ylläksentien risteyksestä.

Tauon paikka: Cafe Pasila, Ylläsjärvi

Mikä: Kahvila ja moottorikelkkavuokraamo.

Missä: Ylläsjärvellä Kolarissa, Iso-Ylläksentie 1.

Erikoista: Paikallisten kuuluisuuksien ja muiden tienkäyttäjien kohtaamispaikka, jossa matkalainen pääsee alueen puheenaiheisiin kiinni nopeasti. Isot parkkipaikat. Vuokrattavissa on harvinaisen laaja kattaus moottorikelkkoja.

Palstalla esitellään autoilijan kohteita, jotka ovat oman pysähdyksensä arvoisia. Bensiinintuoksuisin löytyy Lapin-matkalla Ylläkseltä.

2 kommenttia