Kärsitkö ummetuksesta tai ripulista, johon liittyy kipua ja vatsan turvotusta? Tai korventaako hapan mahaneste ruokatorvea? Molemmissa kyse on todennäköisesti niin sanotusta toiminnallisesta vatsavaivasta: ärtyvän suolen oireyhtymästä eli IBS:stä tai toiminnallisesta dyspepsiasta. Kirjainlyhenne IBS tulee englannin kielen sanoista irritable bowel syndrome. Dyspepsia tarkoittaa ylävatsaoireita.

– Toiminnallisten vatsavaivojen taustalla ei ole rakenteellista vikaa tai elimellistä sairautta. Tutkimuksissa suoli on päällisin puolin terve, sanoo gastroenterologian erikoislääkäri Juha-Matti Laaksonen Pihlajalinnasta.

Ärtyvän suolen oireyhtymää on kolme päätyyppiä: ummetuspainotteinen, ripulipainotteinen ja sekamuotoinen, jossa ummetus ja ripuli vaihtelevat. Tyypillisesti syöminen laukaisee nopeasti ulostamisen tunteen. Vatsan turvotus ja kipu kuuluvat usein asiaan.

Vaivan tausta on epäselvä. Ajatellaan, että kyseessä on aivo-suoliakselin häiriötila. Suolen seinämässä on useita hermovälittäjäaineita, jotka vaikuttavat suoliston liikkeisiin ja kipuaistimukseen. Osalla suoli on herkempi supistelemaan ja reagoi tavallista voimakkaammin suolen seinämän venytykseen.

– Se voi tuntua kovana kipuna. Toisilla kipukynnys on korkeampi, eivätkä he noteeraa suolen venytystä.

Muita syitä oireyhtymän taustalla ovat suoliston bakteerikannan köyhtyminen ja suolen seinämää ärsyttävien bakteerien liikakasvu. Suoliston mikrobiston koostumukseen vaikuttaa etenkin ruokavalio, mutta myös perintötekijöillä, antibioottikuureilla ja sairastetuilla vatsataudeilla on merkitystä.

– Ärtyvän suolen oireet puhkeavat usein vatsataudin, esimerkiksi ulkomaanmatkalla sairastetun turistiripulin, jälkeen, Juha-Matti Laaksonen sanoo.

Toiminnallisen dyspepsian oireet johtuvat siitä, että ruokatorven ja vatsan yhdistävä sulkijalihas löystyy. Silloin ruokatorven alueelle pääsee nousemaan normaalia runsaammin hapanta mahansisältöä. Se aiheuttaa kipua rintalastan takana. Muita oireita ovat palan tunne kurkussa, röyhtäily ja karvaan maun nousu suuhun. Vaiva on hyvin tavallinen: siitä kärsii elämänsä aikana lähes jokainen.

Myös ärtyvä suoli on yleinen riesa. Joidenkin arvioiden mukaan oireita saattaa olla jopa 25 prosentilla väestöstä. IBS on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Vaiva ilmaantuu tyypillisesti 20–30-vuotiaana.

– IBS aaltoilee, eli siihen kuuluu oireisia ja oireettomia kausia. Sen esiintyvyys pysyy aika tasaisena läpi elämän, Juha-Matti Laaksonen sanoo.

Ruokavalio vaikuttaa niin ärtyvän suolen kuin dyspepsiankin oireiden syntyyn. Närästystä aiheuttavat ja pahentavat rasvaiset ja mausteiset ruoat, suklaa, sipuli, paprika, alkoholijuomat sekä happamat marjat ja hedelmät.

IBS:ssä pääsyyllisiä ovat huonosti imeytyvät fodmap-hiilihydraatit. Niitä on runsaasti rukiissa, vehnässä ja ohrassa, kaaleissa, sipulissa, sienissä, pavuissa, herneissä, hunajassa, ksylitolilla ja sorbitolilla makeutetuissa tuotteissa sekä kivellisissä hedelmissä, eritoten vesimelonissa, omenassa ja päärynässä. Myös cashew- ja pistaasipähkinä voivat aiheuttaa oireita.

– Koska fodmap-hiilihydraatit eivät imeydy, ne kulkeutuvat paksusuoleen, jossa on valtaosa suoliston bakteerimassasta. Se on erityisen hanakka polttamaan ja käyttämään fodmapeja ravinnokseen. Tällöin bakteerit tuottavat paljon kaasua. Samalla veden imeytyminen takaisin elimistöön hidastuu, selittää laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen lääkärikeskus Aavasta.

Kun suolessa on runsaasti vettä ja kaasua, se kipuilee ja turpoaa enemmän ja on herkempi ilmavaivoille ja ripulille. Kaikki eivät kuitenkaan saa oireita fodmapeista, sillä suoliston olot vaihtelevat luontaisesti eri ihmisillä. Jotkut sietävät niitä suuria määriä, kun taas toisille tulee hankalia vaivoja jo pienestä annoksesta.

– Fodmap-ruokavalio eli fodmap-hiilihydraattien syönnin rajoittaminen on parhaiten tutkittu keino vähentää ärtyvän suolen oireita. Toteuttamistapoja on kaksi, vähä- ja vaikeampioireisille, Reijo Laatikainen sanoo.

Vähäoireinen voi kokeilla fodmap-rajoitusta neljän viikon ajan niin sanotusti puolivaloilla eli osittaisilla rajoituksilla. Kaikkia fodmap-ruokia ei siis tarvitse karsia, vaan ainoastaan ne, joiden kokee selvästi ärsyttävän vatsaa. Vaikeaoireisen on syytä rajoittaa kaikkia fodmap-tuotteita kertaheitolla. Muuten ei voi tietää, saako ruokavaliosta apua vai ei.

– Ruokavalion toteuttaminen vaatii perehtymistä siihen, missä kaikissa ruoissa fodmap-hiilihydraatteja on. Ruokien fodmap-pitoisuudet voi tarkistaa luotettavasti esimerkiksi australialaisten tutkijoiden kehittämästä Monash University Low Fodmap Diet -älypuhelinsovelluksesta. Se on englanninkielinen, mutta kuvatkin kertovat, mistä on kyse, Reijo Laatikainen vinkkaa.

Lisäksi on muistettava, että ruokavalion rajoittaminen voi vähentää kuidun saantia. Kuitua tarvitaan, jotta vatsa toimisi. Naisten tulisi pyrkiä saamaan sitä vähintään 25 grammaa ja miesten vähintään 35 grammaa päivässä.

– 100-prosenttiset kauraleivät ja kaurapuurot ovat usein herkkävatsaiselle hyvä vaihtoehto.

Juha-Matti Laaksonen neuvoo kokeilemaan tarvittaessa ulosteen massaa lisäävää lääkekuitua, kuten apteekista ilman reseptiä saatavaa ispagula-­siemenvalmistetta. Se pehmentää kovaa ulostetta ja tasapainottaa löysää vatsaa.

– Lääkekuitujen käytössä pitää olla kärsivällinen, koska hyöty näkyy vasta viikkojen tai jopa kuukausien kuluttua. Aluksi oireet lisääntyvät, mutta sitä ei pidä säikähtää, hän sanoo.

Myös esimerkiksi kalsiumin ja D-vitamiinin saanti voi olla täysrajoitteista fodmap-ruokavaliota noudattavalla niukkaa. Lisäksi puutetta voi tulla folaatista sekä A- ja jopa C-vitamiinista. Siksi muutos olisi hyvä toteuttaa ravitsemusterapeutin opastuksella.

– Neljä viidestä saa fodmap-muutoksista merkittävän avun: oireet vähenevät noin puoleen. Hyöty on harvoin täydellistä. Joskus oireiden taustalla on jokin muu syy, Reijo Laatikainen kertoo.

Jotkut kokevat hyötyvänsä hiilihydraattien pilkkoutumista edistävien entsyymien käytöstä. Tutkimusnäyttöäkin – tosin vähäistä – on siitä, että ne voivat vähentävää papujen aiheuttamia oireita.

– Entsyymejä voi kokeilla tilanteissa, joissa ei pysty itse valmistamaan ruokaansa ja noudattamaan fodmap-ruokavaliota. Mitään haittaa lyhytaikaisesta käytöstä ei koidu.

Terveessä ja hyvinvoivassa suolistossa on runsaasti terveyttä edistäviä Bifido- ja Lactobasillus­-bakteereita. Ärtyvästä suolesta kärsivällä niiden määrä voi olla vähäinen. Tilannetta voi yrittää korjata näitä bakteereja sisältävillä maitohappobakteerivalmisteilla. Niitäkin on käytettävä vähintään kuukausi, ennen kuin hyödyn huomaa.

– Ripulipainotteisessa IBS:ssä apua voi saada piparminttuöljykapseleista, sillä piparmintulla on suolistoa rauhoittava vaikutus, Juha-Matti Laaksonen sanoo.

Ärtyneen suolen itsehoidossa tärkeää on myös säännöllinen ruokarytmi eli syöminen 3–5 tunnin välein. Näin annoskoot pysyvät maltillisina eikä vatsa kipeydy ylensyönnin vuoksi.

– Kannattaa myös aterioida rauhallisesti. Jos hotkii, nielee enemmän ilmaa. Liika ilma venyttää suolta ja tuntuu kipuna, Reijo Laatikainen sanoo.

Hiilihapollisia juomia kannattaa välttää, koska hiilihappo tuottaa vatsaa ärsyttävää kaasua.

– Kaasun on tultava ulos joko peräkautta tai röyhtäyksenä suusta. Hiilihapollisissa juomissa on joskus fruktoosia, joka on fodmap-hiilihydraatti. Oluessakin on fodmapin kaltaista ainetta, ja jo yksi tuopillinen voi aiheuttaa oireita.

Myös kahvin juonnissa on syytä olla varovainen, koska se voi pahentaa ripulia. Kahvi aiheuttaa myös närästystä.

– Sen sijaan ummetusta kahvin juonti voi joskus jopa helpottaa, Reijo Laatikainen kertoo.

Ummetuksen ehkäisemiseksi on tärkeää mennä vessaan, kun hätä tulee. Jos pidättelee, uloste kovettuu. Myös liikunta nopeuttaa ulosteen läpikulku­aikaa paksusuolessa. Pelkästään hyötyliikunnasta ja kävelemisestä on vatsan toiminnalle hyötyä. Pitkä­aikainen istuminen on haitallista, koska se lisää ummetusta ja ilmavaivoja.

Liikunta myös laukaisee stressiä. Se on suolistollekin tärkeää, koska stressi lisää toiminnallisia vatsavaivoja ja voi pahentaa niiden oireita. Niin ikään hermostuneisuus ja jännittyneisyys voivat saada vatsan oirehtimaan. Tästä puhutaan kansankielellä stressivatsana, mutta lääketiede ei termiä tunne.

– Suolistolla ja psyykellä on selkeä yhteys. Tästä kertoo sekin, että hankalat vatsaoireet voivat joskus laukaista mielenterveyden ongelmia, Juha-Matti Laaksonen sanoo.

Stressillä, kiireisellä elämäntavalla ja pitkälle prosessoidulla ruokavaliolla lienee vaikutusta myös siihen, että IBS näyttäisi yleistyvän. Tähän vaikuttaa sekin, että nykyään IBS voidaan todeta helposti tiettyjen kriteerien perusteella, mutta aiemmin rakenteelliset sairaudet piti sulkea ensin pois.

– Diagnoosi vaatii, että potilas kärsii vatsakivusta, joka liittyy ulostamiseen tai ulostamistiheyden tai ulosteen koostumuksen muutokseen. Lisäksi oiretta on esiintynyt vähintään kuuden kuukauden ajan, Juha-Matti Laaksonen kiteyttää.

Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos itsehoitokonsteista ei ole apua. Tällöin voidaan selvittää vaivojen perimmäinen syy. Vatsaoireet voivat johtua myös esimerkiksi laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta. Joskus oireilun taustalla voi olla anemia tai kilpirauhasen sairaus. Nämä kaikki voidaan todeta verikokeella.

– Ripulipainotteisessa IBS:ssä on syytä tehdä matalalla kynnyksellä paksusuolen tähystys, sillä tulehdukselliset suolistosairaudet voivat oireilla samaan tapaan. Yli 45-vuotiaalla kyse voi myös olla suolistosyövästä. Toki syöpää voi esiintyä nuoremmillakin, mutta sen todennäköisyys kasvaa iän myötä.

Dyspepsian vuoksi on syytä mennä lääkäriin, jos tuloksia ei tule itsehoidolla, kuten närästystä aiheuttavien ruokien karsimisella, ilman reseptiä saatavilla närästyslääkkeillä ja sängynpäädyn kohottamisella. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä vahvempia lääkkeitä tai lähettää potilaan mahalaukun tähystykseen. Siinä suljetaan pois muun muassa ruokatorven­tulehdus ja mahahaava. Joskus dyspepsian syy voi olla helikobakteeri, joka häädetään antibiooteilla.

– Myös ärtyvän suolen hoitoa voidaan tehostaa lääkärin määräämillä ripuli-, ummetus- ja kipulääkkeillä. Jotkut hyötyvät sappihappoja sitovasta valmisteesta, Juha-Matti Laaksonen sanoo.

IBS-oireita voidaan helpottaa lääkkeillä, joita käytetään masennuksen hoitoon. Ne vaikuttavat suolen seinämässä oleviin reseptoreihin ja suolihermotukseen ja rauhoittavat siten oireita.

– Lisäksi vatsaoireita voidaan lievittää vaikuttamalla stressinhallintaan psykoterapialla. Rentoutumisharjoituksista on hyötyä: kun keskushermosto rauhoittuu, suolikin rauhoittuu.

Tulevaisuudessa IBS-potilaat saattavat saada apua ulosteensiirrosta. Tutkimuksissa ulosteensiirtoja on jo kokeiltu ärtyvän suolen hoidossa, mutta tulokset ovat vaihdelleet, eikä hoidon pitkäaikaisvaikutuksia vielä tunneta.

Asiantuntijat: gastroenterologian erikoislääkäri Juha-Matti Laaksonen, Pihlajalinna ja Kanta-Hämeen keskussairaala sekä laillistettu ravitsemus­terapeutti Reijo Laatikainen, Aava