Vatsa on vaivannut vantaalaista Sanna Nevalaista, 54, alakouluikäisestä asti. Kouluterveydenhuollossa ei kuitenkaan 1970-luvulla tiedetty ärtyvän suolen oireyhtymästä, ja laktoosi-intoleranssistakin alettiin puhua vasta myöhemmin.

Sannalla laktoosi-intoleranssi todettiin, kun hän oli parikymppinen. Hän toivoi, että vatsaoireet katoaisivat, kun hän välttäisi maitotuotteita. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vatsa kipuili, turposi ja juoksutti vessassa edelleen.

Sannaa myös närästi. Hän kävi mahalaukun tähystyksessä, mutta mitään hälyttävää ei löytynyt.

– Kolmekymppisenä oivalsin, että erityisesti ruisleipä ja valkoinen vilja saivat vatsan temppuilemaan. Aloin vältellä niitäkin, hän kertoo.

Vatsa ei kuitenkaan rauhoittunut. Se kipuili jatkuvasti, ja ilmavaivat olivat jokapäiväinen riesa. Turvotus ei rajoittunut vain vatsaan, vaan Sanna turposi joka puolelta. Pahin ongelma oli ripuli. Töihin lähtö viivästyi joskus, koska vessassa piti käydä aamulla monta kertaa.

– Työntekoon sinänsä vatsavaivat eivät vaikuttaneet, vaan olen pystynyt tekemään töitä normaalisti. Olen myös puhunut oireistani avoimesti työkavereille, ystäville ja puolisolleni. En häpeä niitä, vaan väännän mieluummin vitsiä.

Kymmenisen vuotta sitten Sanna haki apua ravitsemusterapeutilta. Tuohon aikaan hän treenasi ahkerasti kuntosalilla ja popsi niin paljon laktoositonta maitorahkaa, että lopulta pelkkä rahkan hajukin ällötti. Ravitsemusterapeutti ehdotti, että hän jättäisi ensin viikoksi pois kaikki maitotuotteet, myös laktoosittomat. Toisella viikolla ruokavaliosta karsittaisiin lisäksi kaikki viljat.

– Se oli silmiä avaava kokemus: vatsani ei enää pulputtanut ja kuplinut, vaan se oli ensimmäistä kertaa elämässäni rauhallinen.

Muutoksesta tuli pieniä lipsumisia lukuun ottamatta pysyvä, ja vatsa pysyi rauhallisena jonkin aikaa. Sitten oireet lisääntyivät jälleen. Sanna hakeutui lääkäriin, jossa hänen mahalaukkunsa tähystettiin uudelleen. Lisäksi tehtiin keliakiatestit. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa.

– Minulle sanottiin, että kyse oli todennäköisesti ärtyneen paksusuolen oire­yhtymästä. Tutustuin fodmap-ruokavalioon. Aluksi noudatin ohjeita laiskasti, sillä pidän hyvästä ruoasta. Tuntui, että kaikki hyvä olisi pitänyt jättää pois.

Niinpä Sanna sinnitteli oireiden kanssa. Liikkumista ärtyvä suoli ei rajoittanut, koska kuntosalilla vessa oli lähellä. Sen sijaan juoksulenkillä oli joskus kipaistava pusikkoon.

– Paperia oli paras olla taskussa tai muuten piti pyyhkiä peffa sammaleeseen. Tämä on edelleen tosiasia.

Yönsä Sanna nukkuu hyvin, vaikka vatsa olisi sänkyyn mennessä kipeä. Yön aikana kipu yleensä katoaa.

– Noudatan nykyään 14 tunnin pätkäpaastoa. Syön illalla viimeisen kerran puoli kahdeksalta ja aamupalan vasta puoli kymmeneltä. Se rauhoittaa suolta.

Pääsääntöisesti Sanna syö itse tekemäänsä ruokaa, josta fodmap-hiilihydraatit on ajan kuluessa karsittu. Töissä hänellä on omat eväät. Kaupan valmisruokia hän välttää, koska haluaa tietää, mitä suuhunsa pistää.

– Ravintolassa syön riskillä. Joskus siinä käy hyvin, joskus huonosti. Vatsakipu on lisähinta ravintolalaskulle. Kaikesta en ole valmis luopumaan.

Viime vuodet ovat olleet haastavia. Oireilu on jälleen pahentunut, vaikkei siihen ole selkeää syytä. Sanna tekee tällä hetkellä vuorotyötä Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, muttei ole havainnut, että epäsäännölliset työajat vaikuttaisivat vatsan toimintaan.

– En ole liioin kova stressaamaan. Otan asiat rennosti enkä suhtaudu ärtyvään suoleenkaan kuolemanvakavasti. Toki minua ottaa välillä päähän, jos esimerkiksi syön kauppakeskuksessa ja joudun sitten ravaamaan kaikki vessat läpi.

Sanna sanoo pilke silmäkulmassa, ettei ripulia pysäytä mikään muu kuin alkoholin juominen edellisenä iltana.

– Silloin aamulla vatsasta ei pyrähdä varpusparvi, vaan tuotos on kiinteä. En ole silti ajatellut juoda päivittäin.

Vaiva myös ailahtelee. Myös tutut ja hyväksi havaitut ruoat saattavat yhtäkkiä yllättäen aiheuttaa oireita.

– Joskus ripuli juoksuttaa vessassa pelkän banaanin ja vesilasillisen jälkeen.

Eniten Sannaa mietityttää tulevaisuus. Hän ei halua olla ikääntyessään ”mummo, jolla on aina löysät housussa”. Siksi hän varasi syksyllä ajan ärtyvään suoleen perehtyneelle yksityislääkärille. Hän kävi kolmatta kertaa mahalaukun tähystyksessä ja ensimmäistä kertaa paksusuolen tähystyksessä.

– Mitään poikkeavaa ei havaittu. Kyse voi olla sappihappojen liikaerityksestä suolistoon, mikä aiheuttaa ripulia.

Hoidoksi kokeillaan sappihappoja sitovaa lääkettä. Jos siitä ei ole apua, kokeillaan jotain muuta.

– Toisaalta on tietenkin hyvä, ettei mitään vakavaa löytynyt, mutta jokin selkeä diagnoosi olisi selittänyt enemmän. Nythän hoito on tällaista kokeilua ja arpomista. Olen kuitenkin toiveikas, että vatsa tulee parempaan kuntoon.