Sepelvaltimotauti oli koitua sotien jälkeen kansamme kohtaloksi. Kansanterveyden ja kulttuurin juuret kasvavat kansan keskuudessa – eivät komentokulttuurissa ylhäältä alas. Näin kävi myös sepelvaltimotaudin ehkäisyssä.

Kansa nousi kapinaan Pohjois-Karjalassa ja lähti karvalakit kourassa eduskuntatalolle maaherra Esa Timosen johdolla. Pohjois-­Karjala-projekti alkoi 7.4.1972. Sen pitkäaikaistulokset ovat huikeat: työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus pieneni 50 vuodessa pääasiassa elämäntapoihin ­vaikuttamalla yli 80 prosenttia. Tuossa ajassa geenit eivät muutu.

Vaikka edistys on ollut huimaa, edelleen kolmasosa väestöstämme kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin. Suomessa todetaan noin 14 000 sydäninfarktia vuodessa. Vuonna 2020 meillä kuoli 18 496 ihmistä sydän- ja verisuonisairauksiin ja heistä puolet sepel­valtimotautiin (8 600, joista työikäisiä 725). Koronakuolemia oli tuolloin 558, joten sydän- ja verisuonitautikuoleman vaara oli 33-kertainen (kardiologian erikoislääkäri Outi Haggren).

Valtimotaudin suuret riskitekijät ovat dyslipidemia eli pielessä olevat rasva-­arvot, tupakointi, diabetes ja verenpainetauti.

Sukurasitteessa merkitseviä ovat tauti isällä ennen 55 vuoden ja äidillä ennen 60 vuoden ikää. Muita vaaroja ovat ikä, munuaisten vajaatoiminta, krooninen tulehduksellinen sairaus, erityisesti reumasairaus, sosioekonomiset tekijät, ­naisilla kuukautisten varhainen poisjäänti, liikapaino, liikkumattomuus, stressi, masennus, uniapnea ja hammastulehdukset.

Tupakoinnin lopettaminen vähentää kuolemanvaaraa sepelvaltimotautia sairastavilla 36 prosenttia, enemmän kuin mikään yksittäinen lääke.

Määritelmän mukaan dyslipidemiassa LDL eli pahanlaatuinen kolesteroli on yli 3 tai triglyseridit yli 1,7 tai HDL eli hyvänlaatuinen kolesteroli miehillä alle 1 ja ­naisilla alle 1,2 millimoolia litrassa. Yli 30-vuotiaista suomalaisista puolella LDL on yli 3 mmol/l. Terveen vastasyntyneen rasva-arvoja voidaan pitää fysiologisina: kokonaiskolesteroli 1,4 ja LDL 0,8 mmol/l.

Eläinten ja luonnonkansojen LDL on keskimäärin alle 1,5, joten suomalaisen miehen 3,5 mmol/l on siten kaukana normaalista. Luonnonkansojen ja suomalaisen miehen ruokavaliot eroavat valtavasti kovien rasvojen ja kasvikunnan tuotteiden määrissä. Lisäksi vain neljäsosa suomalaisista on normaalipainoisia. Raskausdiabetes yleistyy huikeaa vauhtia. Lihavat kuolevat sydän- ja verisuonisairauksiin.

Valtimonkovettumataudin kehittyminen alkaa jo lapsuudessa. Sen eteneminen tulisi pysäyttää niin aikaisin kuin mahdollista. Kolesterolikertymät muodostavat vähitellen plakkeja, joiden päällä on sidekudosta. Ne voivat joko ahtauttaa valtimoa tai työntyä sen seinämästä ulospäin niin, ettei ahtautumista tapahdu.

Onnettomissa oloissa plakin sidekudospintaan syntyy repeämä, jota elimistö paikkaa hyytymällä. Se voi tällöin tukkia suonta ja aiheuttaa sydäninfarktin. Hyytymä voi siis kehittyä sellaiseenkin plakkiin, joka ei ahtauta valtimoa eikä siten oireile tai näy varjoainekuvassa. Toki yleensä valtimoissa esiintyy samanaikaisesti monenlaisia plakkeja. Valtimonkovettumataudin kehitys tulee estää tai pysäyttää ennen vaarallisten plakkien muodostumista.

Riskitekijöiden korjaaminen tervehdyttää valtimoita. Kovat tyydyttyneet eläin- ja maitorasvat vähentävät pahanlaatuisen kolesterolin poistumisreittejä eli LDL-­reseptoreja maksassa, kun taas pehmeät tyydyttymättömät kasvis- ja kalarasvat lisäävät niitä. Tehokkaimmat kolesterolilääkkeet statiinit ja PCSK9-estäjät lisäävät LDL-reseptoreja ja laskevat reilusti veren LDL-kolesterolia. Sen lasku kiinteyttää ja pienentää olemassa olevia plakkeja, jolloin ne eivät repeile niin helposti.

Sepelvaltimotaudissa LDL-tavoite on alle 1,4. Jos potilas saa toisen valtimotautitapahtuman kahden vuoden kuluessa edellisestä, tavoite on alle 1 mmol/l. Kaikilla valtimonkovettumatautia potevilla tulee olla heille sopiva kolesterolilääkitys tehokkaan elämäntapahoidon lisänä. Potilaan ennuste riippuu täysin siitä, miten hyvin hän sitoutuu lääkitykseen ja tarvittaviin elämäntapamuutoksiin.

Sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyn kulmakivi on terveellinen ruokavalio (Outi Haggren). Kaikissa rasvoissa on tyydyttymättömiä eli pehmeitä, hyviä rasvoja sekä tyydyttyneitä eli kovia, huonoja rasvoja. Eniten kovia rasvoja on eläinperäisissä rasvoissa, mutta niitä on myös kovetetuissa ja luonnostaan kovissa kasvirasvoissa, kuten palmuöljyssä ja kookosrasvassa. Kolesterolia on vain eläinperäisissä rasvoissa. Suositus on korkeintaan 300 mg/vrk – yhdessä kananmunan keltuaisessa on 250 mg kolesterolia. Trans­rasvoja on samoissa ruoka-aineissa kuin kovia rasvoja. Mitä vähemmän eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossa on, sitä vähemmän kovaa rasvaa ja transrasvoja.

Suurimmat kovan rasvan lähteet ovat juustot, maitovalmisteet, maitorasvaa sisältävät levitteet, punainen liha ja siipikarja sekä makeat ja suolaiset leivonnaiset. Pehmeän rasvan lähteitä ovat öljyt, pähkinät ja siemenet, avokado ja kalat. Yhdessä grammassa rasvaa on 9 kilokaloria energiaa. Elintarvikkeiden rasvaprosentti ilmoitetaan painoon suhteutettuna. Siten 17-prosenttisen juuston kokonaiskalorimäärästä 57 prosenttia tulee rasvasta. Tyydyttyneen rasvan osuus saisi olla enintään 30 prosenttia, mutta esimerkissä se on 55. Tarkistakaa siis, ­paljonko tuotteen energiasta tulee rasvasta. Ruokavaliosuositukset paremmuusjärjestyksessä ovat ravitsemussuosituksen mukainen sekaruoka, Välimeren ruokavalio ja kasvisruokavalio, jonka on osoitettu jopa sulattavan plakkeja.