Menneinä vuosina päivystyspotilaat vaativat, että anna nyt sitä antilooppia. Auta armias, ellei alleviivattuun toiveeseen suostunut, paukkuivat poliklinikan oven karmit niin, että rappaukset roiskuivat. Kyllähän antibiootti lopulta heltisi – joltakin lääkäriltä.

Kyseinen antibioottihakuisuus on vähentynyt, mutta kyllä sitä vieläkin ­tapaa. Tieto on ­lisääntynyt sekä potilailla että lääkäreillä. Oikea antibiootti tulee osata määrätä oikean pituisena kuurina oikealle potilaalle. Käypä hoito -ohjeissa annetaan vain suuntaviivat. Pitkää kokemusta ei voita mikään.

Kun potilaalla todetaan keuhkokuume, on selvitettävä sen todennäköinen aiheuttaja. Siinä vaikuttaa taudinkuva ja röntgenissä todettavat muutokset. Virukset ovat yleisiä. Niistä saadaan tulevaisuudessa lisää tietoa, kun pikatestit yleistyvät. Mikäli kyseessä on niin sanottu epätyypillinen keuhko­kuume, joka on suttuinen eikä käsitä koko keuhkolohkoa, sen paraneminen on todennäköisempää, kun sen hoidoksi ­tarjotaan heti kättelyssä kahta antibioottia (toinen pneumokokkia ja toinen epätyypillisiä aiheuttajia vastaan). Jos ­otetaan huomioon vain pneumokokki, paranemisen todennäköisyys vähenee ja potilas saattaa tulla takaisin. Tämän on saanut oppia kantapään kautta.

Antibiootteja tarvitaan, mutta niitä ei käy kylväminen kuin Intiassa. Silloin jää hädän hetkellä herkästi luu käteen ja ­risti kummulle.

Nyt sinua on kuitenkin peloteltu hieman liikaa. Toisaalta jotakin voi olla pielessä, jos sinulle on annettu kolme kuuria korvatulehdukseen. Kyse pitää olla välikorvatulehduksesta, sillä korvakäytävät hoidetaan paikallisesti. Välikorvan tapauksessa yleensä yksi kuuri riittää, jolloin tulos arvioidaan kuukauden kuluttua. Mikäli välikorvaan jää eritettä, tilanne ei yleensä lisäkuureilla korjaannu. Et kerro tapauksesi taustoja, joten on mahdotonta reklamoida.

Suoliston bakteereilla on varmasti merkitystä immuunipuolustuksen ja mahdollisesti monien sairauksien kannalta. Tietomme siitä ovat vielä valitettavan hataria, joten ei ole mahdollista antaa kuin yleisiä suosituksia terveyttä edistävästä ravitsemuksesta ja liikkumisesta.

Probiooteilla ei ole vielä näyttöä hoidollisesta merkityksestä aikuisilla, joten niiden suosittaminen yhdessä antibioottien kanssa perustuu ­kovin vajavaiseen näyttöön. Sama koskee myös turisti­ripulien ehkäisyä. Tärkeintä on huolehtia käsien pese­misesta ja katsoa mitä suuhunsa ­pistää. Odottavilla äideillä ja imeväisillä tehdyissä tutkimuksissa jonkunlaisia toiveita on asetettu allergian ja jopa lihomisen ja raskausdiabeteksen ehkäisystä. Näyttöä on ­saatu myös pikkulasten ripuleissa.

Aivan ehdottomasti olisi kaikkien etu, ettei antibiootteja tarvitsisi käyttää. Toisaalta jos niitä ei yhtäkkiä saisi, kuolleisuus infektioihin räjähtäisi ­k­äsiin. Kritiikitön antibioottipolitiikka vaarantaa, ja on jo vaarantanut potilasturvallisuuden. Sen vuoksi jokaisen lääkärin tulee katsoa vakavasti peiliin. Harkintaa tarvitaan. Sitä tarvitaan myös siinä, millaisen lääkkeen ­potilaalleen valitsee.

Antibioottien haitallisuus suolistobakteereille vaihtelee. Vaikka vatsalääkärisi onkin ­oikealla asialla, sinun ei tarvitse pelätä. Yhtäläisyysmerkkejä syöpäsi ja sen jatkokäyttäytymisen sekä antibioottien välille ei voi vetää. Riittää, kun kyselet tarvittaessa kriittisesti lääkäreiltäsi mahdollisesti tarjottavan antibiootin perään. Näinhän meidän kaikkien ­tulisi tehdä.