Rauta on kummitellut pitkään keskustelussa, minkä vuoksi olen käsitellyt sitä usein. Koska liikkeellä on väärää tietoa, kertaaminen on aiheellista. Ferritiini, raudan ja valkuaisaine apoferritiinin imeytymis- ja varastomuoto, on akuuttifaasin proteiini.

Sen arvo nousee kudostuhossa, jonka syy voi olla esimerkiksi leikkaus, trauma, autoimmuunitulehdus, polymyalgia, sydäninfarkti, akuutti kihti, pahanlaatuinen kasvain tai mikrobitulehdus. Tällainen proteiini on myös hepsidiini, jonka kohoaminen estää raudan imeytymistä. Tämä selittää kroonisten tautien anemiaa. Perinteisesti kudos­tuhoa arvioidaan senkalla (La) ja CRP:llä.

Matalalle ferritiinille ei tunneta muuta syytä kuin rautavaje. Hemoglobiini (Hb) tosin alkaa laskea vasta, kun ferritiiniarvo on alle 15–10 mikrogrammaa litrassa. On vaikea asettaa ehdotonta rajaa, joka sulkee aina pois raudanpuutteen. Aikuisella raudanpuutteen osoittajana pidetään ferritiiniarvoa alle 30.

Ferritiini voi kohota kudostuhon vuoksi jopa lukemiin 200–300, vaikka potilaalla olisi rautavaje. Siksi käytän vanhemmilla ja sairailla testinä transferriinin saturaatiota (Trfesat). Mahdollisia ovat myös seerumin rauta ja transferriini­reseptorit. Pulmatilanteissa on tulkittava useampia testejä. Paras raudanpuutteen osoittaja on luuydinnäytteen rautavärjäys.

Hemokromatoosi on harvinainen perinnöllinen sairaus, jossa raudan imeytymisen tai soluista vapautumisen häiriö kerryttää rautaa elimistöön. Siihen viittaa miehillä Trfesat-arvo yli 60 ja naisilla yli 50 prosenttia. Ferritiini nousee arvoihin 350–500. Tällöin pitää sulkea pois monia sairauksia ja varmistaa, ettei potilas ole saanut ylenmäärin rautaa etenkään suoneen. Tapauksessasi tutkisin Trfesat-­arvon, jota kudostuho ei häiritse. Uskon näin tehdynkin. B-­vitamiinien vaje on varmasti on suljettu pois ja luuydintutkimus tehty. Joillakin Hb on tätä luokkaa, kuten Sinulla jo vuosia. Jos vajetta ei ole, rautaa ei kannata syödä.