Osa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä on huolissaan, että jatkossa ammattikoulujen ja myös korkeakoulujen opiskelijat voisivat suorittaa vain yhden perustutkinnon kullakin koulutusasteella.

Tulkinta niin sanotusta yhden tutkinnon periaatteesta juontaa juurensa eri ministeriöiden julkaisemiin hallituskausitavoitteisiin ja muihin dokumentteihin.

– Huoli on täysin yhtenevä. Yhteiskunta muuttuu nyt tosi nopeaa vauhtia. On vaikea kuvitella, että ihminen, joka on valinnut ammatillisen väylän, selviäisi koko työuransa ajan vain yhdellä koulutuksella tai tutkinnolla, sanoo ammatillisen koulutuksen järjestäjiä edustavan Amke ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu.

Lamppu ottaa esimerkiksi paikkakunnan, jossa suljetaan paperitehdas.

– Paperityöntekijät eivät yleensä ole ensimmäisinä lähdössä korkeakouluun, vaan he etsivät jotain toista alaa. Sellainen voisi olla esimerkiksi lähihoitajan työ. On tosi tärkeää, että myös aikuisiällä säilyisi mahdollisuus uuteen ammattiin.

– Mekin kyllä kannatamme sitä, että silloin, kun on mahdollista, suoritetaan yhä enemmän tutkinnon osia, täydentävää koulutusta, eikä lähdetä heti hakemaan kokonaan uutta tutkintoa. Menemme koko ajan enemmän sellaiseen maailmaan, jossa on täsmäkoulutusta, ei kokonaisia tutkintoja, Lamppu lisää.

Keskustelu alkoi, kun opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tammikuussa Sivistyskatsauksen, joka kuvaa koulutus- ja kulttuurisektorin kehitystä kuluneina vuosikymmeninä. Katsauksessa koottiin yhteen koulutusta koskevia tilastoja.

Sivistyskatsauksen jälkeen alan sisäisessä keskustelussa ammatillisesta koulutuksesta tehdyt tulkinnat olivat ”hyvin yksioikoisia”, sanoo Kuntaliiton kehittämispäällikkö Maarit Kallio-Savela.

Dokumentissa esillä olleista tilastoista saattoi päätellä, että ammatillisesta koulutuksesta työllistyy huonosti ja että koulutuksen palkkahyödyt ovat heikot. Kallio-Savela kuitenkin katsoo, että analyysi oli liian ohutta:

– Analyysistä jäi ammatillisen koulutuksen moninaisuus pois, hän sanoo.

Helmikuussa opetus- ja kulttuuriministeriö puolestaan julkaisi virkanäkemyksen, joka tarkoittaa ministeriön virkakunnan ajatuksia siitä, millä tavalla koulutusta pitäisi tulevalla vaalikaudella järjestää. Maaliskuussa taas työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi Suomen suunta -julkaisun, jossa pohditaan keinoja jouduttaa talouskasvua seuraavalla hallituskaudella.

Koulutusta kohdennetaan koulutusaloille ja -tasoille ja koulutusmuodoille, joissa on työvoimatarvetta sekä yksilöille, joiden työmarkkina-asema kohenee, dokumentissa esimerkiksi muotoillaan.

Lisäksi valtiovarainministeriön maaliskuun alussa julkaisemassa julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa ehdotetaan, että osa ammatillisista perustutkinnoista olisi mahdollista lyhentää kaksivuotisiksi.

– Kentällä on huoli, että tämän kaiken datan perusteella nyt tehdään poliittisia päätöksiä, Kallio-Savela sanoo.

– Koko koulutusjärjestelmässä on syytä tarkastella rakenteita ja kehittää niitä sitä kohti, että silloin kun on tarkoituksenmukaista, toisen saman tasoisen tutkinnon sijaan täydennetään osaamista tutkinnon osia suorittamalla, hän jatkaa.

Kaikilla aloilla näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan pätevyysvaatimukset edellyttävät koko lähihoitajan tutkintoa, jota ei voi saada suorittamalla vain osia tutkinnosta.

Kallio-Savela lisää, että Suomessa on noin 160 000 iältään 20–34-vuotista nuorta, jotka ovat kokonaan vailla toisen asteen tutkintoa.

– Sinne on syytä suunnata koulutusta ja heidän on syytä suorittaa kokonainen tutkinto.

Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemys lähtee siitä, että Suomen koulutustasoa pitää nostaa.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi on jäänyt jälkeen, kun korkeakoulutettujen osuus väestöstä on jäänyt 40 prosenttiin. Viimeisimmässä koulutuspoliittisessa selonteossa on linjattu, että vuoteen 2040 mennessä vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaisi korkeakoulututkinnon.

Valtion katsannossa kyse on myös rahan jakamisesta. Ammatillisen koulutuksen nykyinen määrärahataso valtion talousarviossa on noin 2 055 miljoonaa euroa. Perusopetuksen jälkeen se on suurin koulutuspanostus valtiolta.

– Jos verrataan muihin maihin, Suomessa on äärimmäisen laaja ammatillisen koulutuksen tarjonta. Ammatillisessa koulutuksessa on enemmän opiskelijoita kuin korkeakouluissa, ja valtaosa heistä on aikuisia, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Petri Lempinen.

– Näiden aikuisten hyvin yleinen kouluttautumismuoto on suorittaa toinen perustutkinto, joka on veronmaksajan näkökulmasta yksi kalleimmista kouluttautumismuodoista.

Lempinen kuitenkin kiistää, että OKM ajaisi seuraavaan hallitusohjelmaan niin sanottua yhden perustutkinnon mallia ammatilliseen koulutukseen.

– Näin yksioikoisesti asiaa ei voi tulkita, hän sanoo.

Lempinen nostaa esiin sen, että ammatillisen tutkinnon suorittaneista keskimäärin 15 prosenttia jää työttömiksi.

– Kertooko se siitä, että meillä on niin suuri joukko ihmisiä, jotka eivät kykene työllistymään koulutuksesta huolimatta, vai kertooko se siitä, että koulutamme ihmisiä sellaisiin ammatteihin, joille ei ole kysyntää? hän kysyy.

Lempisen mielestä kyse ei ole ainoastaan yksilön oikeudesta suorittaa useita tutkintoja vaan myös siitä, miten ammatillinen koulutus palvelee työelämän tarpeita.

– Jos meillä on niin merkittävä osa perustutkinnon suorittaneita, jotka jäävät työttömiksi, ja samaan aikaan on työvoimapula, se kertoo siitä, että järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Valtiovarainministeriön ehdotusta siitä, että osa ammatillisista perustutkinnoista olisi mahdollista lyhentää kaksivuotisiksi, OKM vastustaa.

– Se tarkoittaisi, että koulutuksen sisältöjä supistettaisiin. Nykyään tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä, eikä sitä ole sidottu aikaan. Jos tutkinnosta otettaisiin vuosi pois, se tarkoittaisi sitä, että sisällöstä leikattaisiin kolmasosa pois.

– Perustaidot ovat osa ammattitaitoa. En usko, että ilman niitä pärjäisi työelämässä, Lempinen sanoo.