Milloin pidetään viimeinen after ski? Tämä ajatus hiipi mieleen, kun katselin jokin aika sitten saksalaisen Deutsche Wellen dokumenttia Climate change: Europe’s melting glaciers. Se kertoo ilmastokriisin vaikutuksesta Alppien jäätiköihin ja lumitilanteeseen.
Lumilajeja rakastavalle, kuten minulle, tilanne on surullinen, jopa lohduton. Tästä kertoi myös syyskuussa 2019 julkaistu YK:n alaisen Kansainvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n erikoisraportti, jonka teemana oli meret, jäätiköt ja lumi: jäätiköt sulavat hurjaa vauhtia ja lumiraja kapuaa yhä ylemmäs.
Alpeilla tilanne on karu. Alle tuhannen metrin korkeudessa sijaitsevien hiihtokeskusten pudotuspeli on pian alkamassa, sillä lunta ei lämpenevillä keleillä enää ole riittävästi laskukautta varten. Korkeammalla olevat keskukset tulevat kitkuttelemaan lumitykkien avulla ja toimivat osittain niiden varassa jo nyt. Esimerkiksi Itävallassa keinolunta on käytetty jo puolella rinteistä, arvioi sveitsiläisen tutkimuslaitoksen edustaja – ja tämä arvio on usean vuoden takaa.
Jotta lumibileitä voidaan pitää mahdollisimman pitkään, on keskusten monissa maissa pakko lumettaa ja jopa ostaa lunta. Tykkien hankkiminen on mittava investointi, jonka lasketaan maksavan itsensä takaisin vasta noin 15–20 vuoden käytön jälkeen.
Tykkilumessa on hyviä ja huonoja puolia. Laskijalle, varsinkin perusrinteissä viihtyvälle ja carving-suksiaan rakastavalle, tykkilumi on mukavaa ja helppoa laskettavaa. Ainakin aamutuimaan heti lumikissan jäljiltä, kun lumi on tiivistä ja napakkaa.
Hiihtokeskusyrittäjälle se on puolestaan luojan lykky: lumettaminen pidentää laskukautta. Tekniikkakin on koko ajan kehittynyt, eivätkä moderneimmat tykit enää tarvitse toimiakseen kovia yöpakkasia. Ne voivat reagoida älykkäästi esimerkiksi liian kovaan tuuleen ja sammuttaa osaksi aikaa itse virran.
Lumettamisessa on ympäristön kannalta kuitenkin ongelmansa, kertoi dokumentissa hydrologi, professori Carmen de Jong.
Lumeen tarvittavaa vettä ei Alpeilla riitä ylenpalttisesti. Keinolumi myös sulaa paljon luonnonlunta hitaammin, mikä sekoittaa luonnollista veden kiertokulkua.
Lisäksi tykkilumessa on enemmän ravinteita, ja sulaessaan se vaikuttaa maaperään. Rinteiden maan imukyky heikentyy, ja jos vesi vain virtaa imeytymättä syvälle, lisääntyy eroosio. Myös kasvisto on koetuksella ja muutoksen alla. Vaikuttaa siltä, että keinolumi sekoittaa Alppien ekosysteemiä.
Päällimmäisin huoli tykkilumessa liittyy kuitenkin ennen kaikkea energiankulutukseen. Tykittäminen vie paljon energiaa, ja jos se on peräisin fossiilisista lähteistä, ollaan entistä syvemmässä railossa.
Mitä vastuullinen lumilomailija voi tehdä? Luonnonlumisille offareille suuntaamalla voi välttää tykkilumen murheet, mutta vastassa on muita punnittavia asioita: Rinteiden ulkopuolella hiihtäjä voi häiritä herkkää alppiluontoa ja sen eläimiä. Lumivyöryt ovat turhankin usein juuri laskijoiden aiheuttamia, ja lisäksi koskemattoman puuterin perässä matkustetaan kauas ja usein lentämällä.
Ja muutenkin, off-lasku on yhä vain harvojen ja taitavien hupia. Ei sovi jokajannelle.
Lumilomaansa valitseva matkailija voi oikeasti tehdä paljonkin hyvää, ja lopulta ihan helposti. Ennen kaikkea kannattaa tarkastella omia valintoja liikkumisen ja energiankulutuksen suhteen.
Paras tapa pitää luonnollinen lumi pitkään maassa ja myös alppiyrittäjät kiinni patonginsyrjässä on tehdä oma reissu mahdollisimman vähäpäästöisesti. Matkusta lumille mahdollisimman lähelle, kulje mieluiten maata pitkin ja valitse hiihtokeskus, joka tykittää uusiutuvalla energialla. Jotta hyvä after ski -tunnelma säilyisi, kannattaa nämä vinkit kertoa myös laskukavereille.
Toimittaja Heidi Kalmari pohtii Vastuullinen matkailija -kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.
