Uusi näkökulma asioihin on aina tervetullut. Olen seurannut soteuudistuksen mutkia monta vuotta sekä kuntapäättäjänä että bloggaajana. Olen kahlannut läpi kaikki hallituksen esitykset perusteluineen ja kirjoittanut niistä varmaan yli sata juttua. Näkökulmani on aina ollut juristin ja kuntapäättäjän.

Helmikuussa pääsin osalliseksi niistä palveluista, kun puolen vuoden kiireetön terveysprojektini sai päätöksen. Minulle tehtiin reisivaltimon pallolaajennus, josta sinänsä ei kannata numeroa tehdä. Ikä, elämäntavat ja itäsuomalainen geeniperimä hidastivat kävelyä, joten panin kiireettömän hoidon vireille lokakuussa. Helmikuussa sitten nuohottiin, ja nyt kävely sujuu kuin puolta nuoremmalla.

Puolen vuoden aikana kuljin koko matkan terveyskeskuslääkärin ensimmäiseltä vastaanotolta kirurgin ja röntgenlääkärin käsiteltäväksi. Kohtasin monen eri ammatin edustajia, ja kohtaamiset olivat aina miellyttäviä. Vuorokauden sairaalajakso oli erityisen miellyttävä asiallisten, ystävällisten ja ennen kaikkea ammattinsa osaavan hoitohenkilökunnan ansiosta. Tunsin olevani osaavissa käsissä.

Pohjois-Karjalan terveydenhoidosta vastaa kuntayhtymä Siun sote, joka aloitti toimintansa vuoden 2017 alussa. Yhtymä rakennettiin valtion sotea odoteltaessa erikoissairaanhoidon kuntayhtymän sisään, koska siellä oli jo valmis organisaatio. Rahoituksesta vastaavat kunnat vuosittain päätettävillä maksuosuuksilla. Rahoituksen riittävyydessä on omat ongelmansa, mutta kuntayhtymä toimii.

Maan hallitus päätti tehdä soteuudistuksen yhdistämällä valinnanvapauden ja maakuntahallinnon. Kuten tiedetään, malli kaatui aikapulaan ja perustuslaillisiin ongelmiin.

Ei ole liioittelua sanoa, että hallitus yritti mahdotonta yrittäessään tehdä yhden hallituskauden aikana itsenäisyyden historian suurimman terveydenhoidollisen ja aluehallinnollisen uudistuksen. Hallitus yritti survoa maan eri alueet samaan muottiin.

Helsingissä asiat ovat toisin kuin Pohjois-Karjalan haja-asutusalueella. On enemmän valinnanvaraa, ja on lyhyt matka joka paikkaan. Minun piti oman terveyskeskuksen lisäksi käydä lähes sadan kilometrin päässä Joensuussa kolme kertaa tämän yhden asian takia.

Maan eri osien sovittaminen yhteen ainoaan malliin on liian kaavamainen ratkaisu. Siksi varoitan tulevaa hallitusta tekemästä samaa virhettä uudelleen. Älkää olettako, että sama takki sopii sekä suurille kaupungeille että pienille maaseutukunnille.

Kun puhutte leveämmistä hartioista, niin muistakaa, että joillain on leveät hartiat jo nyt. Isot kaupungit pystyvät järjestämään koko terveydenhoidon itse, kuten ovat pystyneet tekemään tähänkin asti. Pienet kunnat eivät siihen pysty, mutta älkää pakottako niitäkään yhteen ainoaan muottiin. Antakaa niille vapautta päättää itse ja yhdessä toisten kanssa itselleen parhaasta ja toimivimmasta mallista.

Se voi olla sote-kunta verotusoikeudella tai se voi olla kuntayhtymä. Potilasta kiinnostaa hoidon laatu ja saatavuus, ei sen takana oleva hallinnollinen rakenne. Jos jossain on toimiva malli, niin älkää purkako sitä.

Kun nyt kuitenkin etsitään uusia malleja, niin annan yhden mallin lisää. Siun sote on kuntayhtymä, jonka rahoituksesta vastaavat kunnat. Myös ammattikoulutusta järjestävä koulutuskuntayhtymä Riveria on kuntayhtymä, mutta sen rahoitus tulee kokonaan valtiolta. Miten olisi, jos annettaisiin mahdollisuus järjestää sote samalla tavalla? Silloin ei verotusta varten tarvitsisi rakentaa uusia itsehallinnollisia alueita.

Tämä uusi mahdollisuus tuli mieleeni lukiessani sairaalan sängyssä selälläni maaten koulutuskuntayhtymän asioita. Sain ihan konkreettisesti uuden näkökulman.