Avun arkistojen aarteita: Tunnista tuholaiset ja hyötyeliöt

Tunnista puutarhan tuholaiset ja hyötyeliöt – Tässä 8 ötökkää, joista kannattaa hankkiutua eroon – ja 6 pientä apulaista, joista on syytä pitää huolta

Puheenaiheet

Tunnista puutarhan tuholaiset ja hyötyeliöt – Tässä 8 ötökkää, joista kannattaa hankkiutua eroon – ja 6 pientä apulaista, joista on syytä pitää huolta

Kesän mittaan puutarhassa pyörähtää toinen toistaan eriskummallisempia hyönteisiä. Millä asialla kukin niistä liikkuu? Lukijoiden suosikkijuttu keväältä 2017.

Kommentoi 4

Teksti

Anne Joutsenlahti-Lankinen

Kuvat

A-lehtien kuva-arkisto

Fotolia

iStock

14.5.2021

Apu

Pörröinen kimalainen on pihan varhaisin hyönteisvieras, joka lentelee mettä hakemassa ja laskeutuu aterioimaan keltaiselle kevättähdelle. Kohta sen jälkeen kukkamaalla alkaa armoton hyrinä, kun puoli tusinaa mehiläistä ahtautuu kevätaterialle samaan krookuksen kukkaan.

Juuri näihin aikoihin puutarhaan ilmestyy myös toisenlaisia vieraita. Rullalle käärittyjen ruusunlehtien sisällä lymyävät perhostoukat tekevät piilossa tihutöitään, ja pikarililjojen kukilla lekottelevat lakanpunaiset liljakukot lisääntyvät täyttä vauhtia. Molemmat jättävät jälkeensä toukkien likaamat repaleiset kasvustot. Jos olet liikkeellä ajoissa ja tunnistat tuholaiset, voit pysäyttää niiden leviämisen.

Lue myös: Viihtyisä pikkupiha – Nämä 10 + 12 + 2 vinkkiä näyttävään puutarhaan toimivat myös pienemmällä tontilla

Raitaturkkinen kimalainen on tuttu kevään tuoja. Varhaiset kevätkukkijat ovat sille elintärkeä ravinnonlähde.

Joka hyönteislajilla oma roolinsa luonnossa

Kullakin hyönteisellä on luonnossa oma roolinsa. Kimalaiset, mehiläiset ja kukkakärpäset pölyttävät marjakasvit ja hedelmäpuut, leppäkertut ja kirvavainokaiset toimivat tuholaispoliiseina. Näitä kutsutaan hyötyhyönteisiksi. Kasvinesteitä imevät kirvat ja lehtiä syövät pistiäistoukat puolestaan luetaan tuhohyönteisiksi.

Kasvien hoito on helpompaa kun tietää, että kirsikan lehdellä köllöttelevä musta toukka on haitallinen kirsikkaetanainen, mutta se harmaa, keltapilkkuinen on leppäkertun toukka, joka ahmii kirvoja. Tieto auttaa torjumaan haitalliset tuholaiset hyötyeliöiden kärsimättä.

Kasvintuhoojia esiintyy luonnossa aina, mutta niiden määrä vaihtelee melkoisesti eri vuosina. Puutarhassa tuholaiset voi pääosin torjua pyydyksin ja käsin keräämällä. Kasvit voivat hyvin, kunhan hyöty- ja tuhohyönteisten välillä säilyy tasapaino.

Lue myös: Näin suunnittelet tuoksuvan puutarhan: listasimme parhaat perennat, pensaat ja köynnökset

8 haitallista tuholaista

1. Liljakukko

Liljakukko syö keväällä liljojen lehtiä ja nuppuja. Aikuinen liljakukko on lakanpunainen, 6-8 millin pituinen kapeavartaloinen koppakuoriainen. Se munii lehtien alapinnoille. Toukat syövät lehtiä ja tahrivat ne ulosteellaan. Liljakukon saa pidettyä kurissa, jos kerää ja hävittää aikuiset yksilöt. Aseta kasvin alle astia, sillä liljakukko pudottautuu maahan koskettaessa.

2. Karviaispistiäinen

Karviaispistiäisen mustapisteiset toukat aloittavat lehtien syömisen pensaan sisältä jo kukinnan aikaan, ja yleensä lehdet on syöty paljaaksi siinä vaiheessa kun tuhot huomataan. Toukat voi kerätä pensaista käsin ja hävittää.

3. Lehtikirvat

Lehtikirvat aiheuttavat eniten ongelmia puutarhakasveille. Ne havaitaan yleensä vasta kun niitä on massoittain. Lehtikirvat imevät kasvista nestettä, minkä seurauksena lehdistä tulee epämuodostuneita. Kirvoja voi huuhtoa voimakkaalla vesisuihkulla. Pahiten saastuneet versonkärjet voi leikata pois ja hävittää.

4. Perhostoukat

Perhostoukat tekevät tuhoa kasvimaalla ja puutarhassa syömällä lehtiä. Kasvien päälle levitettävä peiteharso auttaa jonkin verran kaali-, nauris- ja lanttuperhosen sekä herneyökkösen torjunnassa. Puutarhassa vierailee myös isoja päiväperhosten toukkia, kuten kuvan ritariperhosen toukka. Ne voi siirtää varovasti turvaan rauhalliseen paikkaan.

5. Etanat ja kotilot

Etanat ja kotilot piilottelevat risu- ja rikkaruohokasoissa, kosteiden lautojen alla ja avokompostissa, missä ne hajottavat karkeaa ainesta. Sijoita viljelykset aurinkoon ja suojaa kasvit taimikauluksilla. Kerää ja hävitä yksittäiset etanat. Luontaisia vihollisia ovat siili, rastaat, maakiitäjäiset, sammakot ja päästäinen.

6. Kirpat

Kirpat ovat parimillisiä, mustia tai keltajuovaisia kovakuoriaisia, jotka viihtyvät kaalin, lantun, nauriin, retiisin ja retikan lehdillä. Runsaana esiintyessään ne voivat tuhota koko kasvuston. Tuhoa voi estää peittämällä taimet harsolla ja huolehtimalla kastelusta. Kylvön ajoitus kesäkuun puoliväliin ehkäisee tuhoa.

7. Peltolude

Peltolude vahingoittaa vihannesten taimia keväällä. Se imee kasvupistettä vaurioittaen sitä, minkä seurauksena kasvista kehittyy monihaarainen. Kylvösten peittäminen harsolla estää luteen tuhoja. Puutarhassa luteet vioittavat kukkia, joista niitä voi poimia käsin aina havaitessaan.

8. Herukanäkämäpunkki

Herukanäkämäpunkki talvehtii silmuissa, jotka turpoavat pallomaisiksi äkämiksi. Silmuista ei kehity lehtiä eikä kukkia. Pienet punkit tulevat esiin touko–kesäkuussa ja leviävät tuulen mukana. Äkämäsilmuiset oksat leikataan ja hävitetään varhain keväällä. Ennen pitkää koko pensas on hävitettävä.

6 hyödyllistä hyönteistä

1. Leppäkerttu

Leppäkerttu ja sen toukka ovat tunnettuja kirva-ahmatteja. Naaras munii kirvojen vaivaamiin kasveihin keltaisia munia, joista kuoriutuu siniharmaita, keltapilkkuisia toukkia. Ne aloittavat kirvojen syönnin heti kuoriuduttuaan.

2. Kukkakärpänen

Kukkakärpästen runsaus riippuu kirvojen määrästä, sillä yksi ainoa kukkakärpäsen toukka syö jopa sata kirvaa päivässä. Aikuinen muistuttaa väritykseltään ampiaista, mikä lienee tarkoituskin. Toisin kuin ampiainen, kukkakärpäset lentävät ääneti eikä niillä ole pistintä. Ne nauttivat kukista mettä, ja niillä on tärkeä rooli pölyttäjinä.

3. Maakiitäjäiset

Maakiitäjäiset ovat pitkäjalkaisia, nopealiikkeisiä kovakuoriaisia. Ne syövät suuret määrät kirvoja, ja kaikkiruokaisina niille kelpaavat niin toukat kuin etanatkin. Maakiitäjäisiä voi suojella puutarhassa tarjoamalla luonnontilaisen heinikkoalueen lisääntymispaikaksi.

4. Kimalainen

Kimalainen on kasvien tärkeimpiä pölyttäjiä. Mitä enemmän kimalaisia karviaispensaissa ja luumupuissa pörisee, sitä parempi sato saadaan. Maailmassa on useita kimalaislajeja, joista osa on kuolemassa sukupuuttoon. Voit auttaa kimalaisia istuttamalla puutarhaan kukinnoltaan avoimia, varhain kukkivia lajeja, joissa on runsaasti mettä ja siitepölyä.

5. Mehiläiset

Mehiläisillä on suuri merkitys hedelmäpuiden pölytyksessä. Marja-, hedelmä- ja siemensadon arvioidaan kasvavan kolmanneksella tehokkaan pölytyksen ansiosta. Lisäksi pölytys parantaa sadon laatua ja makua. Tarhamehiläisten ohella erakkomehiläiset ovat merkityksellisiä niin luonnon- kuin viljelykasvienkin pölytykselle.

6. Harsokorento

Harsokorento on hento perhonen, joka hakeutuu syksyllä sisätiloihin talvehtimaan. Hennon hyönteisen toukka on ärhäkkä peto, joka imee kirvat tyhjiksi naskalinterävillä leuoillaan. Ruotsissa sitä kutsutaankin kirvaleijonaksi. Harsokorento munii varhain keväällä, joten toukat kehittyvät parahiksi ennen kirvojen keväistä joukkoesiintymistä.

Hyötyhyönteiset saman katon alle

Luonnontilaisessa ympäristössä hyönteisille riittää suojaisia lisääntymis- ja lymypaikkoja. Tiiviisti rakennettu ympäristö ja tehoviljelmät tarjoavat sen sijaan niukalti suojapaikkoja.

htä vähän mehiläisille ja harsokorennoille löytyy elintilaa ja talvehtimispaikkoja puutarhoista, joiden nurmikot trimmataan ja lehdet haravoidaan viimeistä rippua myöten.

Hyötyhyönteisiä voi houkutella puutarhaan jättämällä perennojen varret syksyllä paikoilleen, haravoimalla lehdet pensaiden alle ja keräämällä lahoavia oksia keoksi kompostin viereen.

Puutarhaan voi myös ripustaa hyönteishotellin, johon villimehiläiset, harsokorennot, leppäkertut ja petopistiäiset voivat asettua. Hotellin asukkaat auttavat tarhuria kasvinsuojelussa saalistamalla suuret määrät kirvoja ja muita kasvintuhoojia.

Lue myös: Ryhdy hotellinpitäjäksi! Viisi keinoa auttaa hätää kärsiviä pölyttäjiä

Luonnossa elävillä erakko- eli villimehiläisillä on tärkeä rooli luonnonmarjojen ja viljelykasvien pölyttäjinä. Ne eivät pesi yhteiskuntina, vaan osa tekee pesänsä oksanreikiin tai kuiviin ruohonkorsiin. Ripustamalla hyönteishotellin puutarhaan kukkivien kasvien läheisyyteen tarjoat elinpaikkoja ja ravintoa villimehiläisille ja varmistat samalla puutarhan marja- ja hedelmäsadon pölytyksen.

Yksinkertaisimmillaan hyönteishotelli on oksa, johon porataan syviä, erikokoisia reikiä hyönteisten pesäpaikoiksi. Voit myös kerätä erivahvuisia oksia nipuksi, joka solmitaan tukevasti kahdella narulla.

Hyönteisten pesät kannattaa ripustaa puutarhaan jo keväällä aurinkoiselle, etelänsuuntaiselle paikalle 1–2 metrin korkeuteen. Sopiva paikka on hedelmäpuun oksalla tai varaston seinällä.