Takavuosina lehtijuttuja oli tapana tehdä isosti. Lukijoille tarjoiltiin yksinoikeudella mitä hurjimpia ja hienoimpia tarinoita niin, että molemmat osapuolet, sekä haastateltavat että lehti, hyötyivät.

Kultaisella 1990-luvulla oltiin jo matkusteltu ympäri maailmaa juttujen perässä, välillä helikopterilla, toisinaan yksityiskoneillakin, ja Karibia oli juttukeikkana henkisesti yhtä lähellä kuin Jyväskylä.

Tämä on minun Nykäs-hetkeni, joka on piirtynyt ikuisesti mieleeni. Ollaan Curacaon paratiisisaarella Karibialla vuonna 2002.

Työskentelen toimittajana Seiskassa, ja olemme tulleet juttukeikalle raportoimaan Matti Nykäsen ja hänen silloisen vaimonsa, Mervi Tapolan ”lemmenlomasta”. Avioparin on tarkoitus juhlistaa yksivuotishääpäiväänsä eksoottisella Karibian saarella, kaukana kaikesta – kahdestaan, vain viikkolehden läsnä ollessa.

Vaaleata hiekkaa ja turkoosina hohtava Karibianmeri. Aamuvarhaisella vain muutama auringonpalvoja. Ja Matti Nykänen, joka pinkoo rannan sannassa karkuun poliisiautoa.

Jeepin siniset valot vilkkuvat, ja neliveto möyryää siihen malliin, että suomalainen mäkisankari on helppo saalis. Katselemme valokuvaajan kanssa näytöstä kuin filminauhaa.

Nykänen oli aiheuttanut häiriöitä luksushotellissa edellisyönä ja riidellyt vaimonsa kanssa, ja hotellinomistaja oli kutsunut poliisit. Ei Matti putkaan tai sen suurempaan pulaan Karibialla joutunut. Mervi tyyntyi, Matti myös.

Aviopari joutui vaihtamaan hotellia. Loma jatkui romanttisemmin, mutta muistaakseni juttu julkaistiin seuraavalla viikolla rehellisesti Lemmenloma alkoi käsirysyllä -tyylisesti.

Lisää muistoja edesmenneestä mäkikotkasta tuoreessa Avussa 6/2019,