Päivitetty 30.3. – Julkaistu 14.2.2023

Riisuutukaa!

Hermostuttaa niin paljon, että olen riisunut kylpytakkini jo ennen kovaäänisestä kaikunutta riisumiskomentoa. Seison uimahousuissani avannon reunalla ja koitan vitsailla kisa-avustajan kanssa.

– Saahan tästä etua uimiseen, kun olen jo jäätynyt.

Pakkasta on noin kahdeksan astetta, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on tyyntä. Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa.

Edessä on elämäni ensimmäinen kilpauinti, avannossa tai missään muuallakaan. Käynnissä ovat vuoden 2023 talviuinnin SM-kilpailut.

Kylpylähotellin edustan rinteellä satapäinen äänekäs yleisö kannustaa kavereitaan tai omien seurojensa jäseniä. Kaiuttimesta kuuluu kisaselostajan ääni. Ilmassa on selvästi innostunutta juhlan tuntua.

Ajoin kisapaikalle Peurungalle Laukaalle kolmisensataa kilometriä. Matkalla oli aikaa miettiä, miksi ihmeessä osallistun uinnin Suomen mestaruuskisoihin, vaikka uimarina olen keskinkertainen tai jopa surkea. Jaksan vaivoin uida tavallisen uima-altaan päästä päähän.

Tietenkin kiinnostaa, millainen tapahtuma tämä on: totinen kilpailu vai iloinen karnevaali. Mutta kyse on myös siitä, mitä itse haen täältä. Riittääkö mukava kokemus, vai meneekö kilpailuvaihde päälle?

Kovaäänisestä kaikuu seuraava komento: veteen!

Laskeudun nolla-asteiseen Peurunkajärveen odottamaan lähtömerkkiä. Edessä on 25 metrin rintauinti.

Ehkä tapahtuman merkitys löytyy avannosta.

Avantouinnin suosio on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 tekemän tutkimukseen mukaan Suomessa on lähes 500 000 lajin harrastajaa. Määrä on kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Myös oman seurani Helsingin kanoottiklubin talviuimareiden jono on pysynyt jo vuosien ajan pitkänä. Tulijoita on ollut jo pitkään enemmän kuin seura pystyy ottamaan vastaan.

Itse asiassa avantouinti on harhaanjohtava termi. Oikea on talviuinti, jota ulkoilijoiden edunvalvontajärjestö Suomen Latu suosittelee käyttämään. Se tarkoittaa alle kymmenasteissa luonnonvedessä uimista.

Kisoista vastaavan Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson puhuu uudesta kansan talvilajista.

– Hiihto menee vielä ohi, mutta talviuinnista on tullut yksi suosituimmista talvilajeista Suomessa.

Uusia talviuintipaikkoja nousee eri puolille Suomea tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi Espoo on viime vuosina rakentanut kymmenkunta ja Helsinki puolenkymmentä uutta uintipaikkaa.

– Lajin suosion kasvu johtuu siitä, että tarjonta vastaa aiempaa paremmin kysyntää, Karlsson sanoo.

Peurungan tämän vuoden talviuinteihin osallistui noin 700 uimaria. Se on noin 300 vähemmän kuin edellisissä Turun-kisoissa, jotka järjestettiin ennen korona-aikaa.

Kilpailun johtajana toimivan Hotelli Peurungan myynti- ja markkinointijohtaja Tiina Mäntyharju on kuitenkin tyytyväinen. Kilpailujärjestelyt työllistivät lähes sata henkilöä.

–Tämä on tuottava tapahtuma. Ei kultakaivos, mutta oikein hyvä tapahtuma, Mäntyharju sanoo.

En siis ole kummoinen uimari, mutta varsin kokenut talviuimari. Normaalioloissa käyn uimassa kolmesta neljään kertaa viikossa. Ehtiessäni joka päivä. Olen harrastanut lajia säännöllisesti yli 15 vuotta.

Kylmä vesi ei ole ongelma.

Lähdin kisaan talviuintikaverini houkuttelemana. Hän kuvaili aiempien kokemustensa perusteella tapahtumaa viikonlopun mittaisiksi bileiksi, jossa uidaan ja saunotaan sekä pukeudutaan hassusti.

Kuulosti juuri minulle sopivalta. Toki ymmärsin, että täällä pitää myös kilpailla. Vaihtoehtoina olivat 25 ja 50 metrin uintimatkat sekä viestit. Valitsin 25 metrin rintauinnin.

Se tuntui sopivalta matkalta ensikertalaiselle. Arvioin, että vedessä pitäisi olla korkeintaan puoli minuuttia, eikä se kuulostanut paljolta.

En varsinaisesti harjoitellut uimista, mutta olin avannossa pari viikkoa ennen kilpailua yhtäjaksoisesti viisi minuuttia. Näin varmistelin, että pärjään kylmässä vedessä, vaikka siellä vierähtäisi jostain syystä vähän pidempikin aika.

Suunnittelin pukeutuvani keihäsmatkatyylisesti turkisaamutakkiin (keino), kultaketjuihin, karvalakkiin ja isoihin aurinkolaseihin. Ehkä jopa leopardikuviouimahousuihin.

Ei ehkä kovin omaperäistä, eikä varsinkaan tyylikästä, mutta vastasi mielikuvaani kisoista. Talviuinnin SM-kisoistahan tulee mieleen eukonkantokisat, suojalkapallot ja muut vähän oudot lajit, joiden ympärille on syntynyt uutisten loppukevennyksistä tuttuja valtavia kisatapahtumia – jokaisen pienen kunnan unelmia.

Jätin hassuasut hankkimatta. Onneksi.

Pääsin kisapaikalle reilu tunti ennen lähtöaikaani, joka oli kello 13.18. Sain kisatoimistosta kisapassin, gaalarannekkeen ja Laukaan kunnan tervehdyksen, puisen lätkän, jossa luki Laukaa ja jota kuvitti hirvi.

Passissa luki: pukuhuoneaika 12.43. Tuli kiire. Kipaisin kylpylän pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteeni ja säntäsin käytävän päähän portaikkoon, jossa vuoroaan odotti joukko samaan lähtöön valmistautuvia uimareita.

Katsellessani kanssakilpailijoitani ja tajusin nopeasti, että oli hyvä ratkaisu jättää turkit ja kultaketjut hankkimatta.

Ryhmässä oli selvästi enemmän kilpauimarilakkeja kuin hassuja karvalakkeja.

Tosissaanko täällä kilpaillaankin?

Sadoille tuhansille talviuinnin harrastajille jääkylmässä vedessä uimiselle hyvin on yksinkertainen syy.

– Siitä tulee niin mahtava fiilis, sanoo lahtelainen Jenni Liukkonen, 41.

Liukkonen tuli Peurungan kisoihin vailla aikatavoitteita.

– Tämä on hauska tapahtuma. Se on itsensä voittamista, kun pääsee radalla uimaan

Myös tamperelainen Sami Koskisen, 45, tärkein tavoite oli pitää hauskaa.

– Kilpaileminen on toissijaista, tärkeintä on matka.

Hän ui 25 metrin rintauintikisan ajassa 30.60, noin kymmenen sekuntia hitaammin kuin oman sarjansa voittaja.

Tämä on mielenterveydellisistä syistä tärkeää hommaa. Uimalla ja saunomalla rentoutuu ja niskan ja hartian seudun kivut helpottavat, Koskinen sanoo.

Avantouinnilla onkin monia terveyttä ja hyvää oloa edistäviä vaikutuksia, jotka jokainen talviuinnin harrastaja havaitsee nopeasti: stressi vähentyy, unen laatu paranee, erilaiset särkytilat helpottavat ja olo on yleisesti pirteämpi.

Tutkimusten mukaan kylmässä uiminen vahvistaa sydänlihasta, laskee verenpainetta ja vauhdittaa aineenvaihduntaa.

Kylmälle altistuminen ärsyttää ihon kylmäreseptoreita, mikä saa aikaan sympaattisen hermoston aktivoitumisen, jolloin noradrenaliinin erittyminen lisääntyy. Kehosta vapautuu myös elimistön hyvänolonhormoneja dopamiinia ja endorfiinia.

Myös monet urheilijat talviuivat tai käyvät suorituksen jälkeen kylmätankissa. Suorituksesta palautuminen nopeutuu kylmässä vedessä.

Kylmäaltistus jäähdyttää kudoksia ja lisää kortisolin tuotantoa, minkä seurauksena kiputuntemukset vähenevät ja mahdolliset tulehdukset lievittyvät.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että avantouimareilla on kehossaan enemmän valkoista rasvaa terveellisempää ruskeaa rasvaa, jossa veri kiertää paremmin.

Avanto myös yhdistää erilaisia ihmisiä, eikä saunan lauteilla kysellä titteleitä. Lajin parissa viihtyvät niin elokuvaohjaajat, pankkiirit, sairaanhoitajat, professorit ja poliisit, jotka eivät välttämättä tapaisi toisiaan sosiaalisessa tilanteessa missään muualla.

Tuusulasta tullutta Jaana Viheriäsaarta, 37, jännitti ennen kisaa. Hän hörppäsi vahingossa vettä suuhunsa uinnin aikana eikä uinti ei sujunut muutenkaan toivotusti.

– Olisihan se uinti voinut olla nopeampaa, mutta rintauinti on vaikeaa näillä säännöillä, kun pää ei saa mennä veden alle.

Talven aikana hän on harjoitellut 25 metrin uintia avannossa ystävänsä kanssa.

– Tämä on tällaista hauskaa yhdessäoloa ystävien kanssa. Nyt jatkamme Jyväskylään ja vietetään siellä tyttöjen iltaa.

Paikoillanne!

Viimeinen komento ennen äänimerkkiä pitää meidät vielä hetken kiinni tikkaissa toinen olkapää veden alla. Odotus vedessä on kestää kymmenen sekuntia. Jostain syystä vesi ei tunnu yhtä kylmältä kuin tavallisesti avantouidessa.

Tuuuuut! Äänimerkki lähettää meidät matkaan. Jään heti joukon hännille. Täällähän uidaan ihan tosissaan.

Eräni voittoon nouseva Joensuun jääkarhujen Pasi Mikkonen on jo lähtöpotkullaan monta metriä minua edellä. Uin niin kovaa kuin pystyn, mutta en pysy muiden vauhdissa. Vilkuilen välillä sivulle ja huomaan, etten sentään ole jäämässä lähtöni viimeiseksi.

Selostajan ääni pauhaa:

– Siinä ei ehdi yleisö edes nenää niistää, kun Mikkonen on jo maalissa ajassa 18.13.

Lätkäisen käteni radan päässä olevan ajanottolevyyn: 32.81 sekuntia. Sen verran meni aikaa 25 metrin uimiseen. Hävisin koko ikäsarjani voittajalle 16.10 sekuntia ja sijoitun ikäluokassani 19. sijalle. Osallistujia ikäsarjassani oli yhteensä 21.

Olen ihan tyytyväinen uintiini, ja todella iloinen että osallistuin kilpailuun. Kylmäkään ei iskenyt matkan aikana lainkaan. Moni muu uimari sanoo samaa.

Päättelemme, että kisajännitys vie huomion veden kylmyydestä ja uintiliikkeet pitävät lihakset lämpimämpinä kuin tavallisen avantopulahduksen aikana.

Lähden kylpylän saunaan lämmittelemään. Siellä poika ei sauno, eikä karnevaaliuho remahtele. Lauteilla olevat miehet käyvät vähän apean oloisina läpi aikojaan ja suorituksiaan. Osa vaikuttaa olevan vähän pettyneitäkin, kun sijoitus ei ollut riittävän hyvä.

Palaan altaan reunalle, josta löytyy voittaja.

– On tapahtumakin kiva, mutta jos kisataan, niin silloin kisataan. Jos aikaa otetaan, niin kyllä minä silloin pyrin olemaan nopein, tiivistää 46-vuotias Olli Ikonen Vihdistä.

Hän voitti 45 vuotta täyttäneiden miesten sarjan ajalla 19.72. Ikonen ui 25 metriä noin 13 sekuntia nopeammin kuin minä.

– Olen aina ollut keskivertourheilija ja etsinyt lajia, jossa voisin pärjätä, Ikonen sanoo.

Hän ui nuorena kilpaa Nummelan kisaajissa mestariuimari Jani Sievisen isän Esa Sievisen valmennuksessa.

– Minusta ei tullut maailmanluokan uimaria, mutta talviuinnissa näköjään pärjään.

Avantouinnin SM-kisat on sekä karnevaali että totinen uintikilpailu. Ei täällä hampaat irvessä kisata, mutta kisoissa aiemmin mukana olleet muistelevat, että tapahtuma on kilpailullistunut viime vuosina.

Samoin on käynyt esimerkiksi eukonkantokisoille.

Uintiajoista näkee, että mitä iäkkäämpien uimareiden sarjasta on kyse, sitä enemmän joukossa on kaltaisiani sunnuntaiuimareita, joiden kisa-ajat ovat lähempänä puolta minuuttia kuin kahtakymmentä sekuntia.

Toisaalta 25 metrin rintauintikisan nopeimman ajan ui oman sarjani (50-54-vuotiaat miehet) Tero Matkaniemi eikä esimerkiksi joku alle kolmekymppinen uimari.

Talviuinti ei ole nuorten hommaa, ainakaan kilpailuissa. Valtaosa uimareista on yli kolmekymppisiä. Eniten osallistujia on ikäryhmissä 40–75. 25 metrin rintauintikisaan osallistui vain neljä alle 20-vuotiasta miestä ja kaksi naista. Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon.

Sunnuntai-aamuna pakkailen tavaroitani hotellihuoneessani. Väsyttää.

Ilta venähti yli puolen yön. Hotellin alakerran juhlatilassa oli ohjelmassa puffet-illallinen, juhlapuheita ja laulajakonkari Markku Aron, 74, konsertti.

Aro veti paikalle erityisesti eläkeikää lähestyneitä tai sen jo ohittaneita kisavieraita. Tunnelma oli kuin Ruotsin-risteilyllä takavuosina – poiskaan ei päässyt.

Tapahtuma oli hauska, täällä varmaan viihtyisi vaikkei kilpailisikaan. Uinti ei ole ykköslajini enkä ole ikinä ajatellut talviuimista kilpailuna, vaan rentouttavana harrastuksena.

Ehkä tulin siis hakemaan uutta mukavaa elämystä ja löysin sen?

Paluumatkalla huono sijoitus ja vaatimaton uintisuoritus alkaa ärsyttää. En esimerkiksi tajunnut, että lähdössä tärkeintä on potkaista itsensä liikkeelle. Jäin tämän virheen takia monta metriä muista heti kisan alussa.

Olen ihan varma, että pienellä harjoittelulla saisin parannettua myös uintitekniikkaani.

Jos ensi vuonna osallistun tapahtumaan, en edes mieti hassuasuja. Lähden kisaamaan, parantamaan sijoitusta, tekemään hyvää tulosta.

Näinhän oikeilla urheilijoilla on tapana – ainakin sanoa.

Päivitetty 30.3. – Julkaistu 14.2.2023