Voit lukea operaatiosta tarkemmin täältä: Krp:n isku Turun saaristoon: mistä kaikesta on kyse?

Avun bloggari, sotilasprofessori (evp) Mika Hyytiäinen käsittelee tuoreessa kirjoituksessaan Turun saariston tapahtumia. Hän viittaa kirjoituksessaan Ilkka Remeksen tuotantoon ja intoutuu pohtimaan venäläisten kiinteistöomistusten merkitystä.

Hyytiäinen kirjoittaa:

Otan nyt tarkoituksella riskin, jossa saatan osoittautua totuuden valjetessa täysin toisenlaiseksi ajastani jälkeen jääneeksi muumioksi. Sellainen eläkkeellä oleva sotilasprofessori ehkä onkin. Tämä ei siis ole tutkittua tietoa, tämä on pohdintaa.

On selvää, että kriittisen kohteen lähellä sijaitseva omistus on eduksi, mikäli kohteen elektronista hajasäteilyä tai sen toimintaa halutaan pitkäaikaisesti seurata. Kuuntelua on lähes mahdotonta paljastaa, vaikka lähes jokaisella lähetystöllä Helsingissäkin on iso nippu säteilemättömiä antenneja katollaan. Valvontaa voidaan nykyisin myös tehdä yhä hienommin kameroin, tosin säännöt valvoa muuta kuin omaa aluetta ovat Suomessa varsin tiukat.

Hyytiäinen tosin ihmettelee, että mikä piilopaikka se sellainen on, joka tiedetään julkisesti.

Tukikohta räjähteiden ja välineiden, jopa aseidenkin varastoimiseen on tarpeen, jotta kriisin hämyisä alku ei paljastu jo rajalla niitä maahan tuotaessa. Iskijöiden pitää pystyä myös lepäämään ja vetäytymään suojaan. Tämä on myös jännityskirjojen peruskerrontaa.

Mutta, jos itse valmistelisin tuollaista, tekisinkö sen käytännössä omalla nimelläni? Ja jos paljastuisin, jatkaisinko silti? Pitäisinkö ja kehittäisinkö siis piilopaikkaa, jonka sijainti tiedetään laajalti?

Professori muistuttaa myös, että voi mennä kymmeniä vuosia kunnes tiedämme totuuden Turun saariston kuvioista.

Viime perjantain Apu Remesjuttu oli otsikoitu ”Totuus on tarua synkempää”. Sekin on mahdollista. Totuuden paljastuminen kestää näissä asioissa yleensä kauan, omankin. Jopa kolmekymmentä vuotta. Jatkan tätä teemaa piakkoin, Hyytiäinen lopettaa kirjoituksensa.

Lue koko blogikirjoitus: Tukikohta saaristossa