”Ja siitä helpot rahat, hähähä”, Andrei Koivumäki vitsailee tutulle asuntosijoittajalle pakkasessa pankin edessä.
Hetkeä aikaisemmin pankin neuvotteluhuoneessa on tehty kaupat kaksiosta Helsingin Maunulassa. Se ei ole vienyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta Koivumäki haluaakin olla juuri ripeä.
Hän on lähettänyt paperit etukäteen, eikä kellään ole halua alkaa käydä niitä enää kohta kohdalta läpi. Lyhyt keskustelu vara-avaimista, keittiökaapin kahvoista ja kodinkoneiden takuukuiteista ennen kuin ostaja ja myyjä löivät seremoniallisesti kättä kauppojen merkiksi. Paperit pöytään ja nimet alle. Tilanne on Koivumäelle tavallistakin tutumpi, sillä hän on myynyt saman asuntosijoittajan kämppiä ennenkin.
Kipakka tuuli nostaa Koivumäen olkapäät korviin. Hän kiristää Louis Vuittonin kaulahuivia tiukemmalle ja napittaa beigen villakangastakkinsa. Otetaanko take away -kahvit, Koivumäki kysyy, mutta hänen jalkansa käyvät jo espressokuppilaa kohti ennen kuin lause on edes päättynyt.
”Otetaanko inkiväärishotit? Nää on tosi hyviä. Ainoastaan viina puuttuu, hähähä”, Koivumäki sanoo ja nauraa jälleen lauseensa loppuun.
Sitten hän käy kasaamaan pieniä inkiväärishottipulloja kainaloonsa. Hetken päästä Instagramissa on video siitä, kuinka maanantai alkoi asuntokaupoilla ja terveellisellä inkiväärijuomalla.
Andrei Koivumäki kutsuu itseään yhdeksi Suomen menestyneimmistä kiinteistönvälittäjistä. 29-vuotias Koivumäki sanoo muuttaneensa koko alan aloittaessaan kuusi vuotta sitten.
Koivumäki väittää, että kukaan alalla ei osannut käyttää somea kunnolla ennen häntä. Vaikka se ei olisikaan täysin totta, varmaa on, että kukaan ei käyttänyt sitä näin:
Neljään päivään on mahtunut jo 52h töitä ja yli 2 milj. edestä myytyjä koteja! lukee yhdessä Koivumäen Instagram-videossa. Sen on voinut nähdä hänen vajaa 5 000-päinen yleisönsä.
Yleensä Koivumäki poseeraa kuvissa katsomalla pohdiskelevasti alas tai sivulle, kuin Cheek promokuvissaan. Jos Koivumäki ei kirjoita kuvan oheen tehdystä työn määrästä ja tuloksista, hän jakaa jonkin motivaatiolauseistaan. Niitä riittää:
Älä myy tuotetta, myy fiilistä.
Negatiivinen ajattelutapa on esteenä menestykselle.
Ole rennompi, ole yksinkertaisempi, ole aidompi.
Älä kuuntele muita. Tee mitä haluat. Ja menesty!
Koivumäki sanoo muuttaneensa muutakin. Esimerkiksi sen, miten alalla suhtaudutaan nuoriin välittäjiin ja pukeutumistyyliin, jossa miesvälittäjällä ei olekaan kauluspaitaa ja pikkutakkia.
”Ennen mua alalla ei juuri ollut nuoria välittäjiä. Muakaan ei meinattu aluksi palkata alalle, koska olin liian nuori. Välittäjien ajateltiin olevan sellaisia yli kolmevitosia. Aina puku tai jakku päällä, tiedätsä. Mutta ei enää.”
Nytkin Koivumäellä on päällään tiukka musta poolopaita. Pukua hän kertoo käyttäneensä viimeksi kesällä. Koivumäen mielikuvissa pukua käyttävä kiinteistönvälittäjä edustaa alan kankeutta ja vanhanaikaisuutta. Molemmat asioita, joista Koivumäki haluaa irtisanoutua.
”JP Morgan, se pankkiiriliike tiedätsä, päätti luopua pukukoodista. Ajat muuttuu.”
Koivumäellä on ranteessaan kultainen kello. Läppärilaukkukin on Louis Vuittonia, tai ”Luiskaa”, kuten Koivumäki itse sanoo.
”Ei nämä ole edes aitoja, hähähä”, Koivumäki sanoo, iskee silmää ja jättää tarkoituksella avoimeksi, onko hän tosissaan vai ei.
Ennen kaikkea Koivumäki sanoo tuoneensa alalle ”jenkkimeininkiä”, ja mitä kaikkea se ikinä tarkoittaakaan, varmasti ainakin hänen autoaan.
”En mä tiedä tarkemmin mikä tää on, mut tää on Maserati”, Koivumäki sanoo, kun istumme vaaleanruskealla nahalla päällystetyille penkeille. Valkoinen luksusauto hyrähtää lähes huomaamattoman hiljaisesti käyntiin Espan puiston vierestä, ja venäjänkielinen rapmusiikki alkaa soida. Auto on niin matala, että sitä tuskin on suunniteltu mukulakiville.
”En mä varsinaisesti tarvinnut uutta autoa, mutta kun näin tän... Olin että ei vittu, tää on just sellainen mitä oon nähnyt kaikissa jenkkiläisissä räppivideoissa.”
Elä niin kuin opetat. Koivumäen yksi opetus on, että jos rahaa tulee, sitä on myös mentävä. Autosta hän sanoo maksaneensa ”kasiviis” tai ”kasiysi” [tuhatta], mikä on tietenkin strategisesti järkevämpää kuin kertoa tarkka hinta. Muutama tonni sinne tänne, mitäs noista.
”Tiedän, ettei tässä Maseratissa ole mitään järkeä. Tämä maksaa mulle varmaan tonnin enemmän kuussa kuin joku muu auto. Edellinen Mersu oli puolet halvempi ja paljon parempi, mutta siinä ei ollut sitä vau-efektiä.”
Eikä ”kukaan välittäjä ajanut Maseratilla ennen”.
”Muutin koko vitun alan. Tämmöinen aika räppimäinen meininki. Vittu, kultainen kello ja rahaa.”
Maseratin keula osoittaa kohti Lauttasaarta. Se on tyystin toisenlainen kaupunginosa kuin Sammonlahti Lappeenrannassa.
Tervetuloa länteen Andrej, lauloi Vilperin perikunta vuonna 1992. Sattumoisin se oli sama vuosi, kun Koivumäen perhe muutti Suomeen. Eivätkä he olleet ainoita, jotka katsoivat länteen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Pietarista muuttaneen perheen sukujuuret olivat lisäksi isän puolelta Suomessa.
Aluksi perhe asettui pariksi kuukaudeksi asumaan sukulaisten luokse Imatralle. Sieltä he muuttivat Lappeenrantaan kaupungin vuokra-asuntoon Sammonlahden kaupunginosaan. Teininä Koivumäki ylpeili kavereidensa kanssa sillä, että Sammonlahtea oli joskus tituleerattu Suomen vaarallisimmaksi lähiöksi. Se sopi yhteen rapissa viljellyn lähiöromantiikan kanssa.
”Se oli sellaista ghettomeininkiä.”
Koivumäellä on jatkuvasti kova show päällä. Haastattelunauhalle tarttuvia onelinereita seuraa joko äänekäs ”boom” pyssysormen kera, tai räkätys, joka varmistaa, ettei hiljaisia hetkiä tule. On vaikea sanoa, milloin hän on oma itsensä ja milloin hän ”luo mielikuvia” tai ”tuottaa lisäarvoa”.
Puhe lapsuudesta ja vanhemmista saa Koivumäen kuitenkin ensimmäisen kerran silminnähden vakavoitumaan. Koivumäen äiti on työskennellyt jo pitkään päiväkodissa kokkina, mutta isällä on ollut hankalampaa.
”Isä. Hmm. No isä koittaa tehdä vähän kaikenlaista. Lähinnä jotain pientä nappikauppaa tuonne Venäjän suuntaan. Taitaa olla kirjoilla työttömänä tällä hetkellä.”
Koivumäki puhuu lapsuudestaan ja perheestään silti mielellään. Ryysyistä rikkauksiin -tarina on aina käynyt kaupaksi paremmin kuin tarina pelkistä rikkauksista.
Yksi tarinalinja on lapsuuden suosikkiharrastus tennis, jolle Koivumäki omistautui 17-vuotiaaksi. Kaverit tulivat harjoituksiin vanhempiensa hienoilla autoilla, jotka Koivumäen mielestä vaihtuivat vuosittain vielä entistä hienompiin. Samaan aikaan hänen isänsä ajoi Koivumäen harjoituksiin Honda Civicillä.
”Vittu että mua hävetti.”
Kilpailullisen Koivumäen lajivalintaa ei tarvitse ihmetellä. Onhan tennis kaksintaistelua, jossa ei ole kyse kauniista harhautuksista vaan vastustajan nitistämisestä. Yllätys ei ole sekään, että Koivumäki sanoo olleensa tenniksessä porukkansa paras, suorastaan voittamaton.
”Jos mä teen jotain, teen sitä täysillä. Join ekat kännit vasta 18-vuotiaana. Kaverit soitteli aina viikonloppuna, että lähenkö messiin dokaa, mutta mä menin aina lauantaiaamuisin treenaamaan.”
Nykyäänkin Koivumäki on silminnähden hyvässä kunnossa. Tenniksen jälkeen tuli lumilautailu, nykyinen urheiluaddiktio on kuntosali, jossa hän kävisi monta kertaa päivässä jos aika riittäisi.
Urheiluhommien ohella Koivumäki luki Saimaan ammattiopistossa taloushallintoa ja sen jälkeen Lahden ammattikorkeakoulussa johtamista ja viestintää.
Asuntoalalle hän päätyi vuonna 2012, sanojensa mukaan vahingossa.
”Inttiä oli jäljellä pari viikkoa ja siinä punkalla maatessa keksin, että voisin lähteä kiinteistönvälitysalalle. En tiennyt Helsingistä mitään. Olin käynyt pari kertaa Lintsillä.”
Koivumäki pakkasi autonsa ja ajoi Helsinkiin siskonsa luokse, 400 euroa tilillään. Kiinteistönvälitysketju Habita ei ottanut Koivumäkeä töihin hänen mukaansa nuoren iän vuoksi, mutta Kiinteistömaailman Kallion toimisto antoi mahdollisuuden.
Koivumäki ajatteli, että alalla liikkuvat isot rahat. Mielikuvat alasta olivat amerikkalaisia ja populaarikulttuurin värittämiä: välittäjät ajavat Ferrareilla, pitävät kolmen tonnin pukuja ja asuvat miljoonakämpissä.
”Kalliossa parhaalla välittäjällä oli Dressmanin puku ja se ajoi 500 euron Fiatilla. Ajattelin, että vittu, tätäkö tämä on. Lähdin sitten tekee vähän eri tavalla, jenkkimäistä meininkiä tiedätsä.”
Koivumäki sanoo päättäneensä ensimmäisenä työpäivänään, että kolmen vuoden kuluttua hänen on pakko olla yksi Helsingin tunnetuimmista välittäjistä, viidessä vuodessa yksi Suomen tunnetuimmista.
Alku ei kuitenkaan sujunut ollenkaan. Koivumäki luuli, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia pärjätä alalla. Ei lkv-pätevyyttä – jota hänellä ei ole vieläkään, koska hän ei pidä lukemisesta – eikä vanhempien kollegoiden uskottavuutta. Sitten hän keksi hyödyntää venäläisyyttään.
”Silloin oli tämä venäläisten ostobuumi meneillään ja aloin mainostaa itseäni, että mulla on vahvat Venäjä-taustat, vaikka en silloin edes tuntenut ketään venäläisiä miljonäärejä.”
Brändäys oli alkanut, ja myös kauppa alkoi käydä. Ensimmäinen Koivumäen välittämä asunto oli yksiö Helsinginkadulta Kalliosta. Se on hyvin tyypillinen toimeksianto alalla Helsingissä: Kallio on täynnä pieniä asuntoja, joiden väki vaihtuu taajaan, kun gentrifikaatio etenee ja nuoriso perheellistyy.
Koivumäki korostaakin, että vaikka monet saattavat saada sellaisen kuvan, että hän välittää vain venäläisten luksuskoteja, tosiasiassa hän myy suurimmaksi osaksi aivan tavallisia kämppiä.
”Vedin sellaisella fake it till you make it -meiningillä”, Koivumäki sanoo.
”Jos mä koitin antaa itsestäni parempaa vaikutelmaa kuin mitä oikeasti olen, mun mielestä se ei ole mitään kusettamista. Se on mielikuvien luomista.”
Monia Koivumäen brändäys ärsytti, mutta venäläisten lompakot aukesivat. Esimerkiksi viime syksynä uutisiin asti nousi hänen välittämänsä 435-neliöinen ja 2,6 miljoonaa euroa maksava asunto Katajanokalla, jonka omistajaksi paljastui Moskovan entinen varapormestari Vladimir Malyškov. Asunto myytiin parissa kuukaudessa.
Koivumäki sanoo vihaavansa myyntiä.
”Ja mä en myöskään myy. Mä haluan tuottaa lisäarvoa. Se on nimenomaan markkinoiden tuntemisessa: millä alueilla mitkäkin materiaalivalinnat ovat enemmän kysyttyjä, ja mitä asioita arvostetaan enemmän. Näytön osaisi pitää viisivuotias lapsikin”.
Hän sanoo ihailevansa monia yrityksiä, joiden hyväksi katsomiaan käytäntöjä hän pyrkii soveltamaan omassa työssään. Hän ihailee esimerkiksi venäläisen räppäri Timatin levy-yhtiötä Black Staria, joka on laajentanut toimintaansa musiikin lisäksi vaatteisiin, parturi-kampaamoihin ja tatuointiliikkeisiin.
”Ihan jäätävän hyvä tiedätsä. Siinä on Cheekilläkin vielä tekemistä, hähähä.”
Toinen esimerkki on tietenkin Apple.
”Ne ei myy puhelimia, vaan ne lanseeraa tuotteen ja aiheuttaa hypen sen ympärille. Ja jengi jonottaa. Sen mä olen halunnut tuoda kiinteistönvälitykseen.”
Viiden työvuoden jälkeen Koivumäki jätti Kiinteistömaailman. Hän ylsi parhaimmillaan Bulevardin-toimiston kehitysjohtajaksi ja ketjun toiseksi parhaimmaksi myyjäksi Helsingissä. Kuka ylsi hänen edelleen, sitä hän ei halua sanoa. Hän saa mainostaa itse itseään, Koivumäki sanoo.
”Uskon, että mieli on ihmisen tärkein voimavara, tiedätsä. Jos hengaat viis vuotta putkeen ihmisten kanssa, jotka ei motivoidu mistään ja joille riittää minimitaso, niin sä alat itse ajattelee samalla tavalla tiedätsä. Että sullekin riittää vaan Opel.”
Iltapäiväinen Lauttasaari on niin unessa, että vaikuttaa kuin Koivumäki olisi imenyt kaiken alueella liikkuvan energian itseensä.
”Mul on massii, mul on naisii, mul on Mase”, Koivumäki kailottaa keksimäänsä laulunpätkää kaverilleen Kiinteistömaailman Lauttasaaren konttorissa. Koivumäki on ostanut kaverinsa kanssa Lauttasaaresta uuden sijoituskämpän, ja sen avaimet ovat vanhalla kollegalla.
Varsinaisen työnsä kyljessä Koivumäki pyörittää asuntosijoitusbisnestä. Lauttasaari on hyvä sijainti harrastukselle, kun länsimetro nostaa ennestäänkin halutun alueen hintoja. Koivumäellä on tosin alueen vetovoimalle toinenkin, aivan oma, teoria. Hän arvelee, että nuoret espoolaiset muuttavat vanhempiensa kannustamina alueelle, koska sillä on hyvä maine.
”Monet espoolaiset kun ne muuttaa kotoa, vanhemmat on sillai, että älä nyt sieltä Kalliosta osta, että ostetaan sulle Lauttasaaresta, siistimpi alue, me maksetaan vähän sulle.”
Myös Mannerheimintien varrella remontoidaan parhaillaan Koivumäen sijoitusasuntoa. Siihen hän aikoo muuttaa ainakin kahdeksi vuodeksi. Koivumäki sanoo omistavansa myös muita asuntoja, mutta montako ja minkälaisin osuuksin, sitä hän ei halua sanoa.
Vanha kollega hyppää Maseratin kyytiin ja lähtee esittelemään Koivumäen tuoretta sijoitusta.
”Ai se oli neljäs kerros”, Koivumäki yllättyy, kun pääsemme portaikkoon.
Sisustuslehtien tekijät tuskin asettuisivat jonoksi tämän asunnon ovelle. 70-lukulaisen asunnon kylpyhuone on vastikään uusittu, mutta kaikki muu näyttää seisseen entisellään vuosikymmeniä. Neliötehokas keittiö on kapea kaistale, jonka värikäs ja kuvioitu muovimatto on kuin suoraan Marimekon tai Arabian vuosikymmenten takaisista katalogeista. Olohuoneen vaaleanruskeasta tapetista erottaa kirjahyllyjen jättämät jäljet.
Seinällä roikkuu edelliseltä omistajalta jäänyt mattopiiska.
Asunto on todellinen remontoijan unelma, ja Koivumäelle se sopii. Keittiöremontti, olohuoneen ja keittiön välistä seinä alas, pronssin väriset hanat kylpyhuoneeseen. Koivumäki aikoo tehdä asunnosta ”maalaisromanttisen mutta modernin” ja myydä eteenpäin.
”Me tehdään kavereiden kanssa makeita kämppiä. Stailataan ne ja tuotetaan asiakkaalle lisäarvoa. Me tehdään rohkeita valintoja sisustuksessa, tiedätsä pastellisävyjä ja semmoista. Sata tyyppiä ehkä vihaa jotain vaaleanpunaista keittiötä, mutta sit löytyy se yks, joka rakastuu siihen. Sen takia tätä tehdään”, Koivumäki sanoo ja antaa ymmärtää, että se itselle tuotettu lisäarvo eli raha ei olisi sijoitusbisneksessä lainkaan tärkeää.
Koivumäki sanoo, että hänen läheisimmät ystävänsä ovat samantapaisia ”hustlaajia” kuin hänkin: mukana monenlaisessa bisneksessä, jos vain on mahdollisuus lyödä rahoiksi. Koivumäki on kasvattanut verkoston, jonka avulla hän voi hoitaa kaiken asuntosijoittamiseen liittyvän: Lauttasaaren-asunnosta puolet omistava sisustusarkkitehtiystävä, joka piirtää uuden asunnon pohjaratkaisun ja miettii yksityiskohdat huonekaluja ja -kasveja myöten. Tuttu remonttiryhmä, joka hoitaa muutostyöt. Tuttu pankkiiri, jolle voi laittaa viestiä vaikka jatkoilta keskellä yötä.
Sitten on taas aika tehdä somepostaus. Instagram-kuvassa Koivumäki seisoo asunnon keittiössä leveässä haara-asennossa, kaapin ja ikkunalaudan päällä. Vielä 3 vuotta sitten unelmoin ensimmäisestä omasta asunnosta. Nyt niitä on kerääntynyt sen verran, että voisi majoittaa koko suvun, kuuluu postauksen alku.
Lauttasaari on päivityksen jälkeen nähty ja Koivumäki ohjaa autonsa kohti kantakaupunkia.
Koivumäki parkkeeraa autonsa poikittain Kotijoukkueen toimiston oven eteen. Urheilukadulla, Töölön jalkapallostadionin kivijalassa majaansa pitävä yritys on Seinäjoen Jalkapalloseura SJK:n pääomistajana tunnetun Raimo Sarajärven perustama franchising-ketju.
Koivumäki marssii hiljaisen avokonttorin halki, hakee kahvia, hyppää sohvalle ja nostaa jalat pöydälle.
”No mitäs sä haluaisit tietää?”
Koivumäki on ollut vuoden Kotijoukkueen välittäjänä. Koivumäki sanoo, että hänestä haluttiin ketjulle keulakuva.
Siihen jää myös aikaa, sillä kaksi assistenttia hoitaa paperityöt. Koivumäen rooli on olla kaupankäynnin kasvot. Hän esiintyy asuntoesittelyvideoilla, näytöillä ja ilmestyy pankkiin.
”Enhän mä ehtis tehdä kaikkea jos mulla ei olis assareita.”
Koivumäen työpäiviä seuratessa on vaikea nähdäkään sopivaa rakoa, jolloin hän istuisi koneen ääressä lisäämässä kohteitaan Oikotielle. Saati miten hänet saisi pysymään paikoillaan sen aikaa. Nyt hänelle jää aikaa ajella Maseratilla ympäri kaupunkia arviokäynneillä ja näytöillä.
”Suurin osa perusvälittäjistä tekee kaiken itse. Eikä monella olisi edes varaa assariin, se maksaa kuussa 4 500 euroa sivukuluineen ja suurin osa välittäjistä tienaa vaan 2 500 kuussa.”
Koivumäki tekee mielellään eroa itsensä ja ”perusvälittäjän” välillä.
”Helsingissä on ehkä kymmenen tyyppiä, joille antaisin itse asuntoni myyntiin.”
Koivumäki sanoo olevansa nyt tilanteessa, että 50 prosenttia hänen seuraajistaan vihaa häntä ja 50 prosenttia rakastaa. Se sopii yhteen hänen filosofiansa kanssa: hate it or love it.
”Samalla tavalla kuin joku Jokerit. Osa rakastaa ja osa vihaa. Sehän on kaikista parasta, että sä herätät tunteita.”
Joidenkin välittäjien mielestä Koivumäki pilaa koko alan maineen.
”Osa on silleen, että mä oon vitun pelle, etenkin kun mulla ei ole sitä lkv-tutkintoa. Sanoisin silti, että tiedän paljon enemmän kuin monet välittäjät, joilla se tutkinto on.”
Viimeksi kun Koivumäki kävi lkv-kokeessa, tutkinto jäi neljän pisteen päähän. Kun Koivumäestä kysyy mielipidettä hänen lähipiiriltään, he vastaavat lempeästi vitsaillen:
”Välillä tuntuu, että pitäisi olla joku talutushihna, josta pystyisi vetämään. Ei Andrei sinne, kohta sattuu!”
”Ai sä seuraat Andreita koko päivän? Illalla kun pääset kotiin, teet varmaan itsarin.”
”Jos saisi edes pienen osan tuosta kaikesta energiasta ja ideoiden määrästä”, yksi ex-kollega ihailee.
Sitten on niitä entisiä työkavereita, jotka eivät halua olla aiheen kanssa missään tekemisissä. ”No comments”, ilmoittavat monet välittäjät, eivätkä suostu puhumaan Koivumäestä edes nimettömänä. Entisen työpaikan Kiinteistömaailma Bulevardin välittäjä ohjaa kysymään toimitusjohtajalta asiasta. Siinä samassa puhelun taustalta kuuluu jonkun puhetta ja välittäjä korjaa: ”Eikun ei me kommentoida tätä mitenkään.” Yksi välittäjä tyytyy toteamaan, että Koivumäen pitäisi pystyä seisomaan sanojensa takana eikä antaa valheellista kuvaa somessa.
”Totta kai provoan tietoisesti ja välillä on värikynää messissä”, Koivumäki sanoo. ”Jos mä oon herännyt vaikka yhdeksältä ja lähtenyt toimistolle vasta yhdeltätoista, niin voithan sä sen yhdeksän herätyksen laittaa siihen työpäivään kuuluvaksi. Jos mietit kymmenen tunnin työpäivää versus kolmetoista tuntia, kuulostaahan se ihan erilaiselta. Teen paljon niitä postauksia sen takia, että jengille tulisi se mielikuva, että toi jätkä painaa duunii oikeesti.”
Mutta myyntimäärät ovat totta, Koivumäki painottaa.
”Tosiaan Kiinteistömaailmassa vuosina 2014–2016 toiseksi eniten nostettuja välitystuottoja kaikista Helsingin välittäjistä, ja vuonna 2017 rikoin kaikki Kotijoukkueen ennätykset. Taisin tuoda yli 30 prosenttia liikevaihdosta yksin. Laskelmien mukaan olen myynyt viimeiset kolme vuotta lähes kaksi kertaa enemmän koteja määrällisesti kuin noin 80 prosenttia pk-seudun välittäjistä.”
Kotijoukkueen toimitusjohtaja Raimo Sarajärvi vahvistaa Koivumäen kovat luvut. Saramäen mukaan Koivumäki ei tuonut toimiston liikevaihdosta aivan kolmasosaa, mutta kauaksi se ei jää.
Vuonna 2016 Koivumäen verotettavat ansiotulot olivat hieman yli 80 000 euroa, kun samana vuonna pk-seudun välittäjän keskiansiot olivat 53 860 euroa. Vaikka mukana olisi myös ”mielikuvien luomista”, on Koivumäen puheissa myös perää.
Fläppitauluun on kirjoitettu TGIF ja sen alle toinen vaihtoehto: Damn, is it already Friday?!
”Kumpaan leiriin sä kuulut?” Koivumäki kysyy Kotijoukkueen neuvotteluhuoneessa.
”Kuulutsä jälkimmäiseen? Mä ainakin kuulun”, hän lisää perään.
Jo aamupäivällä Koivumäki on käynyt stadionin kentällä ottamassa kuvan Instagramiin. Siinä Koivumäki seisoo kädet taskussa keskellä kenttää ja katsoo oikealle sivuun kamerasta: Aah miten mahtavasti viikko on käynnistynyt. Kalenteri täytyy arviopyynneistä… mikä tarkoittaa, että mun ammattimaista apua kotien välityksessä tarvitsee p*run moni talous ja mähän tuun ja autan, kun mulle soitetaan. Ps. Kohta käännetään sivua #neliötliikkuu, lukee kuvatekstissä.
Koivumäen tavaramerkki somessa on hashtag #neliötliikkuu. Hän on teettänyt tekstillä varustetun lippiksenkin.
Facebookilla, LinkedInillä ja Instagramilla on jokaisella oma roolinsa Koivumäen itsebrändäyksessä.
”Instagram on mun buustikanava. Siellä mua seuraa paljon nuoria, jotka levittää vanhemmilleen sanaa. Paljon on tullut miljoonakämppiä myyntiin silleen, että jonkun kummilapsi on suositellut mua. Ihan uskomatonta tiedätsä.”
Facebook on Koivumäelle ”käyntikortti”, koska sitä asiakkaat käyvät katsomassa ensimmäisenä, kun ovat kuulleet hänestä.
”Facebookissa yhdessä postauksessa viidestä täytyy olla jotain tuloksista, koska ihmiset ei välttämättä pysty selaa kovin pitkälle. Sen takia mulla on tietty rytmi postauksissa koko ajan.”
LinkedIniin Koivumäki kirjoittaa blogipostauksia. LinkedInin kautta Koivumäki on saanut sanojensa mukaan jonkin verran luento- ja puhujakeikkoja. Joulukuussa hän puhui Social Selling Summit -tapahtumassa Helsingissä, ja Koivumäki on myös yksi henkilöbrändeistä ”digitalisti” Ville Tolvasen kirjassa Henkilöbrändi – Asiantuntijasta vaikuttajaksi.
Koivumäki pohtii, että jonain päivänä hän voisi koostaa blogimerkintänsä kirjaksi. ”Ei siitä saisi varmaan mitään rahaa, mutta ei sillä ole väliä. Oishan se kiva sanoo, että mulla on oma kirja.”
Siitäkin huolimatta, että yksi Koivumäen lempianekdooteista on se, ettei hän ole koskaan lukenut yhtään kirjaa kokonaan. Hän sanoo opiskelevansa psykologiaa blogeista ja YouTuben seminaarivideoista. Usein Koivumäki tuntuukin puhuvan TedTalk-videoiden suulla. Esimerkiksi kun hän vertaa myyntiä koripalloon.
”Jos sä oot lyhyt, niin vaikka kuinka treenaisit, susta ei tule hyvä. Osa on luonnonlahjakkuuksia. Sama kirjailijoissa ja taiteilijoissa. Mun mielestä myynti on luova ala omalla tavallaan. Varsinkin jos et halua tehdä sitä läpinäkyvästi.”
Myynnin luovuus on asiakkaan huomioon ottamista ja oman toiminnan mukauttamista asiakkaiden mukaan. Siksi Koivumäki sanoo pukeutuvansa eri tavalla näytölle Espooseen ja Helsingin Kallioon: Espooseen puku ja Kallioon farkut. Koivumäki myös haluaa, että mahdolliset ostajat eivät käytä näytöillä vaaleansinisiä asuntonäyttötöppösiä, vaan ottavat kengät jaloistaan. Näin he tuntevat lattian sekä matot jaloillaan.
”Uskon, että näin tuntee olevansa kotona. Oon miettinyt tätä ja uskon sen vaikutuksen olevan psykologisesti hyvä.”
Koivumäki kertoo, että hänellä on ystävä, joka antaa vinkkejä kehonkielen tulkitsemiseen. Koivumäki sanoo saaneensa häneltä vinkkejä siitä, mitä pienet eleet paljastavat, ja kertoo heti esimerkin.
”Jos oot vaikka baarissa tutustunut tyttöön ja jos se laittaa laukkunsa teidän väliin, niin se tarkoittaa, että se luottaa suhun. Koska laukku on naiselle se kaikkein tärkein, eiks niin. Jos se lähtee vessaan ja jättää laukun siihen, niin sitten sä tiedät, että voit viedä sen himaan. Mä oon testannut ja se toimii.”
Koivumäki vihaa sitä, että joku on myöhässä. Nyt hän on itse. Hän on unohtanut arviokäynnin Vantaalla. Koivumäki ei ole käynnistä innoissaan, mutta lähtee silti ”aina, kun hänelle soitetaan”. Tampereenväylän kyljessä oleva Vaskipelto ei ole kaikista halutuinta aluetta, mutta mahdollinen, noin 8 000 euron välityspalkkio, kiinnostaa.
Matkalla Koivumäki kertoo, kuinka Jethro Rostedtin firmasta Aninkaisten kiinteistönvälityksestä soitettiin aiemmin päivällä ja pyydettiin töihin. Samalla luvattiin näkyvyyttä Rostedtin televisio-ohjelmassa.
”Ne kutsui sinne kahville, mutta en mä tiedä. Mä en halua yhtään samastua Jethron kaltaiseen hahmoon. Mä näen Jethron sellaisena perussuomalaisena, paska huumori lentää -tyyppinä. Mä haluan olla tiedätsä se vakavasti otettava ammattilainen.”
(Aninkaisten Kiinteistönvälityksessä tällaista soittoa ei muisteta. ”Paskapuhetta”, Rostedt sanoo puhelimitse. ”Mutta jos äijä kovasti töihin haluaa, niin miksei.”)
Siinä missä Jethro Rostedt on kansanmies samalla tavoin kuin Timo Soini oli entisiä perussuomalaisia johtaessaan, Koivumäki lyö rumpua niin lujaa ja kauan ja niin häpeilemättömästi, että ennen pitkää yleisökin kiinnostuu. Toki myös ajoitus on hyvä.
Asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla ennätyskorkealla ja kykykilpailutähtien sekä huippukokkien jälkeen tositelevisio on nostanut myös kiinteistönvälittäjiä. Jethro Rostedtin lisäksi televisiosta tunnetaan esimerkiksi ”kiinteistökuningatar” Kaisa Liski.
Koivumäki sanoo, että kaksikin tuotantoyhtiötä on tarjonnut hänelle omaa sarjaa. Toisessa Koivumäelle asetettaisiin myyntitavoitteita täytettäväksi. Enemmän kiinnostaa ohjelmaidea, jossa Koivumäki motivoisi ihmisiä myymään paremmin.
”Joka jaksossa olis tiedätsä eri idea. Yhdessä kerrottais tää mun tarina, toisessa miten kannattaa tehdä myyntiä, kolmannessa miten brändätä itseään.”
Arviokäynti on 90-luvulla rakennetussa pienkerrostalossa. Vanhemman pariskunnan kaksio henkii vaaleanruskeaa 90-lukua, mutta Koivumäki ei anna sen häiritä. Ensimmäinen small talk -aihe löytyy jääkaappimagneeteista.
”Mulla on ollut noita samoja”, Koivumäki sanoo ja osoittaa Eiffel-tornia esittävää jääkaappimagneettia.
Sitten käydään keittiönpöydän ääreen neuvottelemaan.
”Mulla asiakastyytyväisyys on ollut viime vuodet 4,8–4,9”, Koivumäki aloittaa kuin Uber-kuski.
”Onko nämä sun kohteet pelkästään netissä vai myös lehdessä?” myyjä kysyy.
”Me käytetään pelkkää nettimainontaa, koska se on ihan tutkittua, että 90 prossaa ihmisistä käyttää nettiä. Lehtimainonta on jo vanhentunutta”, Koivumäki sanoo.
”Olen kyllä nähnyt, että teillä on ilmoituksia lehdessäkin”, myyjä jatkaa.
”Jotkut kollegat käyttää, mutta mä en käytä. Mulla on hyvät kuvat, niin se menee netin kautta kaupaksi. Mä käytän ammattivalokuvaajia, että ne kuvat on realistiset, hyvät, valoisat.”
Sitten myyjä kysyy, että löytävätkö asiakkaat netistä juuri Koivumäen kohteet. Hän tohtii epäillä, mahtaako Koivumäki olla niin tunnettu.
”No sanotaan, että mä oon varmaan yksi alan seuratuimpia Suomessa.”
”Mutta asiakkaat ei tiedä”, myyjä jatkaa sinnikkäästi.
”No kyllä ne aika hyvin tietää. Mulla on aika vahva nimi alalla, että ne ketkä tietää niin on töitä tehty paljon”, Koivumäki sanoo.
Neuvottelu on tavallista jäisempi. Koivumäki kirjoittaa pariskunnalle muistilapun, jossa lukee hänen arvioimansa hinta ja mikä on hänen välityspalkkionsa myyntihinnasta.
”Ton verran mä uskon, että me voitais siitä saada.”
Pariskunta lupaa miettiä asiaa.
Koivumäellä on kova vauhti, mutta mihin hän on menossa? Yhdessä visiossa Koivumäellä on oma firma, jossa välittämisen hoitavat hänen kouluttamansa seuraajat, sadat monistetut Andreit. ”Mieti, miten se muuttais tätä alaa.”
Mahtipontisesta visiosta tulee jälleen mieleen räppärin uransa lopettanut Cheek, joka etsii nyt itselleen seuraajaa kuin hiphop olisi tosielämän Star Warsia.
Ainakin osaa visiostaan Koivumäki oli jo toteuttamassa. Liiketila oli vuokrattu, logo suunniteltu ja toimintamallit tarkkaan mietitty. Hän ehti jo irtisanoutua Kotijoukkueesta, mutta lopulta he tarjosivat Koivumäelle osakkuutta. Ainakaan vielä ei tullut aika vetäytyä taustalle seuraajia kouluttamaan. Mielessä ovat myös täysin uudet bisnekset. Esimerkiksi kryptovaluutat, fitness ja meripihkabisnes.
”Miks Pablo Escobar ei lopettanut? Se on se peli. Sä jäät koukkuun siihen peliin, niin kuin huumeeseen. Joku haluaa valtaa, joku haluaa luoda imperiumin, joku haluaa arvostusta. Mä vain haluan luoda ja kehittää kaikkea”, Koivumäki sanoo ja kurvaa Maseratin taas poikittain Kotijoukkueen toimiston eteen.
Tuttava on tulossa tapaamaan Koivumäkeä. Hän haluaisi Koivumäen mukaan sijoittamaan uudenlaiseen sykemittariin.
Päivitetty 14.9.2020 – Ilmestynyt 14.4.2018
