Kun ihminen on ylittänyt 60 ikävuoden rajapyykin, hän ei jaksa yhtä pitkiä lenkkejä kuin nuorena. Se voi olla karvas pala nieltäväksi. Tuore väitöskirjatutkimus kannustaa silloinkin pitämään yllä arjen aktiivisuutta. Siinä voi auttaa perisuomalainen sisu.

– Sisu on sitä, että ihminen ei luovuta, vaikka tielle tulee vastoinkäymisiä. hän pyrkii muuttamaan olosuhteita, kuvaa Sini Siltanen.

Arjen aktiivisuuden säilyttämistä käsittelevä Siltasen väitöskirja julkaistiin Jyväskylän yliopistossa joulukuussa.

Siltanen kuvailee sisua tahdoksi, jonka avulla ihminen pyrkii pääsemään vaikeuksien ja rajoitteiden yli. Sisu yksin ei välttämättä riitä. Siltasen mukaan ­tutkimukseen osallistuneet yhdistelivät sisua ja joustavuutta elämässään.

– Joustavan mielen avulla ihminen miettii, mistä voisi luopua tai mitä toimintaa olisi valmis vähentämään.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että raskaan hikijumpan sijaan käy säännöllisesti uimassa.

– Sisukkuus on hyvin henkilökohtainen asia. Jos luopuu kaikista itselle merkityksellisistä asioista, voi miettiä, mikä estää tekemästä niitä asioita, joista nauttii.

Siltanen kehottaa pohtimaan, mistä asioista ja rutiineista todella haluaa pitää kiinni. Sen jälkeen yksi vaihtoehto on ­pyytää lähipiiriltä tukea ja apua omien arjen tavoitteiden toteuttamiseen.

– Sinnikyydellä on yhteys laajempaan elinpiiriin eli siihen alueeseen, jossa ­arjessaan liikkuu.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta tohtoriksi väittelevä Siltanen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) tutkijana.

– Olen aina ollut ihmisten käyttäytymisestä kiinnostunut. Tutkimuksessa selvitin ikäihmisten tapoja suhtautua omiin tavoitteisiinsa. Helposti ajatellaan, että vanhoilla ihmisillä ei ole tavoitteita. Tavoitteita on myös ikäihmisillä, vieläpä hyvin erilaisia tavoitteita.

Väitös on osa Jyväskylän yliopiston Aktiivinen vanhuus -tutkimushanketta.