Sinileväkausi alkaa yleensä heinäkuun lopulla, mutta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Leväkatsauksen mukaan vähäisiä havaintoja on jo tehty.

– Se menee vähän sään mukaan. Jos on hyvät kelit ja ihmiset saavat juuri sitä mitä haluavat eli hellettä, siitä ne sinilevätkin tykkäävät. Jos helteet jatkuvat ja vanhat merkit paikkansa pitävät, kohta sitä on jossain ja paljon, arvelee johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Sinilevän kukinta vaatii muutaman viikon suotuisaa lämpöä, valoa ja tuulta. Jos kesäkuun alun poikkeuksellisen lämmin sääjakso jatkuu, sinilevän lisääntyminen voi aikaistua usealla viikolla.

– Jos kesällä on sopivasti sateita, ne tuovat lisävettä ja ravinteita varsinkin järviin ja saattavat pamauttaa sinilevät kukkimaan päälle. Eiköhän tästä silti tule ihan normikesä, Vehviläinen arvelee.

Sinileväkukintojen riski on viime vuosien tasoa, koska ravinnetilanne on pysynyt pitkälti ennallaan.

– Itäinen Suomenlahti on hieman parantunut, mutta kun viime vuosia katsoo, keskinen Suomenlahti, Saaristomeri ja Itämeren pohjoisosat ovat jopa huonontuneet.

Isoissa järvissä tilanne on aina parempi, koska ravinteita ei ole niin paljon.

– Mitä pitemmän järviketjun takana ollaan, sitä todennäköisemmin ravinteet ovat jääneet jo matkan varrelle. Rannikkojen pienet järvet peltojen keskellä ovat herkimpiä, Vehviläinen sanoo.

Nykytekniikalla sinilevä voi kuitenkin olla myös yllättävän hyödyllinen luonnonvara. Turun yliopistossa siitä kehitellään jo tehokasta energiatehdasta.

Sinilevät eli syanobakteerit tuottavat erilaisia yhdisteitä, joita voidaan käyttää farmakologisina hyöty-yhdisteinä, mutta myös työkaluina solutehtaiden luomiseksi.

– Syömäbakteerit ovat suhteellisen yksinkertaisia. Niitä voidaan muokata tuottamaan erilaisia kemikaaleja, joita voi käyttää esimerkiksi polttoaineena, sanoo akatemiaprofessori Eva-Mari Aro Turun yliopistosta.

Syanobakteerin hienous on siinä, että se pystyy muuttamaan auringonvaloenergiaa kemialliseksi energiaksi. Tämän aurinkopolttoaineen tuotantoa voidaan bioteknologian avulla tehostaa.

– Niiden luontaisesti tuottamasta biomassasta voidaan uuttaa yhdisteet ulos, mutta se ei ole kovin tehokasta. Siksi täytyy muokata solut sellaisiksi, että ne tekevät auringon energiasta kemiallista energiaa, jonka avulla ne sitovat ilmakehän hiilidioksidia. Ne ”ulostavat” sitä soluistaan eli me tavallaan lypsämme sieltä tätä haluttua kemikaalia ulos, Aro sanoo.

Ihan muutamassa vuodessa sinilevävoimalaitoksia ei vielä nähdä. Aro ei ylipäätään usko lyhyen tähtäimen suunnitelmiin kestävässä kehityksessä, vaikka EU:ssa on meneillään suunnitelmia ”isomman skaalan tutkimuksesta ja systeemeistä”.

– Se, että kaiken pitäisi tapahtua suurin piirtein viidessä vuodessa, on utopistista ajattelua. Pitäisi hyväksyä se, että tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelma ja uudet visiot, jotta päästäisiin esimerkiksi hiilineutraalisuuteen ja Pariisin sopimukset pystyttäisiin täyttämään.

Sinilevät ovat kuitenkin energiatuotannon tulevaisuutta.

– Uudet visiot voivat olla sinilevävoimalaitoksia tai auringonvalon energian sitomista esimerkiksi vedyksi matkimalla syömäbakteereissa tapahtuvia systeemejä. Vety on puhdasta polttoainetta ja sinilevät ihan luonnostaan tuottavat sitä jonkin verran, Aro toteaa.

Mökkiläinen tulee harvoin ajatelleeksi, miten tärkeitä sinilevät ovat olleet ihmiselämälle.

– Ne tulivat maapallolle 2–3 miljardia vuotta sitten. Ne tarvitsivat elääkseen vain auringonvaloa, hiilidioksidia ja vettä, ja pystyivät tuottamaan kaiken. Ne täyttivät meret ja tuottivat kaiken hapen ilmaan ja sen jälkeen tämä meidän elämämme on pystynyt kehittymään. Ne ovat edelleen hyvin tärkeitä luonnon, myös hiilidioksiditasapainon, ylläpitäjiä, Aro muistuttaa.

Mökkiläisen on kuitenkin syytä yhä olla tarkkana. Sinilevä tuottaa oireita aiheuttavia yhdisteitä, osa jopa maksa- tai hermomyrkkyjä.

Pienet lapset ja lemmikkieläimet onkin syytä pitää poissa tällaisista vesistä. Liioin sitä ei kannata käyttää juoma- tai löylyvetenä.

Kepillä kokeillessa sinilevä hajoaa hippusina veteen, roikkuva levä on jotain muuta. Vesilasissa sinilevä nousee tunnissa pintaan vihertävinä hippusina.

Salofa toi viime kesänä markkinoille kertakäyttöisen BlueGreenTest-sinilevätestin, joka selvittää asian varttitunnissa muutamasta vesipisarasta.

– Siinä on vasta-aine, joka sitoutuu sinilevän myrkyn kanssa ja saa aikaan näkyvän värimuutoksen. Jos näytteessä on sinilevää, näkyy kaksi viivaa, ja jos ei ole, yksi viiva, sanoo erikoistutkija Liisa Hakola VTT:ltä.

Turun yliopiston ja VTT:n tutkimuksiin perustuva testi tunnistaa yleisimmät sinilevämyrkyt.