Vesi on suomalaisille enemmän kuin vain käyttövara. Se on ylpeyden aihe ja arvo. Vesistöjemme puhtaus on maailmankuulu ja kadehdittu osa luontoamme aikana, jolloin Itämeren saasteet ja ilmastonmuutoksen uhkaamat vesivarannot ympäri maailman ovat saaneet enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin.

Kun vesijohtoverkkoon tuotettu käyttövesi on täyttänyt tarkoituksensa ja poistuu suomalaisista kodeista viemärijärjestelmää pitkin, se ohjataan jätevedenpuhdistamolle. Siellä se käy läpi monimutkaisen prosessin, ennen kuin se lasketaan takaisin vesistöön. Pelkästään pääkaupunkiseudulla kodit ja yritykset tuottavat yhteen laskettuna jätevettä noin 130 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Koska Suomen vesivarojen laadukkuus ja rantojen puhtaus halutaan säilyttää tulevaisuudessakin mahdollisimman hyvänä, jätevedenpuhdistamoiden vastuu ei ole kevyt.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY tuottaa vesi- ja jätehuollon palveluita koko pääkaupunkiseudulle. Vuodesta 1994 käytössä ollut Viikinmäen laitos on koko Suomen suurin jätevedenpuhdistamo. Sinne saapuvat noin 800 000 ihmisen jätevedet, ja sieltä ne ohjataan puhdistettuina Suomenlahden pohjaan. Jotta puhdistettu vesi sekoittuisi meriveteen mahdollisimman hyvin, poistotunneli ulottuu noin kahdeksan kilometrin päähän rannasta.

Viikinmäen laitos on kallion sisään rakennettu puhdistuslaitos. Puhdistusaltaille kuljetaan pitkin tunneleita, jotka tuovat erehdyttävästi mieleen James Bond -elokuvien maanalaiset tukikohdat.

Jäteveden puhdistus on yllättävän mekaaninen prosessi. Monen mielikuva aiheesta nykypäivänä on, että veteen pudotetaan pesutabletti, joka hoitaa asian ilman sen kummempaa avustusta.

Kemikaalien käytön lisäksi puhdistuksessa joudutaan kuitenkin yhä kirjaimellisesti kaapimaan jät­teitä.

Laitoksen päätehtävä on poistaa vedestä fosforia ja typpeä. Fosfori on uusiutumaton luonnonvara, joka jää puhdistuksessa lietteeseen ja saadaan siten kierrätettyä. Mereen sitä ei kuitenkaan lasketa, jottei se aiheuttaisi rehevöitymistä.

Jätevesi kulkeutuu pääkaupunkiseudun kodeista ja yrityksistä paikan päälle kahta eri reittiä. Toisista osista vesi tuodaan kahdeksalla 20-metrisellä tulopumpulla, toisista taas ruuvipumpulla. Ruuvin toimintaperiaate on sama kuin vanhassa Arkhimedeen ruuvissa, jollaisen voi nähdä esimerkiksi Vantaalla Heurekan pihassa.

Ensimmäinen toimenpide, jolle vesi altistuu, on nimeltään välppäys. Siinä vedestä poimitaan pois isoimmat liat ja esineet. Vesi kulkee läpi ritilästä, joka nostaa seasta objektit liukuhihnalle.

Kun liukuhihnan toimintaa katselee, on turvallisinta tehdä se suunnasta, josta hihna kulkee poispäin. Urbaani legenda nimittäin kertoo, että muuan insinööri aikoinaan tuijotti monttu auki hihnaa väärässä päässä ja sai suuhunsa nakin.

Tilan vieressä on näytehylly, johon vuosien varrella työntekijät ovat poimineet erilaisia esineitä liukuhihnalta. Joukosta löytyy Aku Ankka -leluja ja golfpalloja, mutta valitettavasti esimerkiksi vihkisormukset ovat liian pieniä jäädäkseen satimeen. Niiden perässä puhdistamolle soitellaan usein kysellen, voisiko kallisarvoisen korun vielä löytää – turhaan.

Seuraava vaihe on hiekanerotus, joka on vaiheista ainoa, jota ei niin vain pääse katsomaan vierestä.

Bakteerit jylläävät tilassa niin voimakkaasti, että vatsatautivaara on liian suuri.

Hiekanerotuksen jälkeisen esi-ilmastuksen tehtävä taas on sekoittaa kemikaalia, ferrosulfaattia, veteen. Se saa liat paakkuuntumaan paremmin lietteeksi ja helpommin kaavittavaan muotoon.

Esi-ilmastusta seuraa esiselkeytys, jossa raudan kovettamia ulosteita ja muita jätteitä kaavitaan pois. Joissain puhdistamoissa kaavinta tapahtuu pyörivällä liikkeellä suuressa pataa muistuttavassa altaassa, mutta Viikinmäessä kaapimet liikkuvat sivusuunnassa ja työntävät vettä railoihin, joiden reunoilla pienet esteet keräävät jätteen muodostamat lietteet pois.

Seuraavana on vuorossa ilmastus. Se tapahtuu reitin syvimmässä altaassa, ja siinä typestä saadaan pois lähes 70 prosenttia. Vedenpinnan kuplinnan ja äänen ansiosta ilmastus on prosessin näyttävin vaihe.

Näyttävyyden jälkeen saavutaan peilityynelle altaalle. Jälkiselkeytyksessä puhdistettava vesi viettää peräti 12 tuntia. Se on puhdistuksen hitain ja hiljaisin vaihe. Sen tarkoituksena on antaa veteen yhä jääneiden epäpuhtauksien valua altaan pohjalle, ja siksi siihen käytettävä aika on niin pitkä.

Ennen vuotta 2004 jälkiselkeytyksen jälkeen vesi ohjattiin poistoputkeen, jota pitkin se matkusti mereen. Nyt asia on toisin. Jälkiselkeytyksen jälkeen on lisätty vaihe, biologinen suodatin, joka muistuttaa valtavaa purkkapalloautomaattia. Siilomainen allas on täynnä muovipalloja, jotka toimivat suodatusmassana. Tämä vaihe poistaa jätevedestä typpeä.

Nykyisellä metodilla jäteveden saasteista vain noin kaksi prosenttia jää veteen, joka matkustaa takaisin luontoon. Jokainen wc:n käyttäjä voi kuitenkin kohdallaan miettiä, että kaksi prosenttia tarkoittaa yhdessä vuodessa noin viikon ulosteita.

Siksi ympäristöasiantuntijat kehottavatkin vähäproteiiniseen ruokavalioon, mikäli haluaa kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän. Oma pähkinänsä onkin, miten luonnonvarojen suojelun ja henkilökohtaisen terveyden saa ruokavaliossa yhdistettyä saumattomasti.

Biologisen suodattimen jälkeen on vuorossa nykyinen poistotunneli. Koska biologinen puhdistus on jouduttu rakentamaan syvemmälle kuin muiden vaiheiden altaat, vesi täytyy tässä vaiheessa nostaa teknisillä apuvälineillä korkeammalle, jotta se pääsisi taas laskemaan painovoiman avulla poistotunnelia pitkin mereen. Tätä varten on jouduttu rakentamaan ylimääräinen pumppaus.

Suomessa vaatimukset mereen laskettavan veden puhtaudelle ovat huomattavasti tiukemmat kuin mitä pelkät EU-standardit vaativat. Viikinmäessä saadaan suomalaisiinkin vaatimuksiin vastattua helposti, ja tulokset ovat jopa niitä parempia.

Myös jätevedenpuhdistamossa syntyvillä sivutuotteilla on käyttötarkoitus. Prosessissa syntyy kaasua, joka pystytään hyödyntämään laitoksen omassa kaasuvoimalassa. Sähköenergian suhteen Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla on peräti 90 prosentin omavaraisuus.

Lämmön osalta prosenttiosuus on yli sadan, joten lämpöä toimitetaan laitoksen ulkopuolellekin. Toimintaa ylläpidetään lähes kokonaan aurinkopaneeleilla ja energialla, joka vapautuu puhdistusprosessista.

Kaasun ohella toinen merkittävä sivutuote on liete, joka likavedestä kaavitaan. Sillekin on olemassa oma kiertokulkunsa. Lietteet kuljetetaan Sipooseen kompostiaumoihin, ja niistä tehty multa myydään eteenpäin.

Puhdistamisen ja siitä vapautuvien aineiden hyödyntämisen lisäksi jätevedenpuhdistamoilla tehdään monenlaista tutkimustyötä. Jätevedestä mitataan yli sadan eri haitallisen aineen pitoisuuksia.

Mikromuovit ja lääkeainejäämät ovat esimerkkejä aineista, joista ei nykyistä prosessia suunniteltaessa ole tiedetty vielä paljoakaan, ja joita näin ollen päätyy väistämättä lietteisiin ja vesistöihin puhdistusprosessin jälkeenkin. Vesistöjen kannalta hankalia lääkeaineita ovat erityisesti kipua lievittävät geelit.

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos käy vuosittain hakemassa vesinäytteitä, joiden perusteella tehdään päätelmiä muun muassa siitä, kuinka paljon milläkin viemäröintialueella käytetään laittomia huumausaineita.