Tutkimuspäällikkö, THL

Seksuaalikasvatusta aikuisille, kyllä kiitos! Kuulun sukupolveen, joka oppi seksistä Suosikki-lehden Bees & Honey -palstalta. Alakoululainen luki ahnaasti, kun Eki normalisoi mitat ja mietteet. Riparilla törmäsi vähemmän sallivaan valistukseen: ei seksiä ilman sormusta, Tosi Rakkaus Odottaa! Suostumuksesta, sek­suaalisesta suuntautumisesta tai nautinnosta ei puhuttu.

Kunnes Sinkkuelämää räjäytti seksin ilosanomalla. Vaikka sarja ei ole ikääntynyt ongelmitta, aikanaan se oli mullistava. Nykyään on onneksi moninaisempaa tarjontaa. Netflixin Sex Education -sarja on kehuttu, vaikka aikuiskatsojana koin itseni yli-ikäiseksi. Tytöt tytöt tytöt -elokuvan kuvaus nuoruudesta ja seksuaalisuudesta taas liikuttaa aikuistakin. On ok sanoittaa, että vähän ylempää, opastaa Mimmi. Ei pidä vain ynähdellä ja toivoa, että toinen tajuaa, mikä tuntuu hyvältä.

Kesän aikana Helsingin Sanomat kirjoitti Yle Areenasta löytyvistä Murrosikä-sarjasta ja Hehku-podcastista. Näiden sisällöt ovat aitoudessaan jotain ihan muuta kuin menneen vuosituhannen nolostelevat – nolot – sidemainokset, joissa kuukautisveri on sinistä. Jotain seksiin liittyvästä tiedonjanosta kertoo se, että Hehku-podcastin ensimmäistä jaksoa on puolessa vuodessa kuunneltu 100 000 kertaa.

Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia. Mitä kansanterveyspotentiaalia aikuisten seksuaalikasvatuksessa olisikaan: vähemmän eroja ja ahdistuneisuutta? Tämän selvittämiseksi tarvittaisiin inter­ventio! Kuka ryhtyisi tuumasta toimeen: THL, Väestöliitto, Sexpo?

Impact Producer

Sain nuorena aikuisena eräältä vanhemmalta sukulaiselta tärkeän neuvon parisuhteisiin liittyen: ”Aina pitää antaa ja laskea vaikka kattolautoja.” Sukulaisnainen viittasi seksiin ja parisuhteisiin ja oli vankkumattomasti sitä mieltä, että onnellisen parisuhteen salaisuus on nainen antamassa ja mies saamassa. Huvitti tai ei, nautti itse seksistä tai ei.

Tuo ohje on palannut mieleeni Facebookia selatessa. Seksi ja nautintojutut ovat nykyään naistenlehdissä kuumaa kamaa, ja se, mikä on lehdissä kuumaa, on usein kommenttiosioissa tulikuumaa. Lähes poikkeuksetta seksuaalisuutta käsittelevien artikkeleiden somekommentit ovat täynnä närkästystä siitä, että seksiä tungetaan nykyään joka paikkaan ja yksityisestä tehdään väkisin julkista. Kontrasti esimerkiksi Instagramin tai Tiktokin seksikeskusteluihin on valtava. Se, mikä voimaannuttaa Instagramissa, suututtaa Facebookissa.

Selitys löytynee eri somepalveluiden käyttäjäprofiileista. Seksistä puhuminen on nuorille somen käyttäjille niin tavallista, että siitä voidaan käyttää erilaisia kierto­ilmauksia somekanavien algoritmejä kiertämään, ja silti käyttäjät ymmärtävät toisiaan. Nuorilla on siis jotakin, joka vanhemmilta sukupolvilta puuttuu: sanasto.

Minun vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvet ovat kasvaneet maailmassa, jossa sanoja ei ollut. Oli äänenpainoja ja sanattomia sääntöjä, jotka siirtyivät sukupolvilta toisille. Seksikeskustelua hallitsi pelko ja häpeä, jonka myötävaikutuksesta asenne seksiä kohtaan oli nihkeä.

Ei siis ihme, että seksi on monelle tarkoittanut vain antamista tai saamista. Ilman sanoja on mahdotonta sanallistaa omia haluja ja toiveita. Aikuisten tärkein seksitaito onkin puhuminen.

Mustread-median strategi ja ekonomisti

Minun aikanani – kuulostanpa vanhalta – seksivalistus keskittyi riskeihin.

Tavoitteena oli lähinnä ehkäistä ei-toivottuja raskauksia ja seksitauteja. Oman terveystiedon opettajani pääasiallinen viesti oli muistaakseni, että Sultan on kondomien Rolls-Royce.

Siitä, miksi seksiä harjoitetaan tai miten siitä saadaan kivaa ja nautinnollista itselle ja kumppanille, ei terveystiedon tunnilla puhuttu. Myöskään seksiin liittyvistä vaikeista asioista, turhasta häpeästä ja itsensä löytämisestä, ei sanottu mitään. Ihmisen seksuaalisuuden moninaisuutta ei käsitelty.

Mietin tätä, kun kuuntelin Ylen mai­niota Hehku-seksipodcastia. Jos samanlaista, aika arkista ja tylsää mutta avointa, puhetta seksistä ja sen solmuista olisi ollut tarjolla nuoruudessani, moni asia olisi voinut omassa elämässäni mennä paremmin. Vielä nytkin podia kuunnellessani sain helpottavia oivalluksia.

Aikuisilla tai ainakin minulla on siis selvä tarve kuulla puhetta ja puhua itse seksistä. Tässä mielessä vastaus kysymykseen on raikuva kyllä.

Esitän kuitenkin varauman. Puhetta seksistä tarvitaan, mutta jos seksivalistuksella tarkoitetaan viranomaisten seksiaiheista kampanjointia, en ole yhtä innostunut.

Pelkään, että tällainen kampanja muistuttaisi cringeyden asteeltaan valtioneuvoston taannoista koronakampanjaa. Kenties koripallovalmentaja kertoisi, että seksi on ihan jees one-on-one donkki sisään ja B-luokan rap-artisti kehottaisi rokkaamaan ylpeästi kortsua.

Aikuiset, puhutaan seksistä – mutta ilman viranomaisvalistusta.