Tie kulkee kalderan eli tulivuoren romahduksen muodostaman laguunin reunaa pitkin. Pudotusta on 200 metriä. Silmä lepää meren sinessä ja vitivalkoisissa rakennuksissa. Korkealla kukkulalla komeilevat 1200-luvulla rakennetun linnan rauniot, jotka ovat Imeroviglin kylän tunnetuin maamerkki.

Saavumme komealle Ylösnousemuksen kirkolle. Sen yläpuolella on tasanne, josta aukeavat Santorinin huikeimmat näköalat. Hääpareilla on tapana ikuistaa itsensä täällä.

Jatkamme saaren pääkaupungista Firasta alkanutta patikointia kohti saaren pohjoiskärjessä siintävää Oian taiteilijakylää. Taivalta on takana pari kilometriä: ensin Firan kapoisten kujien läpi luksuslomailijoiden Firostefaniin ja sieltä mukulakivikatuja pitkin Imerovigliin.

Pian kadut muuttuvat kinttupoluiksi. Pitkiä, jyrkkiä nousuja on paljon. Paikoitellen kuljemme niin korkealla, että hieman hirvittää, mutta eksymisen vaaraa ei ole.

Tienviitat ohjaavat oikeaan suuntaan. Meri hohtaa horisontissa molemmin puolin. Santorini on vain 28 kilometriä pitkä ja kuusi kilometriä leveä. Ylhäältä vuorilta voi nähdä melkein koko saaren kerralla.

Liikkeelle kannattaa lähteä aamuvarhaisella, jotta ehtii Oiaan ennen keskipäivää. Vaellus vie 3–4 tuntia. Paahteelta ainoan pakopaikan tarjoavat kirkot, joita on reitillä kolme. Puolivälissä matkaa on myös kahvikioski, jonka katoksen alla voi levähtää varjossa.

Kolmannelta kirkolta on jo suora näkymä Oiaan: Kohta olemme perillä Kreikan tunnetuimmassa turistikohteessa. Jyrkälle rinteelle rakennetut talot kimaltavat valkoisina. Näköalaravintoloissa hintoihin sisältyy auringonlasku, joka on Oian jyrkänteeltä mykistävä näytelmä.

Takaisin Firaan körötämme bussilla. Illan pimeydessä kävelyreitti olisi vaarallinen.

Peräti 214 porrasta erottaa Oian kylän Amoudi Baysta, joka on sen piskuinen satama. Jyrkkä alamäki Oian linnalta meren rantaan taittuu jalan tai aasin selässä.

Perillä odottaa toisenlainen Santorini: värikkäät kalastajaveneet keikkuvat aalloilla, ja perinteiset tavernat tarjoavat merenherkkuja. Lyhyen kävelymatkan päässä on kivikkoinen niemeke, josta voi pulahtaa Ahdin kitaan. Vastapäiselle, kallioiselle pikkusaarelle on uimareille rakennettu houkutteleva levähdystasanne.

Uintireissun nostama nälkä talttuu vaivatta Amoudi Bayn ravintoloissa. Me päädymme Sunsetiin, jonka annokset tirisevät tuoreuttaan.

Päivällisen kruunaa hulppea auringonlasku, jonka aikaan kaikki kuppilat täyttyvät. Satamaan kannattaakin tulla hyvissä ajoin ennen illan h-hetkeä, etenkin jos haluaa nauttia taivaan värjäytymisestä oranssiksi paraatipaikalta, aivan meren ääreltä.

Kun pimeys on laskeutunut, vuoristokylään pääsee turvallisimmin takaisin taksilla. Toki Oiaan voi kiivetä ominkin jaloin, mutta taskulampulle on silloin käyttöä.

❦Nousu Santorinin korkeimmalle huipulle, Profitis Ilias -vuorelle, on vaivan arvoinen. Vuori kohoaa yli 500 metrin korkeuteen, ja patikoiden pääsee 250 metriin. Täällä sijaitsevat saaren muinaisen pääkaupungin rauniot. Matkaan voi lähteä joko Kamarista tai Perissasta. Aikaa vuoren ylitys vie 1,5–2 tuntia.

❦Newsweek International -lehti valitsi Firassa sijaitseva Franco’ Barin maailman parhaaksi baariksi jo 1980-luvulla. Terassilta avautuu postikorttimaisema kalderan yli. Korvia hivelee klassinen musiikki – Franco’sissa ei ole koskaan muuta soitettukaan. Juomia voi siemailla lepotuoleissa maaten. Viinilasillisen saa kahdeksalla eurolla, oluen seitsemällä.

❦Merovigla Studiosissa Imeroviglin kylässä voi yöpyä tulivuoren romahduksen muodostaman laguunin äärellä noin 150 eurolla, kun samasta maisemasta pitää muualla maksaa paljon enemmän. Parvekkeemme alla hohtavat Ylösnousemuksen kirkon siniset kupolit, ja niiden takana levittäytyy kupoleitakin sinisempi meri. Hotellissa on oma allas, mikä on täällä harvinaista herkkua.

www.merovigla.gr