Pääministerin perussome – Sanna Marin voisi rikkoa normeja Instassa mutta ei tee sitä
Kolumni
Pääministerin perussome – Sanna Marin voisi rikkoa normeja Instassa mutta ei tee sitä
Riikka Suominen ei usko, että tytöt katsovat Sanna Marinin Instaa ajatellen, että heistäkin voisi tulla pääministereitä.
27.1.2023
 |
Image

Suomalaista poliitikkoa ei ole koskaan seurannut niin moni kuin pääministeri Sanna Marinia tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa. Pelkästään kuvasovellus Instagramissa hänellä on lähes miljoona seuraajaa. Joukossa on taatusti sellaisia, jotka eivät muuten kiinnostu politiikasta. Demareita täytyy lämmittää, että kerrankin tavoitetaan nuoria. Melkoista, jos Marin saa vihittyä satoja tuhansia ihmisiä vasemmistolaiseen aatemaailmaan.

Marinin Instagramin käyttöä on myös arvosteltu, mutta hän itse sanoo haluavansa uudistaa pääministeri-instituutiota. Koska niinhän on kuin mediatutkija Marshall McLuhan sanoo, että viestintäkanavan valinta on itsessään viesti. Mutta millainen viesti Marinin Instan käyttö on?

Instan logiikka on poseerauksen, näennäisen aitouden ja kohti katsovien kasvokuvien dominanssi.

Politiikka on löyhä kulissi Marinin profiilissa. Kuvissa näkyy myös työpäiviä, mutta päällisin puolin ne eivät juuri poikkea siitä, että hän olisi lentämässä yhtiökokoukseen, kävelisi punaisella matolla tai antaisi tv-haastattelua vaikka kirjailijan ominaisuudessa.

Marinin kuvateksteissä voi olla paperinmakuinen pätkä pääministerin päiväohjelmasta, mutta koska Instassa pelataan Instan logiikalla, ei niitä lueta. Instan logiikka on poseerauksen, näennäisen aitouden ja kohti katsovien kasvokuvien dominanssi. Marinin filttereiden käyttöä on arvosteltu ulkonäköpaineiden luomisesta, mutta kritiikki tuntuu oudolta, filtterithän ovat elimellinen osa Instagramin logiikkaa.

Tätä logiikkaa Marin ei haasta vaan näyttää antautuneen sille täysin.

Pääministerillä on paljon valtaa, mutta Instagramin omistavalla Metalla on sitä vielä paljon enemmän. Nettijätin alustalla tanssitaan palveluntarjoajan pillin mukaan, ja myös poliitikkojen pitää alistua algoritmeille. Onhan somesta tulossa poliittisen vuorovaikutuksen merkittävin kanava. Mikä olisi enää edes vaihtoehto? Yrittää lyöttäytyä Hakaniementorilla ohikulkevien juttusille?

Mutta ruokkimalla somea päättäjät ruokkivat samalla hirviötä. Metan dominanssi tiedonvälityksessä ja piittaamattomuus valheiden levityksestä on uhka demokratialle. Yritys on jäänyt kiinni muun muassa asiakkaiden tietojen myynnistä ja vaalikamppailuiden sormeilusta Brexitin ja Trumpin kohdalla. Twitter on kaatumassa miljardööriomistaja Elon Muskin sekoiluihin. TikTok puhuttelee nuoria, mutta miten huoletonta on nojata poliittisessa viestinnässään kiinalaiseen urkintateknologiaan. EU yrittää säännellä digijättejä, mutta firmojen tähtitieteelliset lobbausbudjetit vaikeuttavat työtä.

Nämä epäkohdat ovat olleet tiedossa niin pitkään, että poliitikkojen someinto tuntuu kritiikittömältä.

En usko, että tytöt katsovat Sanna Marinin profiilia ja ajattelevat, että isona minustakin voi tulla pääministeri.

Nuoremman polven valtiotieteilijät ovat huomauttaneet, että Instan käyttö pitää ymmärtää laajemman poliittisen viestinnän keinona. Oleellista ei ole tekstillä sanottu vaan kuvilla viestitty. Sanna Marinin kuvien viesti on, että pää­ministeri on tavallinen kolmekymppinen nainen, joka kaltaistensa tavoin jakaa asukuvia ja selfieitä. Tämän ajatellaan muuttavan seuraajien käsitystä poliitikoista.

Olen samaa mieltä, että Instagram on osa nykyistä yhteiskunnallista viestintää. Sieltä löytyy monenlaista poliittista sisältöä: normeja haastavia kuvia, vaihtoehtoisia analyyseja, keskustelunavauksia ja suorastaan valistavaa materiaalia. Kanava tekisi Marinille mahdolliseksi rikkoa suorittavaa naisnormia tai avata ideologiaansa tai päätösten taustoja. Parhaimmillaan osa seuraajista voisi vaikka itse innostua lähtemään mukaan politiikkaan.

Mutta sitä Marin ei tee, vaan aivan perussomea. Ja niin saa tehdä, myös pääministeri. Instaan käytetystä ajasta on varmasti hyötyä Marinin henkilökohtaiselle urallekin. Mutta poliittista ulottuvuutta toiminnasta ei löydy. Koska ei kai nyt sentään kolmikymppisten naisten poliittista taistelua käydä Suomessa enää siitä, saako itseään kuvata?

En usko, että tytöt katsovat Sanna Marinin profiilia ja ajattelevat, että isona minustakin voi tulla pääministeri. Sen sijaan he voivat katsoa sitä ja ajatella, että isona minullakin voi olla somessa monta seuraajaa.

Kolumnia varten on haastateltu Sitran Digivalta-hankkeen projektijohtajaa Jukka Vahtia ja Ulkonäköyhteiskunta-kirjan yhtä kirjoittajaa, erikoistutkija Erica Åbergia.

Kommentoi »