Kun shoppailet maissa, jossa tinkiminen kuuluu kulttuuriin, selvitä ensin haluamasi tavaran tai palvelun oikea hintataso. Voit tutkia asiaa verkossa ja kysyä siitä paikalliselta – joltakin muulta kuin kauppiaalta, vaikka ravintolan tai majapaikan pitäjältä.

On hyvä myös tietää, millainen elintaso maassa on. Paikallisten saama keskipalkka antaa viitteitä siitä, mitä tavarat voivat maksaa. Jos monet asukkaat ansaitsevat kuukaudessa vain muutaman euron, esimerkiksi torilla myytävien vaatteiden oikea hinta voi usein olla pari euroa, ei kympin.

Kun tunnet toivomasi tuotteen hintaluokan, ota ostoksille mukaan tuoreet valuuttakurssit. Niiden laskemisessa auttaa ilmainen XE Currency -sovellus, joka toimii myös offlinena.

Joskus säästämisessä auttaa niin yksinkertainen seikka kuin käteisen määrä. Ota lompakkoosi vain vähän käteistä ja pidä loput hotellissa tai rahavyössä. Niin on helpompi välttää heräte­ostoksia ja vaikutelmaa siitä, että olet kävelevä rahasäkki, joka ei tiedä mitä asiat maassa maksavat.

Turisteja kuhiseva basaari, ­aurinkoinen iltapäivä – varmoja merkkejä siitä, että hinnat ovat korkeimmillaan. Monilla tuotteilla on eri maissa hiukan eri hinnat riippuen siitä, millaiset ovat myyjän markkinat osto­hetkellä.

Tinkiminen onnistuu yleensä paremmin muualla kuin turistikohteiden suosituimpien nähtävyyksien lähistöllä. Kysy paikallisilta, mistä he ostaisivat tavarat.

Joskus kellonajallakin on ­vaikutusta: jos myyjä ei ole päivän aikana tehnyt monta kauppaa, hän voi hämärän tullessa kojuaan pakatessaan olla valmiimpi hintaneuvotteluun kuin keskipäivällä.

Oikea hintataso vaihtelee alueittain, mutta esimerkiksi Kiinassa on tyypillistä, että länsimaisilta turisteilta pyydetään moninkertaisia hintoja paikallisiin verrattuna. Kiinassa vaikka käsityö­tuotteen hinta voi tippua joskus jopa 90 prosenttia, jos kaupan tekee sinnikkäästi ja taidolla.

Intiassa joistakin asioista saatetaan pyytää jopa 70 prosentin ylihintaa, ja monissa ­tuotteissa hinta tippuu neuvotellessa kolmasosan. Samoin Thaimaassa voi odottaa hinnan putoavan usein 30–50 prosenttia siitä, mitä kauppias ensin ehdottaa. Kaupankäynti tulee tietysti aloittaa alhaisemmalla tarjouksella. Esimerkiksi arabimaissa voi avaukseksi tarjota 30–40 prosenttia pyyntihinnasta. Usein syntyy kauppa, jossa maksat noin 60 prosenttia.

Esimerkiksi Aasiassa ja Etelä-­Amerikassa voi isommissa ostoksissa olla parasta pyytää jotakuta paikallista auttamaan tinkimi­sessä tai tekemään kaupan puolestasi. Varsinkin jos olet innostunut ostamaan tuotteen, myyjä tunnistaa kiinnostuksesi ja voi pyytää korkeaa turistihintaa.

Myyjälle syntynyt kauppa on aina hyvä asia, ja voit palkita shoppailuapurisi vaikka juomalla.

Reilussa kaupankäynnissä myyjä ei ole vastustaja, joka pitää voittaa – hän on ammattilainen, jonka työtä tulee arvostaa. Tinkimisessä paras tulos ei olekaan koskaan tilanne, jossa kauppias joutuisi myymään tavaroita polkuhinnalla vain tienatakseen jotakin.

Kokeneet myyjät tuntevat tinkimisen temput. Yleensä matkailijat esimerkiksi esittävät, etteivät ole kovin kiinnostuneita tuotteista. Moni turisti on kävelevinään pois, jotta kauppias suostuisi tarjoukseen. Myyjät taas saattavat perustella hintapyyntöjään perheidensä vastoinkäymisillä – joskus ne ovat totta, toisinaan teatteria.

Matkailijan voi olla hyvä ­kysyä itseltään, eikö ole oikein ja vastuullista, että maksaa joskus tuotteista hiukan enemmän kuin vähävaraiset ­paikalliset. Kaupanteon kuuluisi myös olla mukavaa. Epäluuloisuus ei tee matkasta rentoa, ja parhaimmillaanhan shoppailussa on huumoria ja kohtaamisen fiilistä.