Asema-aukion reunoilla komeilee vanhoja, linnamaisia rakennuksia, ja heti niiden vieressä kohoaa peililasisia pilvenpiirtäjiä ja toimistotaloja. Päärautatieaseman teräksinen katto kiiltelee auringossa, ja sen terävä nokka näyttää tietä kohti keskustaa. Rakennusten eriparisuus on niin ilmiselvää, että se vaikuttaa tarkkaan laskelmoidulta, ja sitä se todellisuudessa onkin.
Kun toisen maailmansodan runtelemaa Rotterdamia alettiin aikoinaan rakentaa uudelleen, kaupunkiin toivat tyyliään modernistiset ja maailmallakin tunnetut arkkitehdit. Esimerkiksi Rem Koolhaas on suunnitellut tänne erilaisia rakennuksia, kuten mahtipontisen De Rotterdam -pilvenpiirtäjän. Sen sisältä löytyy hotelli, ravintoloita, asuntoja, toimistotiloja ja kauppoja.
Paikalliset sanovat, että Rotterdam on sitä todellista Hollantia. Pehmeämpää kuin Amsterdam, ja vähemmän hienoa.
Eroja pääkaupungin ja Rotterdamin välillä todella on. Jo ensisilmäyksellä Rotterdam tuntuu olevan kaukana Amsterdamin piparkakkutalojen miehittämästä kanaalisokkelosta. Hollantilaisille on myös selvää, että Rotterdam kilpailee maan suosikkikaupungin roolista.
Rotterdam tuli tunnetuksi myös siitä, että se isännöi vuoden 2020 Euroviisuja. Viisuille varattiin areena kaupungin suuresta Ahoy-kulttuuri- ja konferenssikeskuksesta. Se sai mainetta myös siitä, että kun korona vei sieltä tapahtumat, keskus avasi oman drive in -taidenäyttelyn. Yleisö sai ajaa autoillaan halliin ja katsella turvallisesti menopelin sisältä paikallisen Boijmans Van Beuningen -museon kokoamaa tasokasta taidetta Hollannista ja muista maista.
Kaupungissa kulkiessa käy selväksi, että täällä historia nivoutuu kiinnostavasti nykypäivään. Rottejoen uomaan syntyneestä kalastajakaupungista on kasvanut kansainvälisen kaupan, liikenteen ja teollisuuden keskus.
Aikakausien yhdistyminen näkyy esimerkiksi Markthall-kauppahallissa. Sämpylät, viinirypäleet, kalat ja kukkakimput vilisevät sen katon värikkäässä freskossa. Siellä täällä rakennuksessa on ikkunoita, joista ei katsellakaan tavalliseen tapaan ulos vaan sisäänpäin. Hallin ulkoreunoille on rakennettu 200 asuntoa, joista asukkaat voivat seurata kaupankäyntiä ja muuta menoa.
Ainutlaatuinen rakennus sijaitsee alueella, johon kaupungin muurit nousivat 1300-luvulla. Talon alle tehdyssä parkkihallissa on esillä arkeologisia löydöksiä entisten rotterdamilaisten elämästä.
Rotterdam piti 1900-luvun loppupuolella pitkään maailman suurimman sataman titteliä, ja se on yhä Euroopan suurin. Se on myös noin 600 000 asukkaan monikansallinen kaupunki, jonka yliopistot ovat Euroopan kärkikastia. Opiskelijoita saapuu tänne eri maista tuhansittain joka vuosi.
Heihin kuuluu myös 26-vuotias suomalainen Enja Kivinen, joka opiskelee kriminaalipsykologiaa Erasmus-yliopistossa.
”Tulin Rotterdamiin, koska löysin juuri itseäni kiinnostavan tutkinnon, ja lukukausimaksut olivat paljon Britanniaa halvemmat”, Kivinen kertoo. ”Täällä on ison kaupungin tunnelmaa. Elämää, kulttuuria, ravintoloita ja baareja, ja luonto on aina lähellä.”
Erasmusyliopisto, Erasmuspuisto, Erasmuskatu. Nimi tuntuu tulevan vastaan useasti, eikä ihme. Kaupungin keskustassa seisoo pronssista tehty mies, Desiderius Erasmus Roterodamus. Erasmus Rotterdamilainen oli 1460-luvulla syntynyt ja vuosikymmeniä vaikuttanut teologi ja filosofi.
Miehen sanotaan asuneen Rotterdamissa vain joitakin vuosia. Hän eli useissa Euroopan maissa muttei asettunut niistä yksinomaan mihinkään, joten hänen nimensä sopii hyvin eurooppalaisen opiskelijavaihdon ohjelman nimeksi. Erasmuksen ajattelun kulmakiviä oli vapaus älylliseen ja kirjalliseen ilmaisuun. Jotakin samaa on kaupunkilaisten mentaliteetissakin – hienostunutta vapautta.
Kaupungin Entinen pääsatama, Oude Haven, on nykyään täynnä ravintoloita ja baareja, ja vedessä kelluvat puiset, museoidut laivat. Toisen maailmansodan pommeilta säästyneitä perinteisiä taloja on vain muutama, ja niistä moni on juuri täällä vanhassa satamassa. Niemen nokassa kohoava 1898 valmistunut Witte Huis oli aikanaan Euroopan korkeimpia ihmisvoimin rakennettuja torneja.
Entistä satama-aluetta on myös Wilhelminapier, josta tuhannet eurooppalaiset lähtivät aikoinaan seilaamaan Amerikkaan. Tätä liikennettä riitti aina 1970-luvulle asti. Sittemmin karulle betonisaarekkeelle on noussut hotelleja, museoita ja asuinrakennuksia.
Fenix Food Factorya ulkoa katsellessa tuntee melkein olevansa rosoisessa Itä-Berliinissä. Sisältä löytyy kuitenkin gourmet-ravintola, kahvipaahtimo ja kotoisa kirjakauppa. Tehdashalli on ulkoa viileä mutta sisältä kirjava ja lämmin. Vähän niin kuin Rotterdam.
Kaupungin kuuluisiin käyntikohteisiin kuuluu Kubuswoningen: 1980-luvun alussa rakennetut keltaiset, kuution muotoiset talot. Ne muodostavat yhdessä sillan, jota pitkin arkkitehti Piet Blom halusi kaupunkilaisten kulkevan kohti venesatamaa. Nykyään harva käyttää kuutiotalojen siltaa – ne ovat tavallisten ihmisten koteja ja nähtävyys.
Yksi kuutioiden asunnoista on annettu museokäyttöön, jotta oviin koputtelijat voivat nähdä hullunkuriset talot sisältä. Huoneesta toiseen liikkuessa on käveltävä portaita ja kierrettävä kulmia. Hassusta pohjapiirroksestaan huolimatta asuntokompleksin päätarkoitus on ollut optimoida sisätilojen käyttö. Tiheästi asutussa maassa tilaa on vähän, ja jokainen neliö on tullut käyttää hyödyksi.
Sodan jälkeen Rotterdamiin nousseet modernit rakennuksista ovat toinen toistaan kekseliäämpiä, ja monilla niistä on useita funktioita. Ravintola Aloha oli ennen kylpylä, jonka tyhjässä altaassa on nykyisin kasveja ja paikan keittiö. Täällä voi nauttia ylijäämäruuasta ja paikallisista tuotteista valmistettua illallista. Viereisiin pöytiin viedään makrillia ja ranskanperunoita, joiden kanssa juodaan valkoviiniä ja samppanjaa. Alakerrassa toimii täkäläisten yrittäjien olutpanimo. Vaikka altaassa käveleekin yllättäen valtava kilpikonna, sekään ei oikeastaan yllätä.
Arkkitehtien lisäksi Rotterdamissa on paljon erilaisia yrittäjiä ja luovien alojen ammattilaisia. Ja kuten monissa muissa innovatiivisissa kaupungeissa, Rotterdamissa luova ilmapiiri leviää keskusta-alueen ulkopuolelle. Kaupungin pohjoisosan suositulla Zwaanshalsin ostoskadulla näkyy rapistuneita rakennuksia, ravintoloita, vintageliikkeitä ja erikoistavaraputiikkeja.
Keskustaan taas halutaan tehdä lisää pyörä- ja kävelyteitä, ja meren äärelle rakennetaan nyt toimistotilojen sijaan asuinrakennuksia. Satamakaupunki haluaa olla yhä enemmän asukkaidensa koti, ei vain kaupan keskus.
Regina-puotiin astuessa huomaa itämaisen ruuan tuoksun. Yrittäjä Anna Regina Kooiman on äitinsä kanssa perustanut liikkeen, jossa he myyvät itse valmistamaansa ruokaa ja yrttejä sekä ystävän tekemiä saviastioita.
Hyllyllä nököttävien greippihillopurkkien sisältö on tuotettu kaupunkilaisten pihoilta ja puutarhoista hankituista aineksista. Äiti Maria kokkaa ravintolan ruokia harrastuksenaan ja pitää päivätyönään designtoimistoa. Tytär Anna on suunnitellut liikkeen ilmeen.
”Innovatiivinen ruuantuotanto on meidän molempien intohimo. Kävin ennen erilaisissa juhlissa markkinoimassa suunnittelemaani limonadibrändiä, minulla oli sellainen kärry ja myin juomia kiinnostuneille”, kertoo Anna Regina.
Uutuuttaan kiiltävä lasihissi kuljettaa meidät munanmuotoisen rakennuksen katolle, jonka ulkoreunoista heijastuu koko kaupungin panoraama. Ei uskoisi, että jalkojemme alla on 151 000 taideteosta, joita kuka tahansa voi päästä katselemaan.
Museum Boijmans Van Beuningenin mentyä taannoin remonttiin sen viereen alettiin rakentaa uudenlaista tilaa, jossa museon mittavat taidekokoelmat olisivat esillä vierailijoille. Kuuluisan arkkitehdin Winy Maasin idea oli suunnitella monitoiminen rakennus, joka olisi yhtä aikaa sekä suljettu että avoin.
Depot-rakennusta ihailee myös kuraattori Annemartine van Kesteren.
”Kun kävelen täällä, rakennus muistuttaa minua arkkitehti Piranesin maanalaisista piirroksista 1700-luvulta. Kaikki nämä omituiset portaat, nurkkaukset ja käytävät – rakennuksen yksityiskohdat heijastelevat todella niitä piirroksia”, van Kesteren sanoo.
Syyskuussa 2021 avautuneessa Depotissa yleisö voi ihailla kokoelmia kaikilta taiteenaloilta omatoimisesti tai oppaan kanssa. Talossa voi esimerkiksi oppia taiteen konservoinnista tai vaikka vain aterioida ja ihailla maisemia kattopuutarhasta.
Depot on innostava hanke, josta otetaan mallia muuallakin maailmalla. Se tiivistää hyvin rotterdamilaisen ajattelutavan, jossa katsotaan aina tulevaisuuteen, kaupunkilaisten tarpeet edellä.
Rotterdamissa on todella ainesta koko Hollannin keulakuvaksi, tai ehkä maan kaupungit täydentävät erilaisuudessaan toisiaan. Jos haluaa kokea jotain tuoreelta tuntuvaa, sitä täältä löytyy jokaiselle.
