Lemmikin suojaaminen punkeilta on järkevää, sillä puremasta voi seurata viheliäisiä infektioita, kuten borrelioosi, anaplasmoosi ja harvinaisempi puutiaisaivokuume.

Punkkivälitteiset taudit ovat usein oireiltaan epämääräisiä, moninaisia ja joskus myös tappavia. Taudit tarttuvat myös ihmisiin. Koirien mukana punkit kulkeutuvat koteihin.

Suojaamalla lemmikkisi suojaat samalla kodin ihmisväen.

Puutiaisten eli punkin torjuntaan koirilla on tarjolla erilaisia lääkkeitä, jotka voidaan käyttötavan mukaan jakaa kolmeen ryhmään:

Jos koira on kovin paksuturkkinen, punkkipanta ei välttämättä ole riittävän tehokas: vaikuttavat aineet eivät pääse koiran ihon rasvakerrokseen asti, kun panta ei ole kosketuksissa ihoon.

Joidenkin pantojen ja valeluliuosten teho saattaa myös heiketä, jos koira ui paljon. Niiden myrkyt ovat lisäksi vahingollisia vesieliöille, joten ahkeran uimarin punkkisuojaksi sopii paremmin suun kautta otettava lääke.

On olemassa myös lääkepanta, jonka tehoa kastuminen ei heikennä. Valmisteen tuoteselosteesta selviää, sopiiko se vesipedoille. Neuvoja on hyvä kysyä koiran omalta eläinlääkäriltä.

Antotavasta riippumatta punkkilääkkeet perustuvat siihen, että ne imeytyvät koiran verenkiertoon tai ihon rasvakerrokseen ja lamauttavat punkin hermoston. Lääkkeissä ja niiden tehossa on eroja, joten käsikauppalääkkeen tuoteseloste on syytä lukea tarkkaan.

Osa valmisteista karkottaa ja halvaannuttaa punkin jo ennen kuin se ehtii kiinnittyä koiran iholle ja purra. Toisten teho perustuu siihen, että punkki saa myrkkyä, kun se puree koiraa. Myös jälkimmäiset valmisteet ehkäisevät borrelioosia, sillä se ei ehdi tarttua lyhyessä ajassa. Mahdollisia muita punkkivälitteisiä infektioita se ei aina estä.

Lääkkeiden vaikuttavia aineita, jotka sekä karkottavat että tappavat punkkeja:

Vaikuttavia aineita, jotka vain tappavat punkkeja:

Punkkisuojaa valitessa on syytä pohtia suojauksen tarvetta. Jos koira elelee alueella, jossa esiintyy paljon punkkien levittämiä tauteja ja koira oleskelee paljon luonnossa, kannattaa valita tehokas lääke. Sellaisia ovat eläinlääkärin määräämät reseptilääkkeet.

Muilla alueilla reseptivapaa lääke voi olla aivan riittävä. Niistäkin suuri osa on perin tehokkaita, ja osa niistä onkin ollut aikaisemmin reseptilääkkeitä.

Punkkilääkkeiden hinnoissa on vaihtelua, mutta tuoteselosteita tutkimalla syy usein selviää. Kalliin tuotteen tehoaika voi olla jopa kahdeksan kuukautta, edullisemman neljä viikkoa. Tärkeintä on valita omalle koiralle sopivin valmiste.

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös punkkilääkkeillä on sivuvaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa paikallista ihoärsytystä, ripulia tai vaikkapa kuolaamista. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja kohtalaisen harmittomia, mutta väärin valittu lääke voi olla kohtalokaskin ja aiheuttaa myrkytysoireita.

MRD1-geeniä kantavilla koirilla punkkilääkkeen vaikuttavat aineet voivat kulkeutua koiran keskushermostoon. Yleisintä tämä on collierotuisilla koirilla. Useimmiten yliherkkyysoireita ilmenee valeluliuoksista.

Tiineille ja imettäville koirille ei suositella punkkilääkitystä, sillä lääkkeiden vaikutuksia ei ole niillä riittävästi tutkittu. Alle 8 viikon ikäisiä pentuja ei lääkitä.

Koiran tehokas punkkilääkitys on tervetullut asia etenkin heille, joiden koirat nukkuvat ihmisen kanssa samassa sängyssä. Iholle annosteltavien punkkilääkkeiden kanssa on oltava tarkkana: lemmikin halailusta ja on hyvä pidättäytyä parin vuorokauden ajan.

Jos perheessä on pieniä lapsia, joiden on mahdotonta olla halailematta koiraa, sisäisesti otettava lääke on turvallisin valinta.

Jotkin valmisteet ovat vaarallisia kissoille, jolloin myös kissan ja lääkityn koiran pääsy kosketuksiin on estettävä pari päivää lääkitsemisen jälkeen.

Punkkeja torjutaan myös ei-lääkkeellisin menetelmin. Myytävänä on esimerkiksi valkosipulivalmisteita ja erilaisia yrttituotteita, ja sosiaalisessa mediassa jaetaan vinkkejä omatekoisista suihkeista. Näiden tehosta ei ole tutkittua tietoa. Esimerkiksi valkosipulivalmisteet voivat olla jopa myrkyllisiä koirille.

Asiantuntijat: Vinkkejä ja tietoja juttua varten antoivat eläinlääkärit Helena Koskentalo ja Elli Tuominen.