Käväisin viime syksynä Suolahdella. Tapasin siellä ukkoryhmän, joka kun­nostaa ja huoltaa Suolahden kaupungin lättä­hattujunia. Ryhmässä on myös veturinkuljettaja. He olivat juuri palanneet teatterimatkalta omalla junallaan. Se odotti sivuraiteella esityksen ajan, ja sitten köröteltiin takaisin Suolahdelle. Missä muualla Suomessa käydään omalla junalla teatterissa? Tuli hyvä mieli.

Miesten ystävyys on aika usein tekemistä ja harrastamista. Naisten ryhmät ovat monesti tunteiden välittämistä ja yhdessäoloa. Molemmissa annetaan ja otetaan, eli jokainen tuo panoksensa ja saa muilta vastinetta. Ainakin eläkeläisillä nämä ryhmät edustavat aika usein melkoista ammatillista kirpputoria. Kokemusta ja taitoa löytyy kaikkien eduksi.

Ystävyys mielletään tasavertaiseksi luottamussuhteeksi, joka rakentuu ensisijaisesti kahden ihmisen välille. Yleisessä ajattelussa naisten välisiä suhteita nimitetään ystävyyssuhteiksi ja miesten välisiä suhteita kaveruudeksi. On harmi, että mielikuvat rajaavat ajatteluamme ja ehkä myös käyttäytymistämme. Toki ystävyys- ja kaverisuhteita määritellään muutenkin: on hyvä ystävä, paras ystävä, lapsuuden ystävä, koulukavereita, työkavereita, matkakavereita ja urheilukavereita. Sanat välittävät tietoa suhteen synnystä ja sen läheisyysasteesta.

Väitetään, että välittömät ihmiset saavat helposti ystäviä. Hiljaisemmat ja vetäytyvät taas eivät ystävysty helposti. Kuinka monta ja minkälaista ystävää sitten tarvitsemme? Tutkija Erving Goffman on osoittanut, että jokainen meistä on omassa elämässään pääroolin vetäjä. Tarvitsemme koko joukon muita ihmisiä, vastanäyttelijöitä, omien rooliemme toteuttamiseksi.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan ihminen tuntee keskimäärin noin 200 ihmistä. Viikoittain tapaamme noin 20 ihmistä ja läheisiksi suodattuu 4–6 ihmistä. Facebookin seuraajat eivät ole ystäviä: he vain ilmaisevat kiinnostuksensa. Ihminen ei kestä arjessa kuin 4–6 lähi-ihmistä. Toisaalta väitetään myös, että yksi ystävä ei koskaan riitä, ei ainakaan kriisitilanteissa.

Ystävissä kiehtoo niin erilaisuus kuin samankaltaisuuskin, uteliaisuus sekä ajatusten ja arvojen jakaminen. Kaveruudessa ja ystävyydessä näkyy ajoittain myös kilpailua, joka murtaa luottamuksellisuutta. Kilpailevat suhteet jäävät usein lyhytaikaisiksi. Pitkässä ihmissuhteessa tuntee jo toisen metkut, vaikka yllätyksiinkin pitää varautua. Ihmiset ikääntyvät ja jopa muuttuvat!

Ystävyyttä on myös eri sukupuolten välillä, vaikka usein etsimme niistä seksuaalista pohjaa. Ihmisten on vaikea uskoa miehen ja naisen yhteenkuuluvuuden olevan vain ystävyyttä. Ihailen miehiä, jotka puhuvat ystävistään. Heillä on rohkeutta astua naisten omaksumalle kielialueelle ja ilmaista, että ystävyyteen kuuluu vahvoja tunteita.

Ystävyys lisää elämäniloa. Se antaa kokemuksen onnistumisesta ja hyvää yhdessäoloa. Elämänilo on hyvin usein sidottu ponnistelun tuottamaan tyydytykseen ja onnen tunteeseen. Sitä ystävyyskin on! Koululaisena kirjoitin ystäväni muistivihkoon: ”Ystävyys on sellainen pikkunen ukko, jolla on taskussaan avaimet ja lukko. Niillä se sitoo ystävyydet yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen.” Näin kävi, sillä pidän yhä yhteyttä tähän lapsuuden ystävääni.

Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.