Oululaisten kanssa jutellessa tulee lähes aina puheeksi kova tuuli. Sitä parjataan suorastaan raivostuttavaksi. Kirjoitan havaintoni kahteen Whatsapp-ryhmään ja saan heti vastakaikua. Eräs tuttavani vastaa, että kun hän lähti hetki sitten miehensä kanssa ulos, ensimmäinen kommentti kuului: onpa kauhea tuuli. Toinen huomauttaa, että Oulussa on aina vastatuuli ja että tuuli tuntuu kääntyvän jopa nurkan takana. Kolmas kertoo olleensa posiolaisena armeijassa Oulussa ja huomanneensa jo silloin tuulen hyytävyyden. Neljäs nimeää ilmiön tuuliraivoksi.

Itse ostin kerran tuttavalleni läksiäislahjaksi patalapun, jossa luki: Ei missää oo niin juluman kylymää, kun on talavella Oulusa.

Joulukuisena päivänä Oulun keskustassa viima tuntuu pureutuvan luihin ja ytimiin. Ihmiset kävelevät huppu päässä, hartiat jännitettyinä kehoa vasten. Kasvoihin sataa tuulenpuuskien mukana lumihileitä.

K-kaupan kulmilta on juuri lähdössä pyöräilemään opiskelija Juho Anttila. Hän kertoo asuvansa Toppilansaaressaa. Asuinalue mielletään Oulunkin mittapuun mukaan tuuliseksi.

– Kyllä tuulesta kuuluu valittaa täällä. Se on sellainen sisäpiirin vitsi, Anttila sanoo.

Tuuli ärsyttää opiskelijaa oikeastikin, yleensä silloin, kun hän on pyöräilemässä jonnekin.

– Tuntuu kylmältä, ja eteneminen ei ole niin rivakkaa, Anttila kuvailee.

Anttilan mukaan on tärkeää pukeutua hyvin. Oulussa ei voi vain katsoa mittarista, paljonko on pakkasta. Täytyy katsoa esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen sivuilta, kuinka kovaa tuulee.

– Kannattaa laittaa tuulenpitävää päälle. Esimerkiksi villakangastakilla en lähtisi pyöräilemään, Anttila sanoo.

– Mutta ihan tyytyväisenä täällä asun. Kun elää meren lähellä, tulee mukana myös huonot puolet.

Kulman takana vastaan tulevat Henna Raitala ja Jussi Kohonen. Viimeksi mainittu kertoo yleensä pyöräilevänsä työpaikalleen Intiöön Oulun keskustan liepeille. Usein tuntuu, että tuuli puhaltaa vastaan sekä meno- että tulomatkalla.

– Pyöräillessä pieni sivuvinkkakin tuntuu jo vastatuulelta, Kohonen väittää.

Raitalan mielestä tuulesta puhuminen on oululaisille ”annettu ominaisuus”. Sillä osoitetaan jonkinlaista yhteishenkeä, ollaan merenrantakaupungissa yhdessä.

Oulussa ei ole paljon muuta merellistä. Miksi täällä on tärkeää nimenomaan valittaa kauheasta tuulesta?

– On jonkinlainen sisun osoitus, että selvisi tuulesta. Tuulessa edetessä saattaa jokin noitumissana päästä, mutta sitten sitä vain puskee rännän läpi.

Patosillalla vastaan tulee ensimmäinen vieraspaikkakuntalainen. Lahja Johansen- Lampsijärvi asuu Rovaniemellä, mutta työ Kelalla tuo hänet toimistolle Ouluun. Saamelainen Johansen-Lampsijärvi on kotoisin Suomen pohjoisimmasta kylästä, Nuorgamista.

– Kun asuin Oulussa, kävi usein niin, että käännyin lenkiltä takaisin. En pärjännyt tuulen kanssa. Muuten pidän meren läheisyydestä. Meressä ja tuntureissa on jotakin samaa: näkee kauas, Johansen-Lampsijärvi sanoo.

Oululainen Johanna Huttunen taluttaa Patosillalla rauhallisesti polkupyörää. Hän kertoo Kainuusta muuttaneesta äidistään. Tällä oli ulos lähtiessä tapana sanoa ensimmäiseksi: ”Onpa hirveä tuuli.”

Huttusen oma suhde ilmavirtauksiin on hyväksyvämpi:

– On hyvä, että elämässä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Tuulessa on Huttusen mukaan vain yksi epämukava piirre: se nostaa vedet silmiin. Huttunen onkin hiljattain ostanut neljän euron suojalasit viiman varalle. Kaikesta huolimatta hänkin kuulee usein puhetta tuulesta, erityisesti parjaavaan sävyyn.

Eläkeläiset Leena Holmström-Lehtonen ja Arto Lehtonen tapaavat kävellä 9 –15 kilometrin lenkkejä.

– Tuuli on hyvä juttu, Arto Lehtonen huudahtaa ensimmäiseksi.

Nytkin pariskunta aikoo edetä Oulujoen rantoja pitkin, säästä huolimatta.

– Katsomme yleensä lipun suunnasta, mistä tuulee, ja valitsemme reitin sen mukaan, Leena Holmström-Lehtonen kertoo.

Kysymys siitä, puhuvatko oululaiset paljon tuulesta, saa pariskunnan mietteliääksi.

– Kun nyt mietin, niin kyllä usein tulee itsekin sanottua, että olipa kauhea tuuli, kun johonkin tulen. Se on sellainen normitoteamus, Holmström-Lehtonen tunnustaa.

Maantieteen tutkija Joni Vainikka kertoo, että se, mistä ihmiset ovat muuttaneet Ouluun, vaikuttaa heidän tuulisuhteeseensa. Oulussa asuu runsaasti pohjoisen maaseutukunnista Ouluun muuttaneita ja heidän jälkeläisiään.

– Pohjoisen maaseutukunnissa luonnon kanssa toimeen tuleminen on ollut arkipäiväistä, Vainikka kertoo.

Selvisin tuulesta -tyylisessä sisun ilmaisussa on kyse myös näyttämisen halusta: Oulussa pärjätään. Kun uuden teollisuuden nousu alkoi 1990-luvulla, oululaiset yrittäjät pitivät usein yhtä Helsinkiä vastaan. Haluttiin kertoa, että täälläkin osataan ja pärjätään, ei tarvitse muuttaa Helsinkiin.

Myös muissa Suomen merenrantakaupungeissa tuulee, mutta Oulussa asiasta puhutaan enemmän.

– Oulu ei ole enää samalla tavalla merenkävijöiden kaupunki kuin Kemi. Merenkävijälle tuuli on myönteinen asia, saa purjeisiin tuulta, pohtii oululainen arkkitehti ja tutkija Kimmo Kuismanen.

Hän on tutkinut tuulisuutta Oulun keskustassa ja muualla kaupunkialueella. Lisäksi hän on tutkinut ympäristötietoista kaupunkirakentamista Norjassa. Se on vielä tuulisempi maa kuin Suomi.

Kuismasen mukaan Oulussa asemakaava on suora ruutukaava, kirjaimellisesti viivoittimella vedetty. Esimerkiksi Helsingissä keskusta on sokkeloisempi, ja siksi se suojaa paremmin tuulelta.

– Pohjoiselle merenrantakaupungille tällainen asemakaava ei ole paras mahdollinen, Kuismanen sanoo.

Mitään vikaa asemakaavassa ei ollut vielä silloin, kun se luotiin 1800-luvulla. Kaava suunniteltiin kaksikerroksisille rakennuksille, mutta myöhemmin niiden tilalle ruvettiin rakentamaan korkeita taloja.

– Kun tuuli saapuu keskustaan, korkea rakennus katkaisee virran ja imaisee sen katutasolle pyörteeksi. Kun katu on pitkä ja avara, koko katu on täynnä pyörteitä. Sitä sanotaan tuulikanjoniksi, Kuismanen kertoo.

Väite, että Oulussa tuuli kääntyy jopa nurkan takana, on Kuismasen mukaan osittain totta. Rakennukset ohjaavat tuulta keskustassa.

– Kun nurkan toisella puolella vallitsee alipaine ja toisella ylipaine, tuuli kääntyy alipaineen suuntaan, Kuismanen valaisee.

Sekin on usein totta, että työmatkalla joutuu mennen tullen polkemaan vastatuuleen. Se johtuu Kuismasen mukaan maa- ja merituulen välisestä luonnollisesta vaihtelusta vuorokauden mittaan.

Onko Oulu todella Suomen tuulisin kaupun- ki? Kyllä, yksi niistä.

– Sen voi varmuudella sanoa. Ja tuuli taas tuo kylmän esille, kertoo tv:stä tuttu meteorologi Petri Takala. Hän työskentelee nykyisin omassa Sääneuvos-yrityksessään.

Useimmin Oulussa tuulee lounaasta, esteettömästi Perämeren selältä. Silloin tuuli usein on kova ja siksi kylmäävä. Talvella taas vallitsee usein kaakkoistuuli. Se on mannertuuli: vaikkei se olisi kovin voimakas, se on usein kylmä.

– Jos kaakkoistuuli on vähänkin idän suuntainen, se tulee Siperiasta, Takala kertoo.

Siperian itätuuli on selvästi kylmempi kuin pohjoistuuli, Takalan mukaan Oulun toiseksi yleisin tuuli kesällä ja talvella.

Oulussa ei siis ole talvella juuri koskaan leppeää ilmaa. Kesällä taas tuulta voimistaa usein pakkautuminen. Perämeren rantaviiva on etelä-lounaan suuntainen, mutta kesällä tuulee usein lännen ja lounaan väliltä. Kun tuuli iskee maihin viistosti, se pakkautuu ensin rantaan ja purkautuu sitten voimistuen rantaviivan suuntaisesti.

Niinpä etelä-lounaisen tuulen kovin lukema Suomessa mitataan usein Oulun lähellä Hailuodon Marjaniemen asemalla.