Raippaluodon saaristossa, Vaasan edustalla, on yksi Suomen suurimmista yksityisistä luonnonvaraisten eläinten hoitopaikoista.

Hoitolan omistaa Markku Harju, joka teki parikymmentä vuotta Etelä-Suomessa rahoitusalan töitä. Vuonna 2001 hän palasi kotiseudulleen, osti vanhan autiotilan synnyinseudultaan Mustasaaresta ja perusti Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolan vuonna 2005.

— Se alkoi yhdestä oravanpoikasesta ja sitten tulikin merikotkan poikanen, Harju muistelee hoitolan alkuaikoja.

Runsaan kahdeksan hehtaarin tilalla on vuosien saatossa hoidettu loukkaantuneita eläimiä aina lepakosta merikotkaan ja hiirestä hirveen. Hoitolan läpi on kulkenut peuroja, hirvenvasoja, ilveksiä, saukkoja, joutsenia, oravia, telkänpoikasia, fasaaneita, kettuja, kuutteja ja vaikka mitä. Perheessä on myös hevosia, lampaita, vuohia, koiria, kissoja ja kanoja.

— Eläinten määrä on lisääntynyt. Vuosittain niitä tulee noin 350 – 500. Yksityiset ihmiset tuovat loukkaantuneita eläimiä, mutta myös poliisit kohtaavat paljon eläimiä, samoin pelastuslaitos ja merivartiosto. Monesti on käyty ulkosaariston luodoilta hakemassa loukkaantuneita linnunpoikasia.

— Tosin niiden luontoon päästäminen onkin eri asia. Välillä on jouduttu organisoimaan koko Sääksisäätiö etsimään pesää, missä on vain yksi poikanen. Orvoksi jääneen poikasen voi sitten ujuttaa helposti pesään – tämä siis toimii merikotkien ja sääksien kanssa.

Nykyään Markku Harju on arvostettu villieläinasiantuntija, jonka kontaktiverkostot ulottuvat Suomen ulkopuolellekin. Vuonna 2014 hän julkaisi kirjan Villieläinhoitolan elämää – Suomalaista eläintenpelastustoimintaa vapaaehtoisvoimin (2014, Nordic Wildlife Care).

Markku Harju hoitaa villieläintilaa vaimonsa Arja-Sainin kanssa. Heidän apunaan on eläintenhoitajiksi ja eläinlääkäreiksi opiskelevia harjoittelijoita. Tärkeä yhteistyökumppani on ollut Vaasassa toimiva Eläinklinikka Saari Oy ja sen israelilaissyntyinen eläinlääkäri Assaf Wydra, joka on vuosia tehnyt eläinhoitolan kanssa vapaaehtoistyötä.

— Kun Rudy tuotiin meille, myös Assaf tuli päivystävän eläinlääkärin kanssa, vaikka oli sunnuntai. Yhteistyöllä saatiin vasa virkoamaan ja piristymään.

Lauantaina, 2. toukokuuta mieshenkilö oli ajanut Mynämäellä metsätietä ja huomannut ojanpohjalla, puoliksi vedessä makaavan hirvenvasan. Koska emoa ei näkynyt missään, mies vei vasan kotiinsa navettaan kuivattelemaan ja soitti Harjulle. Tämä neuvoi, miten juottaa ja syöttää vasaa.

Paikallinen eläinlääkäri tuli kuitenkin siihen tulokseen, että vasan olisi parhainta päästä Harjun luokse Mustasaareen, Pohjanmaalle.

— Kovin vanha se ei ollut, muutaman viikon ikäinen.

Harju ymmärsi nopeasti, miksi emo oli hylännyt vasan: se ei osannut imeä maitoa, mikä on aika yleistä hirvillä.

— Tällaisessa tilanteessa emo ei voi muuta, kuin hylätä kylmästi vasan. Esimerkiksi lintujen rengastajat löytävät usein kuolleita vasoja.

Rudy nesteytettiin ja sille annettiin letkulla lehmän ternimaitoa, mutta letkuruokinta on pienelle vasalle hyvin rankkaa. Se ei oppinut itse juomaan, ja tilanne näytti jo huonolta.

Rudyn imemisongelmasta tuli koko Pohjanmaan ongelma.

Kun kyläläiset kuulivat vasan ahdingosta, vanhat maatilanemännät alkoivat kertoa kikkojaan, millä vasikat saatiin aikanaan juomaan.

Lopulta sopiva kikka löytyi: vasa sai lutkutella suussaan Harjun vaimon peukaloa, kunnes alkoi imemään sitä. Samaan aikaan Harju ujutti suuhun ruiskun avulla maitoa, minkä jälkeen Rudolf alkoikin juomaan sitä pikkuhiljaa. Vasa oppi juomaan tuttipullosta.

MTV Uutiset on julkaissut hulvattoman söpön nettipätkän Rudolfista, tuttipullosta ja Arja-Sainin peukalosta.

Mutta vaimon peukalon täytyy edelleen olla mukana jokaisella syöttökerralla, joten nyt Rudylle etsitään tuttia korvikkeeksi.

— Aamukuudelta ruokin sen ensimmäisen kerran. Sitten se tuli ottamaan mun sormen suuhun, joten annoin sille yhdeksältä toisen annoksen ruokaa, Harju kertoo.

Eli kuin lasta hoitaisi?

— Monta kertaa päivässä joutuu sitä syöttämään, katsomaan perään, että missä se huitelee, viemään metsään kävelylle ja laittamaan päiväunille. Päivässä pitää olla tietty rytmi, niin kuin lastenkasvatuksessa.

Rudy syö sisällä olohuoneessa, viettää päivät ulkona ja yöt taas sisällä. Seurana sillä on pieni ketunpoikanen.

— Onneksi kettu osaa jo syödä vähän kiinteää.

Rudy tulee toimeen kaikkien kanssa, se on luonteeltaan kiltti. Tosin välillä se ajaa lempeäluonteisen Zahib-arabihevosen hermoromahdukseen – Rudy etsii nisää hevosen vatsan alta ja kun sitä ei löydy, alkaa lutkuttamaan hevosen häntää.

— Zahib kestää sitä puolisen tuntia ja ottaa sitten etäisyyttä, Harju kertoo.

Eläinhoitolassa on tällä hetkellä viisi hirveä, tosin Rudya ei vielä päästetä vanhempien hirvien seuraan.

Hirviä varten on parin hehtaarin oma rajattu alue, jossa on myös pieni lampi ja metsää, koska hirvien täytyy välillä päästä piiloon pusikkoon. Vuonna 2016 Mervi-hirvestä tuli hoitolan ensimmäinen vakituinen hirviasukki, vuonna 2017 tilalle tuli kaksi kohtalon kolhimaa hirveä lisää: Olga ja Helge. Uusin tulokas on Urho.

Matriarkka Mervi pitää tarhassa muita ojennuksessa. You Tubesta löytyy videoita, joissa Harju otti aikanaan nokosia Mervin kanssa tai kävi hirven kanssa uimassa. Kaikki hirvet ovat luonteeltaan kilttejä, tosin Urho-poika pyrkii hyppimään nykyään hartioille, kun Harju käy aitauksessa.

— Ehkä se pyrkii astumaan? Joudumme pari kertaa vuodessa hoitamaan Mervin sorkkia. Viimeksi Urhoa piti rapsuttaa kauan korvan sisältä, että saatiin vihdoin työ alkamaan.

Hoitolan lähtökohtana ja päämääränä on hoitaa loukkaantuneet villieläimet vain kuntoon ja palauttaa ne sitten takaisin luontoon.

— Palokärki pantiin just menemään eilen, joutsenet odottavat kyyditystä merenrannalle. Helge ja Urho palautetaan tänä kesänä takaisin luontoon, kun löytyy sopiva paikka, missä hirvet laiduntavat.

On siis mahdollista, että Rudykin saattaa päästä takaisin vapauteen, kunhan se ensin vahvistuu ja kasvaa.

Mutta kumpi se on? Löytäjä oli nimennyt vasan Rudolfiksi, eläinhoitolassa sitä alettiin kutsua Rudyksi.

— Toivottiin tyttöä, tulikin poika. Tai siis ehkä. Ainakaan vielä se ei ole kasvattanut mitään, mutta oletettavasti se on uros. Saa nähdä, Markku Harju naurahtaa.

Ensimmäisenä Rudy-vasan löytymisestä kertoi Maaseudun tulevaisuus