Kaksi koiraa jolkutti keskellä katua, kylki kyljessä, hännät heiluen, naamat leveässä virneessä.

Tytöillä oli ollut hauskaa. Siitä kun neidit olivat löytäneet aidasta rakosen, ne olivat kuulemma käyneet koirapuiston portilla, koulun pihalla, lähimetsässä sekä isolla niityllä, jossa oli ollut muitakin koiria – nämä sain tietää myöhemmin.

Tytöt olivat niityllä osallistuneet innokkaasti pallojen hakemiseen. Moni oli yrittänyt ottaa niitä kiinni, mutta likat olivat jatkaneet matkaa.

Kun neitoset parin tunnin poissaolon jälkeen jolkuttivat katua myöten rinta rinnan takaisin kotiin, olin sekä vihainen että äärettömän helpottunut! Peruutin etsintäkuulutuksen, jonka olin tehnyt Karkurit.fi-palvelussa.

Aitaa korjatessaan aviomies ihmetteli, miksi olin ollut koirien kadottua niin rauhallinen?

— Koska niillä on rekisteröidyt mikrosirut, vastasin miehelle.

Karanneet ja kiinni saadut lemmikit toimitetaan löytöeläintaloihin. Nämä skannaavat eläimen mikrosirujen varalta.

Jos siru löytyy, sen numerosarja on rekisteröity tietokantaan ja kaikki tiedot ovat ajan tasalla, lemmikin omistaja löytyy heti.

Mutta jos siru puuttuu, löytöeläintalojen väki on täysin kädetön: mikäli omistaja itse ei aktiivisesti soita ja etsi eläintä, lemmikin omistajaa on mahdotonta tietää.

Kaiken sen ajan, kun etsin koiria lähimaastosta pidin puhelinta lähellä. Tiesin, että aidan raosta karannut kaksikko oli vain puhelun päässä kotoa.

Vuonna 2017 viisi eläinsuojelukuvioissa toisiinsa tutustunutta naista istui pohtimaan tulevaa eläinsuojelulain uudistusta ja siihen liittyviä lisäyksiä.

Lain uudistamisen eteneminen on pysähtynyt joksikin aikaa, mutta nyt sen valmistuminen on nykyisen hallituksen ohjelmassa ja sen on arvioitu tulevan voimaan aikaisintaan vuoden 2022 alussa.

— Mietimme, että jonkun tulee tehdä jotain konkreettista tuikitärkeän tiedottamisen rinnalla, koska tiesimme eläinsuojelulain muutokseen sisällytettävän hyvin varmastin myös lemmikkieläinten tunnistusmerkinnän sekä rekisteröintipakon.

— Mutta koska suomalainen lähtee huonosti kaikenlaisiin pakkoihin mukaan, päätimme kantaa oma korsi kekoon viemällä asiasta tiedottamisen eli sirutuksen tärkeyden kansan pariin mahdollisimman helposti ja edullisesti, kertoo Riihimäellä asuva Annulii Koponen.

Syntyi Miljoona Mikrosirua -projekti, jonka tavoitteena on asentaa mikrosiru miljoonalle suomalaiselle lemmikille.

Tällä hetkellä rotukissat- ja koirat sirutetaan sekä rekisteröidään Suomessa automaattisesti, mutta tavallinen taviskissa- ja koira jäävät usein siruttamatta.

Ja eläimiä riittää: Tilastokeskuksen vuonna 2016 tekemän kulutustutkimuksen mukaan kotitalouksien kissojen määrä oli silloin noin 600 000 ja koirien määräksi arvioitiin 700 000.

Tarkkoja tietoja lemmikkien lukumääristä on vaikea kerätä, mutta on arvioitu, että noin 35 prosentilla suomen kotitalouksista on joku lemmikkieläin.

Mikrosiru on pieni, noin riisinjyvän kokoinen kapseli, joka sisältää kansainvälisen standardinmukaisen numerosarjan eli kahta samanlaista numerosarjaa ei ole olemassa. Numerosarja on tavallaan lemmikin oma ”henkilöllisyystunnus”. Kissoille ja koirille käy sama tunnistesiru, samoin esimerkiksi kanille.

Sirun laittaminen on rokotteen kaltainen toimenpide. Mikrosiru pistetään steriilillä, neulan näköisellä asettimella eläimen niskanahan alle ja toimenpide kestää muutaman sekunnin. Yleensä eläin ei ole moksiskaan toimenpiteestä.

Sirutus tehdään vain kerran, jonka jälkeen eläin on tunnistusmerkitty sen koko loppuelämäksi.

Mutta pelkkä siru ei riitä, se on myös rekisteröitävä eli sirun numerosarja ja omistajan tiedot on tallennettava.

Suomessa rekistereitä on viisi:

Jos rekisteröintiä ei tehdä, mikrosirusta ei ole apua esimerkiksi kadonneen eläimen omistajan etsimisessä tai eläimen omistusoikeuden varmistamisessa.

Miljoona Mikrosirua -projekti hoitaa omistajan puolesta rekisteröinnin noin viikon sisällä sirutuksesta Provetin ylläpitämään Siruhaku.fi-rekisteriin. Se on tällä hetkellä ainoa rekisteri, joka lähettää omistajalle tekstiviestin sekä sähköpostin löytäjän antamien tietojen perusteella 24/7.

Pentukissan voi siruttaa jo pienenä, noin kuuden viikon iässä. Koiranpennut sirutetaan useimmiten ennen luovutusikää, esimerkiksi seitsemän viikon ikäisinä. Minipossut sirutetaan porsaina, muiden eläinten kohdalla (kanit, marsut, fretit) sirutus voidaan suorittaa myös aikuiselle eläimelle. Kaikki eläimet voi mikrosiruttaa, myös matelijat ja linnut.

Helmikuun alussa Miljoona Mikrosirua teki nettisivullaan yhteenvedon. Ensimmäinen sirutus tapahtui Sastamalassa 26.8.2017 ja sirun sai kissa.

Sen jälkeen projektissa on sirutettu 8 299 kissaa, 2 007 koiraa, 92 kania, 5 frettiä, 8 minipossua ja 3 kilpikonnaa. Tätä kirjoittaessa yhteensä 10 414 eläintä.

— Ja ajettu 67 170 kilometriä, Annulii Koponen naurahtaa.

Siruttajia on yhteensä 15. Kaikki naisia. He asuvat Riihimäellä, Espoossa, Lopella, Oulussa, Lapinlahdella, Kuusankoskella, Kuusamossa, Vaasassa, Alajärvellä ja Sastamalassa.

Kaikki siruttajat ovat saaneet sirutukseen eläinlääkärin antaman koulutuksen ja siitä myös todistuksen.

— Meillä on ajanvarauksella Lapinlahdella, Sastamalassa, PK-seudulla ja Riihimäellä sirutuksia. Mutta yleisimmin joku pyytää jonnekin siruttamaan tai keksimme itse mennä johonkin paikkakunnalle.

— Etsimme paikkakunnalta lainattavan tilan, koska tilavuokriin ei ole rahaa ja varaamme sen noin 2-4 tunniksi, teemme tapahtumamainokset nettiin ja Facebookiin, lähetämme lehdistötiedotteet, menemme paikan päälle ja toivomme runsasta osallistujajoukkoa, Koponen kertoo.

Keskimääräisesti kävijöitä on noin 40 per tapahtuma ja eniten tuodaan sirutettavaksi kissoja. Tapahtumaan tulija täyttää sirutustodistuksen ja jonottaa vuoroaan. Eläin sirutetaan. Omistaja maksaa 0—5 euroa, yleisimmin kolme euroa, ja saa oman sirutustodistuksen mukaansa kotiin lähtiessään.

Jos lemmikillä on jo siru, mutta omistaja ei tiedä sen numeroa, Miljoona mikrosirua -tapahtumassa sirun tiedot luetaan ilmaiseksi. Paikkakuntalistaa ja tulevia sirutustapahtumia päivitetään koko ajan projektin nettisivulla.

— Tilan ei tarvitse olla iso, minimissään inva-wc:n kokoinen. Ovella suljettava. Olemme siruttaneet suihkutilassa, olohuoneessa, toimistossa, navetassa, eläinhoitolassa ja vaikka missä.

Siruttajat tuovat pöydän ja muun tarvittavan mukanaan. Sotkua tulee lähinnä eläinten karvoista. Tilan tarve noin 2—3 tuntia, yleensä sunnuntaisin.

Videot: Annulii Koponen

Sirutuksen hintaa on kovasti ihmetelty. Eläinlääkärissä lemmikin siruttaminen maksaa kautta valtakunnan noin 50–70 euroa, nämä naiset tekevät sen muutamalla eurolla.

Koponen on monesti joutunut selittämään asiaa.

— Eläinlääkärissä on maksettava alv, ja eläinlääkäri joutuu maksamaan mm. vuokrat ja muut kulut. Meillä ei ole tiloista johtavia kuluja.

— Meille projekti on harrastus ja jokainen siruttaja vastaa omista sirutuksistaan aina polttoainekuluja myöten itse. Kaikki tilpehööri, pöydät, desinfiointiaineet, talouspaperit, sirutustodistukset, sirulukijat, kuonokopat ja muut ovat omilla rahoilla ostettuja.

Naiset hankkivat sirut Sirushopista ja koska he ostavat isoja määriä, siruista saa tukkualennusta. Myös yksityiset ihmiset, kunnat, kaupungit ja etenkin Rekku Rescue ovat lahjoittaneet projektiin siruja.

— Joku maksaa 60 euroa kuukaudessa kuntosalin jäsenyydestä, joku ratsastaa, joku matkustaa, joku käyttää rahansa ravintolaan. Me sirutetaan. Minä käytän harrastusrahani tällaiseen.

Koposen kotikaupungin Riihimäen K-kauppa on lähtenyt mukaan tarjoamalla asiakkaille mahdollisuuden jättää pullonpalautuskuitti kauppaan projektin hyväksi. Joskus ihmiset maksavat sirutuksesta vähän ylimääräistä ja sirujen lisäksi pari kertaa on annettu bensalahjakortti.

— Ei tätä kukaan rahoita, mutta toki salainen miljonääri on tervetullut.

Miksi teette tätä?

— Koska harrastuksella voi tehdä myös hyvää. Meidän harrastus hyödyttää meidän tavisten lemmikkejä ja siitä tulee hyvä mieli. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lemmikki löytää takaisin omaan kotiin.

— Asioita tapahtuu, jos niitä laitetaan tapahtumaan. Tämä on yksi sellainen asia, Annulii Koponen sanoo.