Oxford on niitä kaupunkeja, joihin ihastuu helposti jo ensivisiitillä.

Se voi tapahtua kapealla mukulakivikadulla seistessä, kun ohitse kaahaa ruskeaan pukuun ja rusettiin sonnustautunut pyöräilijä kelloaan rimputtaen. Menneen maailman tyylin täydentää tarakalle heitetty kulunut nahkasalkku. Tai kenties kävijä voi saapua Oxfordiin, kun yli­opiston lukuvuosi on juuri päättynyt. Pääskyset huutelevat korkeiden tornien yllä, ja opiskelijat ilakoivat mustien kaapujensa helmat hulmuten.

Kaupungin elegantti arkkitehtuuri, viihtyisät pubit ja ­kansain­välinen tunnelma tekevät vaikutuksen. Oxford on kuin pölyisten traditioiden ja tieteen tuoreimpien saavutusten välissä elävä oma maailmansa, josta haluaa tietää lisää.

Pitkänomaisen salin korkeista ruutuikkunoista siivilöityy lumoava valo. Tunnelman viuhkamaisten holvi­kaarten alla rikkoo vain nuori pariskunta, joka kyykkii penkki­rivien lomassa etsimässä sähköpistokkeita.

”Heillä on täällä pian häät”, selittää opas Josh Alexander.

Oxfordin yliopisto on maailman vanhimpia oppilaitoksia – koulua on käyty tässä paikassa todistettavasti jo 1000-luvulla. Divinity School on yliopiston vanhin käytössä oleva rakennus. Sen upea goottilainen sali rakennettiin 1400-luvulla teologian opetusta varten. Latinaksi käytävät suulliset kokeet saattoivat kestää useita päiviä, kun väittelyn aihe oli esimerkiksi Jumalan olemassaolon todistaminen.

Nykyisin Divinity Schoolissa pidetään opinto­vuoden aloitus­seremonia, ja tilaa vuokrataan yksityiskäyttöön. Yliopiston valmistujaisia juhlitaan naapurissa, kuuluisan arkki­tehdin Christopher Wrenin 1660-luvulla suunnittelemassa Sheldonian Theatressa. Seremonia johdetaan latinaksi, ja siihen pukeudutaan akateemiseen asuun, mustaan kaapuun ja hattuun. Loppukokeita seuraa opiskelijaperinne nimeltä trashing: vastavalmistuneet nuoret sotketaan heittelemällä heidän päälleen kaikkea partavaahdosta konfettiin.

Josh Alexander on juuri valmistunut taiteen maisteriksi mutta kertoo jättäneensä juhlaperinteet väliin.

”Oxford muistuttaa minusta välillä teemapuistoa. Opiskelijat maksavat opinnoistaan paljon ­saadakseen sen tietyn selfiekuvan Instagramiin. Se ei tuntunut minusta omalta jutulta.”

Alexander oli yliopistoon tullessaan ollut varautunut.

”Pelkäsin, että tämä on yläluokkaisten poikien leikkikenttä. Kokemus on onneksi ollut paljon monipuolisempi.”

Oxford on 150 000 asukkaan pikkukaupunki, joka painii paljon kokoaan raskaammassa sarjassa. Tähän on syynä juuri arvostettu yliopisto, jonka yli 700 vuotta vanha kampus levittäytyy keskustaan. Näillä kujilla ovat kulkeneet monet merkittävät tieteentekijät, poliitikot ja kirjailijat.

Yliopiston asuinkorttelit ovat yleensä suljettujen porttien takana, mutta museot, kirjastot ja puutarhat ovat avoinna vierailijoille. Kaupungilla näkee vilahduksia opiskelija­elämästä, johon täällä kuuluu pubikierrosten ja kirjasto­pänttäämisen lisäksi soutuharjoituksia ja pukuillallisia.

Akateemisen elämän ulkopuolelta löytyy arkisempi Oxford. Kaupungilla on pitkä teollinen historia, joka huipen­tui William Morrisin vuonna 1913 perustamaan autotehtaaseen. Kuuluisia Mini-autoja valmistetaan yhä, ja tehdas on Oxfordshiren suurin työnantaja heti yliopiston jälkeen.

Oxfordin erinomaiset museot ja arkkitehtuuri vetävät paljon matkailijoita. Pieni keskusta ruuhkautuu sesonkiaikana, ja suosituimpiin nähtävyyksiin on silloin jonotettava. Paikalliset tuntuvat silti rakastavan kaupunkiaan.

”Oxfordissa parasta on kansainvälisyys”, kertoo luonnonhistoriallisessa museossa työskentelevä Laura Ashby, paljasjalkainen oxfordilainen. ”Olen saanut ystäviä ympäri maailmaa ihan vain asumalla täällä. On mahtavaa tietää elävänsä lähellä tieteellisen kehityksen terävintä kärkeä.”

Kaupungin vuodenkiertoa määrittävät yliopiston kolme lukukautta: Michaelmas, Hilary ja Trinity.

”Syyskuussa saamme kaupungin hetkeksi itsellemme, kun turistitulva vähenee ja opiskelijat ovat kesälaitumilla”, Ashby kertoo. ”Silloin on ihanaa kuljeskella ­Thamesjoen rannoilla.”

Kun oxfordissa opiskeltiin augustinolaismunkkien johdolla jo keskiajalla, paikallisten ja oppineiden välillä oli jatkuvaa kitkaa. Se kärjistyi Pyhä Scholastica -nimisen naispuolisen pyhimyksen juhlapäivänä vuonna 1355.

Tavernassa juhlineet opiskelijat valittivat viinin laadusta, johon paikan omistaja vastasi kertomusten mukaan nenäkkäästi. Riita kasvoi verilöylyksi, jossa kuoli 63 oppinutta ja 30 oxfordilaista. Kaupunki määrättiin yliopiston hallintaan, ja opiskelijoille alettiin rakentaa erillisiä asuntoloita. Osa opiskelijoista pakeni Cambridgeen, jonne syntyi toinen kuuluisa opinahjo. Huippuyliopistoja yhdistävät monet traditiot, ja niiden kilvoittelu huipentuu soutu- ja rugbykilpailuissa.

University of Oxford on usein arvioitu maailman parhaaksi yliopistoksi. Se on kouluttanut lukuisia Nobel-­palkittuja tieteilijöitä ja 28 Britannian pääministeriä. Vaativan opiskelun ydintä ovat kahdenkeskiset tutoriaalit, keskustelut, joissa opiskelijalta odotetaan omia ajatuksia ja aktiivisuutta.

Yliopisto tunnetaan myös konservatiivisuudestaan. ­Naiset saivat tutkinto-oikeuden vasta 1900-luvulla, ja viimeinen college hyväksyi naisopiskelijat 1985. Nyt mies- ja nais­opiskelijoita on yhtä paljon, mutta tasa-arvoon on yhä matkaa. Esimerkiksi mustia ja aasialaistaustaisia on melko vähän.

Keväällä 2020 Black Lives Matter -liike nosti esiin yliopiston arjessa ilmenevät rasistiset asenteet. Mielenilmausten jälkeen Oriel College lupasi poistaa Cecil Rhodesin patsaan, joka symboloi monille kolonialismia ja orjakauppaa.

Yliopisto koostuu 39 itsenäisestä collegesta, joista useimmilla on oma historiallinen kampusalueensa. Osan portit avautuvat pikku pääsymaksulla, joihinkin pääsee tutustumaan ohjatulla kierroksella. Komea Christ Church College on suosituin kohde, mutta muutkin ovat kiinnostavia.

Merton Collegessa on vaikuttava keskiaikainen kirjasto, ja Magdalen Collegen laajoissa puistoissa voi nähdä ­peuroja. Exeter Collegen arvokkaassa ruokasalissa voi tiettyinä vuoden­aikoina nauttia iltapäiväteetä. Kampusten kappelien Evensong-jumalanpalveluksissa kuulee erinomaisia kuoroja.

Oxfordissa viihtyy helposti poistumatta lainkaan yliopiston vaikutuspiiristä. Siirtymä kuitenkin kannattaa.

­Kaupungin karheampaa iltaelämää löytyy Cherwelljoen eteläpuolelta. Vilkkaan Cowley Roadin ympäristöä pilkuttavat etniset ruokakaupat, graffitit ja kiinnostavat ravintolat. Keskustaa halvemmalle alueelle tullaan asumaan ja juhlimaan. Keikkapaikoista kuuluisin on O2 Academy Oxford, ja marokkolaishenkisen Kazbarin terassi levittäytyy lämpiminä iltoina sivukadulle. Aasialaista katuruokaa tarjoavan Oli’s Thai -ravintolan varauslista on yleensä täynnä.

Kantakaupungin pohjoispuolella ovat trenditietoisten suosimat asuinalueet, vanhojen työläiskorttelien Jericho ja vauraiden talojen Park Town. Täältä löytyy designputiikkeja ja upea art house -elokuvateatteri Phoenix Picturehouse.

Kirjallisuuden ystävälle Oxford on täynnä tarinoita. Kuuluisat fantasiakirjailijat J. R. R. Tolkien ja C. S. Lewis ­esimerkiksi tapasivat usein The Eagle and Child -pubin takahuoneessa. Myöhempiin vakiovieraisiin kuului Colin Dexter. Ei ihme, että hänen luomansa kyyninen komisario Morse rakastaa oopperan ohella pintahiivaoluita.

Osa Harry Potter -elokuvien lavasteista pohjautuu Oxfordin yliopiston rakennuksiin. Christ Church Collegen suuri ruokasali on vaikuttava nähtävyys myös Tylypahkaa tuntemattomille. Täällä istui aikoinaan ruokailemassa matematiikan opettaja Charles Dodgson, joka sepitti kertomuksia dekaanin tyttärelle Alicelle. Tarinoista muotoutui romaani Liisan seikkailut ihmemaassa. Dekaanin kerrotaan toimineen inspiraationa kirjan kanille, kello kädessä juoksevalle krooniselle myöhästyjälle.

Osa yliopiston kirjaston kokoelmasta lepää tunneleissa keskustan alla. Bodleian Library sitoutui perustamisvuonnaan 1602 hankkimaan kopion jokaisesta Englannissa julkaistusta painotuotteesta. Jatkuvan tilanpuutteen takia kirjoja säilöttiin yhdessä vaiheessa jopa vanhassa suolakaivoksessa Pohjois-Englannin maaseudulla.

Bodleian Libraryn ovet aukeavat vain kirjastokortilla. Vanhimpiin osiin voi silti tutustua opastetulla kierroksella, ja näyttelyt esittelevät aarteita 13 miljoonan niteen kokoelmasta.

Cherwelljoella vallitsee tyyni rauha. Istumme kauhtuneilla samettityynyillä kapeassa veneessä, joka liukuu hitaasti vedessä. Jostain kuuluu vaimea tömähdys ja kikatusta, kun tottumattomat veneilijät törmäävät toisiinsa.

Punting on huviveneilyä, jota harrastetaan erityisesti Oxfordissa ja Cambridgessa. Punt on tasapohjainen vene ja quant taas pitkä sauva, jolla työnnetään vauhtia.

Kippari Nick Edwards tuntee Oxfordin ja pysäyttää veneen kohtaan, josta voi ihailla Magdalen Collegen tornia. Vappu­aamuina poikakuoro laulaa tervehdyksen sen huipulta.

Juuri nyt koko kaupunki tuntuu unelmoivan iltapäivän kultaisessa valossa.

”En kyllästy Oxfordiin koskaan”, Edwards sanoo. ”Joka arkiaamu kävelen sen läpi ja tunnen olevani universumin keskipisteessä.”

Kaupungin kaunista siluettia katsellessa kävijä voi helposti jakaa hänen tunteensa.

Yliopiston luonnonhistoriallinen, ilmainen museo kannattaa nähdä jo upean arkkitehtuurin takia.

Britannian vanhimmassa museos­­sa on vaihtuvien näyttelyiden lisäksi taidetta ja antiikkia yliopiston kokoelmista. Mukaan mahtuu muumioita Egyptistä, arvosoittimia ja Michelangelon luonnoksia. Museon ravintolasta ja katto­terassilta avautuu hieno näköala.

Vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä. Myös Oxfordin taideakatemian Ruskin School of Artin tuotantoa.