Jos joku kuvitteli, että seuraava sukupolvi pelastaisi meidät vanhukset saasteilta ja ilmasto­tuholta, niin jaa-a. Luin vastikään HS Kuukausiliitteestä jutun nuorista, jotka pahoin­pitelivät kaverinsa ja ryöstivät tältä ison kasan luksusvaatteita. Rikosilmoituksessa lueteltiin erikseen vaatteiden merkit.

Erityisen coolia oli omistaa Palm Angel -verryttelyhousut, jotka maksavat kolmesataa euroa. Vaikka housut eivät näytä millään tavoin erikoisilta, ”tietäjät tietää” niiden hinnan.

Tai entäpä kalliiden autojen himo? Gettomasa luettelee Mersujensa malleja lehtihaastattelussa – kai niitä kiesejä, joiden takapenkillä ollaan räp-biisin mukaan ”samppanjadieetillä”.

Isac Elliot puolestaan laulaa, kuinka hän ”nilkka suorana” hakee mimminsä stadista 500-heppaisellaan. Isacin takissa komeilee Ferrarin logo.

En voi välttää muistikuvaa 80-luvusta – merkillisellä tavalla ilmassa tuntuu huuruavan oman nuoruuteni rahan ja materian ilokaasu. Silloinkin höpistiin loputtomasti Lacosten kaltaisista merkkivaatteista ja purjehduskengistä, design-esineistä kuten Alessin sitruspuristimesta ja Harri Koskisen Block-lampuista sekä tottakai autoista.

Jopa cocktailit ovat tehneet comebackin.

Viimeksi kaverini vaaleanpunainen drinkki oli koristeltu käryävällä männynkävyllä.

Yhtä lailla kolikon toinenkin puoli on muuttumaton: se, että kaikki eivät kykene menestymään asetetuilla mittareilla. Se on yhtä mahdotonta kuin että jokainen urheilija saisi kultamitalin tai jokainen oppilas kympin. Ei, joku voittaa ja joku häviää.

Mutta sen sijaan että kyseenalaistettaisiin asteikko ja mittarit, turvaudutaan mieluummin vippaskonsteihin.

Yksi keino nostaa arvoaan on tie­tenkin toisten päälle sylkeminen. Nyt some vielä entisestään kiihdyttää materialistista asevarustelua ja muihin vertailua.

Siksi epävarmoiksi itsensä tuntevat mollaavat siellä mitä törkeimmin työttömiä, köyhiä ja sairaita.

”Taas joku köyhä vinkuu”, kommentoivat tyypit, jotka ovat itsekin kaukana miljonääreistä. Kyse on oman luokka -aseman synnyttämästä statusahdistuksesta.

Eikä se toinenkaan konsti vie onnelaan.

Yhdeksäntoistavuotias jälkikasvuni käy toisinaan lähikaupungin yökerhossa. Eri puolille klubia on somistettu näyttämöitä, joita vasten juhlija voi näpätä villejä biletyskuvia someen.

Bilekissa voi esimerkiksi poseerata kylttien ”Rich Kids of Insta”, ”Go Big or Go Home” tai ”It’s Daddy’s Money” vieressä. Välillä katosta sataa kultasilppua.

Yhden tuttuni 17-vuotias säästi kuukausitolkulla ostaakseen vyön. Vyö oli Louis Vuittonia ja maksoi käytettynä 260 euroa. Sitten nuori poseerasi somessa vyö törröllään, vaikka taloustilanne kotona oli katastrofi.

Ja tässä se toinen keino.

Näyttele. Esitä olevasi varakas. Niin, vaikka sitten velkarahalla – aivan kuten 80-luvullakin.

Tuolloin kotitalouksien velkaantumisaste nousi 90 prosenttiin tuloista. Nyt se on kivunnut jo 133:een.

Eikä mikään ihme sekään, että nuorten maksuhäiriömerkinnät ovat olleet rajussa kasvussa.