Päivi Lepistö oli 1990-luvulla innokas karaokelaulaja. Niin innokas, että hän kävi laulelemassa pitkin Pohjanmaata ja osallistui kisoihinkin.

Karaokeisäntä Timo Isomäki havahtui Lepistön laulutaitoihin ja erottuvaan lauluääneen. Kun Lepistö perusti Movetron-yhtyeen Jukka Tanttarin ja Timo Löyvän kanssa, sittemmin satojen festivaalien promoottorina toi­minut Isomäki otti vastuulleen keikkamyynnin.

– Jukalla oli biisintynkää tekeillä, siitä se lähti. Movetronin kokoonpano oli kirjoitettu hyvin nopeasti. Bändin pojat kävivät esittäytymässä vanhemmilleni, jotta hekin tiesivät, millaiseen porukkaan olen hyppäämässä, Lepistö kertoo.

Lepistölle Movetroniin lähtö oli helppo valinta, sillä hänellä ei ollut ammattia. Musiikkia hän oli tosin tehnyt jo coverbändissä ja akustisessa triossa.

– Ajattelin, ettei minulla ole muutakaan vaihtoehtoa kuin laulaminen.

Valinta kannatti: Movetronin ensimmäistä albumia on myyty yli 86 000 kappaletta ja toista runsaat 44 000 kappaletta. Harva 1990-luvun nuori voi olla muistamatta Romeo ja Julia -hittiä.

Toisin kuin moni muu silloinen hittikokoonpano, Movetron on edelleen voimissaan, vaikka se välillä hajosi. Vuonna 2007 yhtyeen jäsenet alkoivat herätellä ajatusta keikkalavoille palaamisesta.

Vuosituhannen alussa ysärimusiikki ei ollut muodissa, mutta 2010-lukua lähestyttäessä retroilu alkoi nousta yhä kovempaan huutoon. Ja huudossa se on edelleen.

– Tällä hetkellä en puhuisi enää trendistä tai muoti-ilmiöstä vaan siitä, että ysärimusiikki on yksi genre muiden joukossa. Toivon, että tulisi uusiakin artisteja, jotka soittaisivat samalla tyylillä. Ysärisoundia ei pitäisi hukata.

Movetronin piti alun perin levyttää englannin kielellä. Lepistö kiittelee yhtyeen silloisen levy-yhtiön päätöstä laulaa suomeksi. Sittemmin Movetronista on tullut paitsi oman aikansa ääni, myös monen nuoremman ja uuden kuuntelijan suosikkiyhtye.

– Nostalgia liittyy oleellisesti meihin, koska olemme olleet vahvasti läsnä monen nykyaikuisen teini-iässä. On ollut superihanaa huomata, että keikoilla on myös nykyisiä teini-ikäisiä, jotka laulavat biisejä mukana. Se ei ole nostalgiaa.