Mikkelistä keksittiin ehkäpä jo 70-luvulla varsin naseva vitsi. Se kuuluu niin, että Mikkeli on läntisen Euroopan ainoa kaupunki, jossa yhä eletään toista maailmansotaa.

Ainakin paikallisia naurattaa. Talvi- ja jatkosodan päämajakaupungissa voi nimittäin yhä aivan helposti viettää kokonaisen päivän asioimalla Puolustusvoimien ylipäällikön, sotamarsalkka Carl Gustaf ­Mannerheimin mukaan nimetyillä paikoilla.

Aamulla voi esimerkiksi ajaa Mannerheimintietä pitkin keskustaan ja jättää lapsensa Marskin päiväkotiin. Sitten voi hakea kahvit Torikahvila Marskista tai Kahvio Marskista, joka sijaitsee Marskin aukiolla.

Huonekaluja voi ostaa Kaluste Marsalkasta, it-palveluita Marskidatasta ja asunnon Marsalkanrannasta.

Vielä alkuvuodesta 2022 Mikkelissä toimi myös Päämaja-niminen ravintola, jonka terassilla saattoi juoda Marsalkka-oluen ja ihailla samalla Mikkelin torille sijoitettua Mannerheimin patsasta.

Ei tuossa vielä kaikki. Monenlaiset tuotteet ja ­palvelut ovat saaneet nimen, joka viittaa Manner­heimiin, ja varsinaiset kaupungin historian ympärille luodut matkailu- ja museokohteet ovat vielä asia erikseen.

Heti juna-asemalla saapujaa tervehtii Manner­heimin salonkivaunu. On myös Jalkaväkimuseo, Pää­majamuseo ja vuonna 2021 avattu kaupungin tärkein matkailukohde Sodan ja rauhan keskus Muisti.

Osa paikallisista on kysellyt vuosien varrella, että eikö vähempikin riittäisi. Mikkelin kaupungin ja monen kaupunkilaisenkin kanta on toinen.

Matkailujohtaja Maisa Häkkisen mielestä pää­majakaupungin historiaa ja yhteyttä vaikkapa juuri Mannerheimiin pitäisi päinvastoin tuoda esiin nykyistäkin enemmän ja paremmin.

– Matkailun kannalta käyttämätöntä potentiaalia on vielä paljon. Ymmärrän, että paikallisille voi tulla olo, että ei enää jaksa tätä juttua, mutta emme tee matkailumarkkinointia itsellemme vaan muille.

Ulkopaikkakuntalaiset ja ulkomaalaiset todella ovat kiinnostuneita. Sen tietää esimerkiksi Mikkelin Klubin puheenjohtaja Jukka Röyti. Hän avaa yhdistyksen historiaa torin laidalla sijaitsevassa klubin perinnesalissa.

Suorakulmion muotoinen iso ruoka- ja oleskelusali on Paavo Tynellin suunnittelemine valaisimineen ja Artekin tuoleineen tismalleen samannäköinen kuin marraskuussa 1940. Silloin talvisodan ­pommituksissa vahingoittunut rakennustyö saatiin päätökseen ja klubi muutti uusiin tiloihin. Seuraavana kesänä syttyi jatkosota. Päämajan Yleisesikunta perustettiin Mikkeliin. Pian ylipäällikkö Mannerheim alkoi ruokailla klubin tiloissa.

– Tämä on kuin elävä museo, Röyti toteaa Mannerheimin valokuvien edessä.

Mikkelin Klubi ry:n säännöissä on jo vuosikymmeniä lukenut, että yhdistys vaalii paitsi hyvää klubi­veljeyttä myös marsalkka Mannerheimin klubiin ­liittyvää perintöä. Yhdistys esimerkiksi järjesti varainkeräyksen Mannerheimin patsaan siirtämiseksi hieman syrjästä Mikkelin torille vuonna 2003.

Röytin mielestä on tärkeää, että Mikkelissä ­muistetaan Mannerheimia.

– Hän oli Suomen historiassa poikkeuksellinen merkkimies. Emme saa unohtaa ajanjaksoa, jota ­silloin elettiin.

Mannerheimin on arvioitu nauttineen Mikkelin Klubin tiloissa jatkosodan aikana noin 1 500 ateriaa. Ruokailu autenttisessa ympäristössä kiinnostaa matkailijoita ja paikallisia yhä. Klubin perinnesali toimii Osuuskauppa Suur-Savon tilausravintolana. Pyynnöstä klubin johtokunnan jäsen tulee paikalle kertomaan vierailijoille tilojen historiasta ja ­Mannerheimista.

Mikkeliin parikymmentä vuotta sitten muuttanut Röyti ymmärtää paikallisen kritiikin Marski-muisteloita kohtaan, mutta painottaa silti historian tuntemisen tärkeyttä.

– Emme me täällä klubilla vello tai piehtaroi sotien perinnössä, mutta haluamme osaltamme siirtää perintöä tuleville polville.

Mikkeliläiset ovatkin tottuneet siihen, että Mannerheimiin ja päämajakaupungin historiaan liittyviä paikkoja ja tuotteita on joka paikassa, mutta viime vuosina sotien perintö on haluttu nähdä ja esitellä laajemmin. Tärkein esimerkki siitä on kesäkuussa 2021 avattu Sodan ja rauhan keskus Muisti, valtakunnallisesti ainutlaatuinen museo ja tiedekeskus.

Muistin valmistelussa mukana olleen, nykyään sen sisältöjohtajana toimivan Pia ­Puntasen mukaan Muisti näyttää, mitä sota tekee ihmiselle ja yhteiskunnalle.

– Aikaisemmin sotahistorialliset esi­tykset ovat käsitelleet taisteluita, yksiköitä, politiikkaa, johtajia ja miehiä sekä naisista pääasiassa lottia, mutta sota ­koskettaa ihan kaikkia ja vielä vuosi­kymmeniä sen jälkeen, kun se on ohi.

Muisti sijaitsee samassa rakennuksessa, jossa Mannerheim piti päämajaansa sotien aikana. Päämajamuseon puolella Manner­heimin työhuone ja muut tilat ovat entisellään. Itse Muistin näyttelyssä Mannerheimista on sentään siirrytty kauas. Kävijä kokee sotaa niin lapsen, naisen kuin sotilaan silmin esimerkiksi virtuaalitodellisuuden keinoin.

– Olemme halunneet antaa yhteiseen kulttuuriperintöömme äänen niille, joilla sitä ei aikaisemmin ole ollut.

Puntanen on historioitsija, jonka omaakin uraa on määritellyt kukapa muu kuin Mannerheim. Nuorena opiskelijana Puntanen pääsi tekemään Mikkelissä gradunsa Mannerheimin saappaanjäljissä -tutkimushankkeeseen, jossa selvitettiin, miten päämaja toimi Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana.

Puntanen toivoo niin paikallisten kuin ulkopaikkakuntalaisten ymmärtävän, että kyse on paljon muustakin kuin siitä, että Mannerheim pähkäili sota­strategiaa työhuoneensa karttojen ääressä ja lounasti Mikkelin Klubilla. Päämajan toiminta eri osastoineen ja jaostoineen toi Mikkelin seudulle sotien aikana enimmillään yli 2 000 ihmistä, jotka majoittuivat hotellin lisäksi yksityiskoteihin, kasarmille ja kartanoihin.

Etelä-Savo on yksi Suomen kolmesta ­kartanoalueesta Varsinais-Suomen ja Uudenmaan lisäksi, mikä on yksi syy, miksi päämaja ylipäänsä perustettiin tänne. Puolustusvoimat tarvitsi tarpeeksi ­etäisyyttä Neuvosto­liiton rajaan, mutta myös hyvät tie- ja puhelin­yhteydet sekä tarpeeksi voimaa sotajohdon muonittamiseen ja majoittamiseen. Mikkeli oli Puolustusvoimille paitsi hyvä myös tuttu paikka, sillä täällä on ollut sotilashallintoa aikaisempinakin vuosisatoina. Nykyään ­kaupungissa toimii Maa­voimien esikunta.

Puntasenkin mielestä Mikkelin kuten jokaisen kaupungin ja seudun kannattaa korostaa ainut­laatuista historiaansa.

– Kyllä Savonlinnassakin paljon ­rakentuu Olavinlinnan ja Salzburgissa Mozartin ympärille.

Mikkelin tulevaisuuden kannalta keskeistä taitaa olla se, miten kaupunki hyödyntää poikkeuksellista asemaansa. Yksi keino on katsoa menneeseen ja ylläpitää yli 80 vuotta vanhoja, sodanaikaisia tiloja ja muistaa talvi- ja jatkosotaa. Se voi kuulostaa historiaan jämähtämiseltä, mutta sitä Suomessa tehdään valtakunnallisestikin.

– Ei Suomessa muistella itsenäisyys­päivänä itsenäistymistä vaan toista ­maailmansotaa. Niin kauan kuin niin on, Mikkelin kannattaa olla päämaja­kaupunki, Puntanen huomauttaa.

Samaan aikaan Mikkelissäkin olisi silti korostettava nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Maisa Häkkinen on mukana valmistelemassa uutta, paikallista historiamatkailun kehittämisprojektia, jossa on tarkoitus jalostaa ja tuotteistaa sitä, mitä kaikkea päämajakaupunki on tarkoittanut menneisyydessä ja mitä se tarkoittaa nykyään.

– Esimerkiksi Venäjän rajan läheisyys on vaikuttanut elämäämme monella tapaa, ja se on ulkomaalaisille eksoottista.

Tänä vuonna suuri naapurimaamme on muistuttanut jälleen koko maailmaa siitä, ettei sota ole vain historiaa. Mikkelissä Muistin viimeisen huoneen lattiassa mustat tarrat kertovat sodan ja rauhan kehityksestä. Tuoreimmassa todetaan Venäjän hyökänneen Ukrainaan vuonna 2022. Kukaan ei tiedä, mitä lattiaan kirjoitetaan seuraavaksi.