Näin syksyisin on monien riistaeläinten metsästyskausi alkanut. Sen seurauksena lisääntyy luonnossa liikkuminen elämyksineen ja terveyshyötyineen, ja ruokapöytiin päätyy ekologisinta mahdollista liharavintoa, paljolti vieläpä melko vähärasvaista. Lihankasvatuksen hiilijalanjäljestä ei tarvitse kantaa murhetta, kun metsästys keskittyy paljolti kunkin kotinurkille eikä paljoa lisää autoliikennettä. Mainion makuinen metsäkauris ja oksalta putoava pyy ovat marinoineet itsensä valmiiksi luonnon tarjoamalla ravinnolla.

2000-luvun mittaan toistetuissa väestökyselyissä myönteinen suhtautuminen metsästykseen on jatkuvasti kasvanut. Myönteisen suhtautumisensa ilmoittaa 66 prosenttia vastaajista, neutraalin 24 ja kielteisen vain 10. Myönteinen suhtautuminen liittyy siihen, että metsästys on tavalla tai toisella tuttua esimerkiksi perheenjäsenten tai tuttavien kautta.

Kiihkeissä metsästystä vastustavissa kannanotoissa esiintyy vastoin näitä tutkimustuloksia usein peräti omituisia tai loogisesti ontuvia perusteita. On esitetty mihinkään perustumatonta retoriikkaa, kuten kysymys siitä, mitä varten kaikki pitää aina tappaa. Suomalainen metsästyshän on tuollaisesta kaukana: se on äärimmäisen valikoivaa ja tarkoin säänneltyä, ja sanktiot pienistäkin metsästyslainsäädännön rikkomuksista ovat kovia.

Kauas taa on jäänyt 1960- ja 70-luvulla vielä levinnyt käsitys juopuneiden ja vaaraa aiheuttavien metsästäjien yleisyydestä. Lähes kaikissa metsästysseurueissa vallitsee nollatoleranssi päihteiden käytön suhteen, ja jahtipäällikön tehtävä on myös poistaa riveistä ne aseelliset osallistujat, jotka rikkovat tätä sääntöä.

Niinpä metsästykseen liittyvien kuolemaan johtavien onnettomuuksien määrä onkin jo pitkään ollut Suomessa vain kymmenesosa 1960-luvulla lasketusta. Ilmeisesti yksi keskeinen syy on ollut tuolloin käyttöön otettu metsästäjätutkinto edellytyksenä metsästysperusteisille aseluville, samoin kuin laina-aseella metsästämiselle.

Tutkinnossa selvitetään maamme huomattavan koukeroisen metsästyslainsäädännön ja hyvien käytäntöjen tuntemusta, kykyä lajintunnistukseen, ja aseiden käsittelemistä koskevia perustietoja.

Ensiyrityksellä kokeen reputtaa yli puolet niistä, jotka eivät ole osallistuneet valmistavalle kurssille, vaan uskovat yleissivistyksen ja muualta saadun tiedon riittävän.

Niinpä kuolemaan johtavat onnettomuudet metsästyksen parissa ovatkin harvinaisia, noin yksi kahta vuotta kohden. Jokainen tietysti on ainutkertainen ja vakavasti otettava tragedia, mutta suhteutettuna metsällä vietettyihin päiviin luku on hyvin pieni.

Yksi metsästyksen vastustamiseen liittyvä harha on se, että se olisi julmaa. No, riistaeläimet eivät luonnonoloissa kuole kipulääkittyinä saattohoidossa, vaan nääntymällä tai joutumalla pedon raatelemiksi.

Harkittu riistalaukaus on helpoin ja kaunein mahdollinen kuolema. Eettinen ongelma löytyy luonnottomasta, tuottavuudeltaan maksimoidusta lihan tehotuotannosta.

Suomi on metsästäjien asuttama maa, ja metsästyksen jatkuminen palvelee myös ampumataidon ylläpitämistä ja liikenneturvallisuutta. Hirvieläinkolareita tilastoitiin vuonna 2021 lähes 14 000.