Suomen pinta-alasta on metsää noin kolme neljäsosaa, 228 000 neliökilometriä. Suomi on Euroopan metsäisin maa. Seuraavaksi metsäisin on Ruotsi, josta metsien peitossa on reilu kaksi kolmasosaa. Suomessa metsäpinta-alan katoaminen on ollut muuhun Eurooppaan verrattuna vähäistä, sillä väestötiheys on pieni ja viljelyyn sopiva maa-ala kovin rajallinen.

Vuoden 2019 alussa suojeltua metsää oli noin 2,9 miljoonaa hehtaaria, 13 prosenttia metsistä. Näistä suojelualueilla on 2,4 miljoonaa hehtaaria ja talousmetsissä monimuotoisuuden suojelu- kohteina noin puoli miljoonaa hehtaaria.

Suojellut metsät jakautuvat Suomessa erittäin epätasaisesti. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella on neljä viidesosaa kaikista suojelumetsistä, 2,3 miljoonaa hehtaaria. Etelässä suojeltua metsää on 600 000 hehtaaria. Pohjoisen metsistä suojelussa on noin 20 prosenttia, etelässä vain viisi prosenttia.

Kaikki suojeltu metsäala ei ole hyvin kasvavaa metsää. Suojelualueista metsätalouden kannalta joko heikkotuottoista tai arvotonta on noin 40 prosenttia. Hyvin kasvavaa metsää, jossa metsätalous kannattaa, kutsutaan tilastoinnissa metsämaaksi. Metsämaasta on Suomessa suojeltu noin kahdeksan prosenttia.

Koko metsäsektori työllistää Suomessa noin 60 000 ihmistä. Näistä kolmannes työskentelee metsätaloudessa, toinen kolmannes massa- ja paperiteollisuudessa ja viimeinen kolmasosa puutuoteteollisuudessa. Alan työntekijämäärä on laskenut, sillä vielä vuonna 2010 työntekijöitä oli vähän vajaa 70 000. Jos alan työllistämiin ihmisiin laskee mukaan välillisesti työllistyvät, metsien hyödyntämisestä elää noin 140  000 suomalaista.

Metsäteollisuuden tuotteet ovat olleet koko itsenäisyyden ajan yksi Suomen ulkomaankaupan peruskivistä. Näin on edelleen, vaikka vuonna 2020 kemianteollisuuden tuotteita vietiin aavistuksen enemmän kuin metsäteollisuuden. Metsäteollisuuden viennin arvo oli viime vuonna yli kymmenen miljardia euroa. Se oli vajaa viidennes koko maan tavaraviennistä.

Metsäteollisuuden tuotteiden osuus koko viennistä on 2000-luvun puolivälistä tuon viidenneksen tienoilla, hieman toki vuosittain vaihdellen. Viennin arvosta yli puolet, 5,7 miljardia euroa, tulee paperin ja kartongin kaupasta.

Suurin osa Suomen metsistä valmistettavista tuotteista menee vientiin. Kartongista ulkomaille viedään 97 prosenttia, paperista 94 prosenttia ja sellustakin puolet.

Suomen metsien tilaa, varsinkin talousmetsien, on seurattu viime vuosisadan alkupuolelta systemaattisesti. 1960-luvulta lähtien metsämaan pinta-ala kasvoi ja pian kasvuun kääntyi myös puuston tilavuus.

Pääselitys oli sotien jälkeen käynnistynyt soiden ojittaminen. Näin pyrittiin saamaan soita puuntuotantoon. Osin näin kävikin, mutta osin tuloksena oli heikosti tuottavaa metsää. Samalla myös suomalaiselle suoluonnolle aiheutui suurta tuhoa. Myös ojitettujen soiden vesistö- ja ilmastopäästöt ovat ongelmallisia.

Kaikkineen soita ojitettiin metsätalouskäyttöön arviolta viisi miljoonaa hehtaaria. Rajuinta ojitus oli 1960-luvun lopussa. Ojitettuja alueita on ennallistettu noin 30 000 hehtaaria.

Hiilinielulla tarkoitetaan sitä hiilidioksidimäärää, jonka metsät sitovat yhteyttämisessä ilmakehästä. Metsien nielu on tavallaan käänteinen päästö, sillä se vähentää ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia ilmakehästä.

Hiilinielu lasketaan tietyillä malleilla, joten kyseessä on ihmisen laatima arvio metsien kyvystä sitoa hiiltä. Viime vuonna Suomen metsien nielu vastasi noin 23,5 miljoonaa tonnia hiiltä. Se vastasi melko tarkkaan noin puolta kaikista Suomen kasvihuonepäästöistä. Metsät siis sitoivat puolet maamme päästöistä.

Lähteet: Luonnonvarakeskus, Metsäteollisuus ry:n ja Tullin tilastot, Suoseura, MMM, Metsähallitus, WWF Suomi.