Vuosituhannen alkupuolella sain alueelliselta metsäviranomaiselta kirjeen. Siinä esitettiin omistamani nelihehtaarisen saaren hakkuita. Saimaalla sijaitsevan saareni keskiosa olisi avohakattu ja aukon reunaa olisi kiertänyt harva siemenpuuasento. Vain rantaan olisi jäänyt laiha luiru metsää, lähinnä leppiä.

Hämmästyin ja pelästyinkin. Entä jos yllättäen kuolen, ja rahapulassaan perilliseni saavat päähänsä myydä saareni puut metsäyhtiölle?

Soitin paikalliseen ELY-keskukseen ja kysyin, josko saareni metsä olisi kelvollinen yksityismaiden metsiensuojeluohjelmaan eli Metsoon.

Muutama viikko soitostani saarelleni saapuikin kaksi arvioijaa. Toinen mittaili puuston määrää ja toinen saaren luontoarvoja.

Arvioinnin tulos: saarimetsäni täytti helposti Metso-kriteerit. Se oli harvinainen poikkeus muuten melkein järjestään hakattuihin lähisaariin ja rantametsiin verrattuna.

Muutamassa kuukaudessa tililleni ilmestyi mielestäni varsin kohtuullinen summa rahaa korvauksena 3,1 hehtaarin metsäalueen puuston rauhoittamisesta. Saaren maapohja jäi minulle, ja perustetun yksityisen luonnonsuojelualueen ulkopuolelle jätettiin vaatimatonta mökkiäni ympäröivä alue sekä toinen niemeke.

Samaan ratkaisuun on päätynyt tällä vuosituhannella moni muukin metsänomistaja ja suojellut metsänsä tai osan siitä. Metsänsä voi myydä suojeltavaksi, tai sen voi rauhoittaa pysyvästi tai määräaikaisesti Metso-ohjelman kautta.

Suojeluun tarkoitetun alueen on kuitenkin aina täytettävä vaadittavat kriteerit, joten suojelualueen perustaminen ei ole pelkkä ilmoitusasia. Esimerkiksi yksityistä suojelualuetta perustettaessa ELY-keskus tarkistaa ennen päätöstään, onko alueen rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi perusteltua vai ei.

Jos metsänsä haluaa Metso-ohjelmaan, prosessi on samanlainen kuin omalla kohdallani.

ELY-keskuksen asiantuntijat arvioivat suojeluun tarjotun metsän. Käynnin perusteella määritellään metsän suojelusta tarjottava korvaus, jos metsä täyttää suojelun kriteerit.

Saatuaan suojelutarjouksen metsänomistaja voi yhä päättää, myykö hän metsänsä suojeluun vai ei. Suojelualueen määräyksistä päätetään kussakin tapauksessa erikseen. Metsossa maapohja jää metsänomistajan omistukseen, korvaus maksetaan menetetystä metsätalousarvosta.

Metso-ohjelmassa on tiukat kriteerit niistä metsistä, jotka ohjelmaan kelpaavat. Lahopuustoisuus, luontaisesti syntynyt puusto ja muiden suojelualueiden läheisyys ja kytkeytyneisyys ovat valttia. Etelä-Suomessa suojeluun tarjottavat yksityismetsät ovat myös yleensä halutumpia suojelukohteita kuin pohjoisessa sijaitsevat.

Yksityismaiden suojeluohjelma Metso alkoi vuonna 2008 valtioneuvoston päätöksellä ja kestää vuoteen 2025 asti. Tavoitteena on saada suojelluksi 96 000 hehtaaria yksityismaiden metsiä. Nyt on saatu suojeluun yli 80 000 hehtaaria metsiä, joten tavoitteessa on pysytty melko hyvin.

Metsossa suojeltavien metsien määrä saattaa tuntua suureltakin, mutta sitä kannattaa verrata Suomen metsien kokonaismäärään, joka on noin 22 miljoonaa hehtaaria.

Aikanaan, kun käynnissä oli valtakunnallisia suojeluohjelmia, joissa hankittiin valtiolle arvokkaita alueita tai yritettiin rauhoittaa niitä yksityisesti, ELY-keskukset lähestyivät maanomistajia. Nyt ohjelmat on valtaosin toteutettu, ja jääkin metsänomistajan tehtäväksi lähestyä paikallista ELY-keskusta.

ELY-keskus neuvottelee maanomistajan kanssa siitä, käytetäänkö suojelun keinona hankintaa valtiolle vai rauhoittamista. Alueen yhtenä hankintaperusteena voi olla myös metsän soveltuvuus aiemmin perustetun luonnonsuojelualueen laajennusalueeksi. Toisin sanoen kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen kyljessä oleva metsä voidaan hankkia suojeluun, vaikkei se luonnonarvoiltaan vielä olisikaan aivan suojelun väärti.

Kun yksityinen metsänomistaja myy valtiolle metsänsä luonnonsuojelualueeksi tai suojelee metsänsä yksityisenä luonnonsuojelualueena Metso-ohjelmassa, on hänen siitä saamansa myyntihinta verovapaa.

Yksityismaiden pysyviä luonnonsuojelualueita on 12 500 kappaletta. Niissä on 370 000 hehtaaria maa- ja vesialueita, siis paljon muutakin kuin metsiä.

Rauhoitus on yleensä pysyvää, mutta metsänsä voi myös rauhoittaa määräaikaisesti. Siitä maksettava korvaus on pienempi kuin pysyvässä rauhoituksessa. Määräaikaisesti suojeltuja alueita on yli 200, joilla on pinta-alaa yli 1 500 hehtaaria.

Nykyisen hallituksen myötä luonnonsuojelualueiden hankintaan ja rauhoittamiseen käytettävät varat kasvoivat roimasti, mutta silti ne uhkaavat loppua monilla alueilla. Eri alueille on omat suojelutavoitteensa ja siten myös eri määrä rahaa suojelualueiden hankintaan.

Muitakin mahdollisuuksia metsiensuojeluun on. Luonnonsuojelija Pentti Linkolan perustama Luonnonperintösäätiö on nopea suojelija, joka saattaa saada metsän suojeltua jopa muutamassa päivässä tai viikossa. Luonnonperintösäätiö on muutenkin joustava suojelupäätöksissään. Se ei ole myöskään riippuvainen valtion rahoituskehyksestä.

Suojelujohtaja Anneli Jussila Luonnonperintösäätiöstä kertoo, että Luonnonperintösäätiölle voi tarjota suoraan metsäänsä suojeluun. Säätiö myös etsii aktiivisesti suojelunarvoisia metsiä ja soita yhdyshenkilöverkostonsa avulla sekä metsäkiinteistöjen välttäjiltä.

– Luonnonperintösäätiölle rahaa lahjoittavat voivat myös suoraan vaikuttaa suojelukohteiden valintaan kohdennettujen keräysten kautta. Säätiö maksaa riittävän suuria markkinahintoja, jotta todella arvokas kohde saadaan turvaan.

Luonnonperintösäätiöllä on 143 suojelumetsää ja näiden alueiden yhteiskoko on yli 3 400 hehtaaria. Luonnonperintösäätiölle myytävistä kohteista joutuu maksamaan normaalin veron, sillä verottomuus koskee vain valtiolle myytäviä suojelumetsiä tai Metso-ohjelman korvauksia.

Myös Osuuskunta Lumimuutos Oy:stä tai valtion Helmi-ohjelmasta voi eräissä tapauksissa olla apua oman metsämaansa suojelussa.

Mutta palataan takaisin Saimaan saaren Metso-suojelumetsääni. Mitä sille kuuluu nyt? Vaikea sanoa, koska en ole käynyt saaressa moneen vuoteen muiden kiireiden takia.

Mieltä kuitenkin lämmittää ajatus suojellussa metsässä elävistä hömö- ja töyhtötiaisista, tikoista, palokärjistä ja kovakuoriaisista.