“Saga on kaksitoistavuotias tamma Hollannista. Ostin sen tyttärelleni Tessille kolme ja puoli vuotta sitten, kun hän ryhtyi kilpailemaan esteratsastuksessa. Halusin hänelle kokeneen hevosen. Nuori ratsastaja ja nuori hevonen on mahdoton yhtälö, jos aikoo saada jotain aikaan.

Tessi kisasi paljon Sagan kanssa, ja siitä tuli hänelle rakas. Sagasta tuli rakas myös minulle. On hevosia, joista voi luopua ja on niitä, joista ei halua luopua. Sagalla on ehdottomasti paikkansa sydämessäni.

Sagalla on hieno suku. Katson hevosessa ensimmäisenä sen katsetta. Jos se on rehellisen, iloisen ja luotettavan tuntuinen, niin silloin myös hevosen persoonallisuus on usein sellainen."

Äidin ja tyttären yhteinen rakkaus

“Sagalla on fantastinen katse, ja se on uskomattoman kiltti. Otin Sagan itselleni viime keväänä, tyttärelläni on nyt toinen hevonen. Olen aikoinaan kisannut paljon, mutta olin välillä pois kisoista reilut kymmenen vuotta. Nyt aloitin uudestaan Sagan kanssa. Saga tsemppaa paljon puolestani. Se luottaa minuun ja tottelee.

Ihmisen täytyy johtaa hevosta. On vaarallista, jos 500-kiloinen eläin ei tottele tai on hirveän oikukas.

Ajattelin jatkaa kilpailua Sagan kanssa, mutta katsotaan, miten tässä käy. Kun olin nuori, minulla oli tavoitteita aivan eri tavalla, niin kuin tyttärelläni on nyt. Hevonen, joka liikkuu hyvin, tuottaa minulle pikemminkin iloa ja rakkautta. Se antaa onnistumisen tunteen.

On ihanaa, että meillä on yhteinen harrastus tyttäreni kanssa. Äitini vei minut ratsastuskouluun, kun olin yhdeksänvuotias. Hän on edelleen innokas hevosihminen ja seuraa netistä tyttärentyttärensä ratsastuskilpailuja. Hevoset vievät kaiken ajan, mutta ne myös antavat paljon."

Kuvat: Petri Mulari

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 11/2017.

Lue myös:

Olga Temonen: “Ostin miehelleni lahjaksi aasin, jonka huuto kuulostaa auton torvelta”

Riitta Havukaisen suloiset kanit: määräilevä Anita ja ujo Hannu