– Tällaiset retket tuovat iloa arkeen. Lähden aina mukaan, sillä yksin kotona joutuu katsomaan seiniä, sanoo vuosia mielenterveysongelmista kärsinyt Päivi Manninen, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Manninen on mukana oululaisen mielenterveysyhdistys Mielenvireys ry:n ohjatulla päiväretkellä. Lähtöpaikkana on Oulun Teatteritalo lähellä keskustaa. Siitä on lyhyt kävelymatka sillan yli retkikohteeseen, Oulujoen suistossa sijaitsevaan Pikisaareen.

Kävelyretkelle on lähdössä noin 20 ihmisen ryhmä, joista suurin osa on keski-iän ylittäneitä.

Mielenvireys on vuonna 1970 toimintansa aloittanut potilasjärjestö, jonka perustivat mielenterveyspotilaat.

– Pääasiallinen kohderyhmä on kotona tai palveluasunnossa asuvat keski-ikäiset tai sen ylittäneet, jotka ovat jo sinut sairautensa kanssa. Yhdistyksen jäsenmäärä on 300, kertoo toiminnanjohtaja Aija Syväkangas.

– Yhdistyksen toimintaan voi tulla mukaan omana itsenään, meillä ei arvioida eikä arvostella. Tuemme omaehtoista aktivoitumista. Haluamme myös poistaa mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuloja. Samat ongelmat voivat kohdata niin tuomaria kuin juomaria, hän sanoo. 

Oulussa siirrytään muuta Suomea aiemmin eläkkeelle, noin 58-vuotiaana. Työkyvyttömyyden syynä ovat joka toisella mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

– Tarpeettomuuden, toivottomuuden ja yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä mielenterveysongelmissa, Syväkangas kertoo.

Kävelemme Syväkankaan johdolla nykyisin pääasiassa taiteilijoiden ja käsityöläisten asuttamassa idyllisessä Pikisaaressa.

Se sai nimensä 1600-luvulla saarelle perustetusta pikiruukista. 1700-luvulla saarella oli useita laivanveistämöitä. Oolannin sodassa vuonna 1854 englantilaiset polttivat Pikisaaren veistämöineen sekä Toppilassa sijainneen Tervahovin.

Moni retkeläisistä kuvaa kännykällä 1800-luvulla rakennettua Pikisaaren tiilistä värjäämörakennusta, jossa toimi alkujaan Oulun kaupungin omistama viinanpolttimo.

– Valokuvauksella on voimaannuttava vaikutus. Se on hyvä tietoisuusharjoitus, sillä se lisää läsnäolon tuntua, kertoo retkellä mukana oleva yhdistyksen työntekijä Hanna Kosonen. Hän huolehtii myös retkeläisten evästarjoilusta lenkin puolivälissä.

– Minulle on ollut apua ratsastuksesta, jota olen harrastanut säännöllisesti maaliskuusta 2018 lähtien, kertoo työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Katja Soronen. Hän asuu Oulussa miehensä ja 12-vuotiaan lapsensa kanssa.

Hän kertoo, että mielenterveysongelmien taustalla oli koulukiusatuksi joutuminen.

– On ollut hieno kokemus, kun hevonen on alkanut luottaa ja totella minua. On tullut rohkeutta hevosen ja samalla ihmisten kanssa, Soronen sanoo.

Hän osallistui myös kaksipäiväiselle ratsastusleirille, jossa yövyttiin ratsutilalla.

– Ratsastettiin paljon ja hoidettiin hevosia, hän lisää.

Ratsastus on yhdistyksen jäsenille ilmaista, sillä se liittyy kolmivuotiseen Tolppa-hankkeeseen, jonka tarkoitus on parantaa ihmisten toimintakykyä luonnon parissa.

– Sillä tavoitellaan työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia mukaan luontoaktiviteetteihin, kertoo yhdistyksen projektivastaava Juha Eskola.

Tolppa-hankkeessa järjestetään viikoittain luontoon ja hevosiin liittyvää toimintaa.

– Hevostoiminta lisää fyysistä kuntoa ja parantaa ryhtiä. Lisäksi se vahvistaa osallisuuden tunnetta ja lisää vertaistukea. Monet ovat saaneet harrastuksen myötä elämäänsä mielekkyyttä ja hyvää oloa. Joillekin on riittänyt se, että on saanut hoitaa hevosia, Eskola kertoo.

Eräs mielenterveyskuntoutuja on Eskolan mukaan jäänyt vapaaehtoistyöntekijäksi Turkan Ratsurinteen tilalle Ouluun. Samalla hän on saanut uusia ystäviä ja mielekkyyttä elämään. Tila tarjoaa ratsastuspalveluja myös erityisryhmille.

– Tilalla on säyseitä suomenhevosia, jotka soveltuvat hyvin tarpeisiimme. Esimerkiksi afgaaneilla on ollut totutteleminen niillä ratsastamisessa, sillä heidän kotimaassaan on lämminverisiä. Toiminnassa on mukana myös maahanmuuttajia. Mielenterveysongelmat eivät katso kansallisuutta, Eskola sanoo.

Tolppa-hankkeesta saadut parantavat kokemukset ovat Eskolan mukaan yhteneviä kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten kanssa.

– Minulle riittää yhdistyksen Pakkahuoneenkadun kohtaamispiste, jossa käyn päivittäin kahvilla, luen lehtiä ja tapaan tuttuja, kertoo Risto Pehkonen.

Hän on ollut pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä.

– Ensi viikolla Marttayhdistys järjestää meille kokkikurssin, Pehkonen lisää.

Se pidetään Oulun Marttojen toimipisteessä Marttalassa. Pääsääntöisesti kurssit ja tapahtumat ovat Mielenvireyden omissa tiloissa. Oulun keskustassa sijaitseva tapaamispaikka on auki arkisin kello 10–15.

– Se on yhdistyksen toiminnan sydän. Jouduimme sulkemaan kohtaamispaikan koronan vuoksi väliaikaisesti. Kuulin, että neljä yhdistyksen jäsentä oli sen seurauksena joutunut sairaalahoitoon, Syväkangas kertoo.

– He joutuivat olemaan kotonaan koronapelkoineen yksin. Monelle Pakkahuoneenkadulla pisteessä käynti on myös yksi tärkeistä arkirutiineista, hän lisää.

Kohtaamispaikalla kirjattiin viime vuonna 5123 käyntikertaa. Kävijöistä miehiä oli liki 20 prosenttia. Pääosa kävijöistä, kolme neljästä, oli 30–62-vuotiaita.

Yhdistys aloitti viime vuonna yhteistyön Oulun lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Lääkäriopiskelijat antoivat yhdistyksen jäsenille elintapaohjausta ja samalla kohtasivat mielenterveyskuntoutujia.

– Toteutimme myös jäsenkyselyn. Parasta oli Pakkahuoneenkadun kohtaamispaikan yhteishenki, ystävien näkemisestä saatu piristys sekä vertaistuki, Syväkangas kertoo.

– Valitettavasti mielenterveysongelmat, kuten paniikkihäiriöt ovat lisääntyneet. Me menemme kaikessa liian nopeasti. Osa ei pärjää eikä pysy tahdissa, hän sanoo.

Myös yhteiset retket olivat jäsenkyselyyn vastanneiden mielestä tärkeitä. Niistä tiedotetaan muun muassa verkossa. Retkille ja toimintaan pääsee mukaan, vaikka ei olisi jäsen.

– Viime viikolla olimme päiväretkellä Viinivaaran lähdealueella, Eskola kertoo.

Kirkkaista järvistä ja lammista sekä hiekkaharjuista tunnettu alue sijaitsee Oulusta koilliseen Utajärven ja Pudasjärven kuntien rajamailla. Oulun kaupungin liikelaitos Oulun Vesi on kaavaillut pohjavedenottoa alueelle. Sen pelätään heikentävän merkittävästi Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-alueiden luontoarvoja.

Luontoretkellä geologi kertoi alueen kvartsiesiintymistä ja biologi esitelmöi alueen sieni- ja jäkälälajeista. Molemmat ovat mielenterveyskuntoutujia.

– Meiltä voi varata myös ajan lyhyeen keskusteluun työntekijän tai vertaisen kanssa ja puhua huolistaan tai pyytää taloustukihenkilöltä neuvoa taloushuoliin. Jos tarvitsee apua asiointiin virastossa tai rinnalla kulkijaa muuhun tilanteeseen, meiltä löytyy tukihenkilö, Syväkangas sanoo.

Syksyllä Mielenvireys jatkaa Elävä kokemuskirjastoauto -kiertuetta. Se toimii kuten tavallinen kirjasto, paitsi että paperisten kirjojen sijaan lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten.

Ensimmäinen tällainen kirjastoautokiertue toteutettiin viime vuonna. Lainan kohde oli siis elävä ihminen, joka viidentoista minuutin laina-ajalla kertoi itseään kohdanneesta, mielenterveyttä horjuttaneesta elämäntilanteesta. Ennen kaikkea hän kertoi, kuinka onnistui löytämään elämänhallintansa ja toipumaan.

Lainattavissa oli paniikkihäiriö, syömishäiriö, koulukiusaaminen, masennus ja loppuun palaminen.

Kiertue suuntautui Ouluun, Kemiin, Rovaniemelle, Kuusamoon ja Pudasjärvelle. Tavoitteena oli Syväkankaan mukaan lujittaa kuulijoiden uskoa siihen, että mielenterveyden horjuminen tai jopa sen romahtaminen ei välttämättä tarkoita elämän suistumista raiteiltaan pysyvästi.

Kiertue oli Syväkankaan mukaan erittäin onnistunut. Lainoja tehtiin 253, mikä kuvaa kokemustiedon jakamisen merkityksellisyyttä.

Mielenvireys järjesti viime syksynä yhdessä Balanssi ry:n ja Mielenterveyden keskusliiton kanssa ensimmäisen valtakunnallisen Mielenterveysjunan Rovaniemeltä Helsinkiin. Junassa oli mukana kokemustoimijoita.

Some-viestinnästä vastasivat Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat. Mukana oli myös Lapin sairaanhoitopiirin sairaanhoitajia. VR oli hankkeessa mukana vapauttamalla Radalla-ohjelmasta tutun konduktööri Reijo Pullin virallisista tehtävistä tempauksen käyttöön tiedottajaksi.