Vuosina 2015–2019 yli 2 500 islantilaista osallistui kahteen laajaan kokeeseen, joissa tutkittiin viikkotyöajan lyhentämisen vaikutusta työn tuottavuuteen. Osallistujamäärä vastaa yli yhtä prosenttia maan koko työväestöstä. Kokeiluissa työpaikoilla siirryttiin 40 viikkotyötunnista 35–36 tuntiin. Mukana oli sata työpaikkaa toimistoista poliisiasemaan ja sosiaalipalveluista sairaaloihin. Työajan lyhentäminen ei vaikuttanut maksettuun palkkaan.

Kun työviikko lyheni 4–5 tunnilla, tarvittiin työpaikoilla luovuutta siihen, kuinka työt saatiin hoidettua. Keinoiksi löytyi muun muassa kokousten lyhentäminen, työvuoromuutokset sekä yksinkertaisesti turhien työtehtävien karsiminen.

Osalle työntekijöistä muutokset tuottivat alkuvaiheessa hankaluuksia, mutta useimmat tottuivat nopeasti uusiin työtapoihin, kertoo islantilaisen Alda-järjestön (Association for Sustainability and Democracy) ja brittiläisen ajatushautomo Autonomyn julkaisema raportti.

Lyhyempi työviikko ei heikentänyt työn tuottavuutta eikä palvelua. Sen sijaan työntekijöiden hyvinvointi parani useilla mittareilla mitattuna, esimerkiksi stressituntemukset ja työuupumus vähenivät. Tutkimuksessa mukana olleet työntekijät kertoivat paremmasta tasapainosta työ- ja vapaa-ajan välillä.

Kokeilujen päätyttyä noin 86 prosenttia Islannin koko työvoimasta on joko siirtynyt tekemään lyhyempää työviikkoa tai saanut oikeuden työtuntiensa vähentämiseen.

Islannissa työajat ovat perinteisesti olleet muita Pohjoismaita selvästi pidempiä. OECD:n mukaan vuonna 2015 vuosittainen työaika oli Islannissa keskimäärin 1 883 tuntia, Suomessa 1 653 ja Tanskassa 1 410 tuntia. Viimeksi mainittu on Pohjoismaiden pienin vuosituntimäärä.

Islannissa 77 prosenttia työntekijöistä saa elantonsa palvelusektorilla, 18,3 prosenttia teollisuudesta ja 4,7 prosenttia maanviljelystä ja kalastuksesta.