Langenneet legendat 8/10 Kikka: "Tään pirstaleisen sydämein, sen mä muilta piiloon vein"
Puheenaiheet
Langenneet legendat 8/10 Kikka: "Tään pirstaleisen sydämein, sen mä muilta piiloon vein"
Kikka halusi tunnetusti viihdyttää, mutta hän olisi halunnut muutakin. Lapsuuden traumat sekä haaveet seksisymbolin roolin karistamisesta saivat laulajan masentumaan ja riippuvaiseksi päihteistä. Juttusarja esittelee suoma­laisen viihteen kymmenen langennutta legendaa.

Laulaja Kikan loisteliaat vuodet diskokuningattarena, pikkutuhmien laulujen ykköstulkitsijana ja tanssikansan villitsijänä olivat auttamatta ohi. Uran ja elämän viimeiset pohjakosketukset ovat niin surullisia, ettei niitä haluaisi edes muistella.

Monen päivän juomaputkia, jotka päättyivät vatsahuuhteluun. Humalaisia esiintymisiä, joista artisti piti kesken kaiken taluttaa takahuoneeseen lepäämään. Epärealistisia ajatuksia paluusta huipulle ja ryhtymisestä jopa kansainväliseksi tähdeksi.

Yksi pahimmista tapauksista sattui helmikuussa 2003 risteilylaivalla, jolla Kikka oli Venus-bändinsä kanssa esiintymässä. Tai piti olla.

Sukkula syöksyi Venukseen Syksyn Sävelessä 1990.

Venus aloitti keikan ja viihdytti yleisöä pari tuntia. Puoliltaöin odotettiin päätähteä lavalle, mutta kun Kikkaa ei kuulunut, häntä lähdettiin etsimään. Laivan intendentti avasi lopulta laulajan hytin oven, ja sieltä Kikka löytyi: hyttinsä kylpyhuoneen lattialla sammuneena, viskipullo vierellään.

Kikka elvytettiin vielä kävelykuntoon, mutta estradia kohti astellessaan hän kaatuili yleisön joukossa. Laulamisesta ei tietenkään tullut mitään. Palkkioksi tuli elinikäinen porttikielto koko varustamon laivoille.

Miten Kikan elämä saattoi ajautua tuohon pisteeseen?

Turvaton lapsuus

Kirsi Hannele Viilonen syntyi Tampereella lokakuussa 1964 Marita ja Pekka Viilosen esikoistyttäreksi.

Vanhempien tilanne oli alusta asti vaikea: molemmilla oli ongelmia alkoholin kanssa, naistenmies Pekka ei muutenkaan pysynyt kuvioissa kuin parin vuoden ajan. Äiti onnistui myöhemmin raitistumaan, mutta isä ajautui rappiolle. Hän oli yhteydessä tyttäreensä vasta Kikan noustua kuuluisuuteen.

Kikka rakasti fanejaan ja jaksoi olla heille ystävällinen.

Kirsin lapsuus ja nuoruus kuluivat epävarmuuden ja turvattomuuden keskellä. Enimmäkseen Kirsiä kasvatti Helmi-mummu. Jo kouluaikana huomattiin, että tyttö osaa laulaa – hän myös nautti esiintymisestä sekä erityisesti yleisön aplodeista.

Kirsi yritti laulajaksi parikymppisenä, jolloin hän esiintyi Kevään sävel -ohjelmassa taiteilijanimellä Cicca. Laulut olivat melko perinteistä iskelmää, ja artistia itseäänkään ei pidetty riittävän omaperäisenä.

Kirsi työskenteli meikkikonsulenttina ja kävi hetken kauppaopistoa. Hänen läheisen ystävänsä, toimittaja Raija Pellin kirjoittaman elämäkerran mukaan Kirsi sai Tampereen yöelämässä kyseenalaisen maineen miehiä vamppaavana kaunottarena. Samoihin aikoihin hän kuitenkin tutustui Pia Temisevään, kun tämä toimi yökerhoissa dj:nä. Niihin hommiin Pia opetti Kirsiäkin, ja laulavasta ja tanssivasta tiskijukasta alettiin puhua kaupungilla enemmänkin.

Laulaja olisi halunnut muuttaa tyyliään, mutta häneltä odo­tettiin vain seksi­pommin roolia.

Suomen Samantha Fox

Rohkeutta tuli lisää, ja Kirsi pääsi esittäytymään pienelle levy-yhtiölle. Hän teki vaikutuksen hieman provosoivalla esiintymisellään, mutta sitä seurasi pitkä hiljaisuus. Tässä välissä yhtiö ajautui suuremman Audiovoxin omistukseen, ja loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen Kikka kutsuttiin viimein studioon. Hänelle tarjottiin levytettäväksi salanimien taakse piiloutuneiden Veikko Samulin ja Junnu Vainion tekemää rallia Mä haluun viihdyttää.

Biisi hyväksyttiin esitettäväksi Mikko Alatalon Jukebox-ohjelmaan, ja sitä varten kuvattiin musiikkivideo. Kikka lauloi biisin flirttaillen ja antoi toppinsa valahtaa "vahingossa". Vilautus päätyi kuvaruutuun asti, minkä jälkeen Pia Temisevän puhelin alkoi soida. Kuka ihme tämä hehkeä ja rohkea laulajatar oli?

"Jokaisessa ihmisessä on monta minää. Lavalla olen Kikka, jolla on kova vauhti ja seksikkäät vaatteet. Kyllä se olen minä, mutta se on tavallaan pintaa."
Lainaus kirjasta Mä haluun viihdyttää (Docendo 2020).

Kikasta leivottiin Suomen Sabrina ja Samantha Fox, hän singahti listojen kärkeen, ja esikoislevyä myytiin 70 000 kappaletta. Esiintyminen oli vihjailevaa, melodiat tarttuvia ja laulujen sanoitukset kaksimielisiä, mutta vielä hiuksenhienosti hyvän maun paremmalla puolella.

Syksyn sävelessä vuonna 1990 Kikka räjäytti pankin Sukkula Venukseen -hitillään, vaikka ei kisaa voittanutkaan. Hän oli menestyksensä huipulla, mutta pohdiskeli jo silloin valitsemaansa tyylisuuntaa.

– Jokaisessa ihmisessä on monta minää. Lavalla olen Kikka, jolla on kova vauhti ja seksikkäät vaatteet. Kyllä se olen minä, mutta se on tavallaan pintaa. Omissa oloissani olen Kirsi ja ihan tavallinen nainen. Se, että minun kuvaani liittyy tietty eroottinen juttu, aiheuttaa minulle toisinaan ristiriitoja.

Tällä lookilla Kikka tuli tunnetuksi Mä haluun viihdyttää -hittinsä aikoihin syksyllä 1989.

Hanuri-biisi oli liikaa

Kikka oli kieltäytyä Tartu tiukasti hanuriin -biisistä, koska sen menivät hänen mielestään jo liiallisuuksiin: Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua, täysin rinnoin mä voin siitä innostua.

Lopulta hän suostui – ja sai kuulijansa villiintymään.

Todellisuudessa Kikka olisi halunnut riisua yltään seksi­symbolin roolin ja tulla otetuksi vakavasti artistina – päästä laulamaan saman tapaista musiikkia kuin vaikkapa Arja Koriseva.

Muutaman kerran Kikka saikin kokeilla levollisemman tanssimusiikin tai jopa balladien tulkitsemista. Hän lauloi Kari Tapion kanssa komean ja herkän dueton Häipyy etäisyys, joka oli jotakin aivan muuta kuin pehmoeroottiset diskorallit.

"Viinaksiin taipuvaisille machoille laitettiin kaitsijat keikoille ja esiliinat vahtivat silmä kovana, etteivät miesartistit sortuneet viettelyksiin. Kikan kohdalla niin ei toimittu."
Raija Pelli

Tään pirstaleisen sydämein, sen mä muilta piiloon vein / Korkein tarkoitti kai sen, siipirikot toistaan tukien.

Yleisöstä ei löytynyt rauhalliselle linjalle kysyntää. Kikalta odotettiin rajumpaa menoa. Se turhautti laulajaa.

Ennen keikkoja Kirsi lääkitsi esiintymisjännitystään ottamalla piiskaryyppyjä, jälkikäteen hän taas nollasi kierroksia alkoholin avulla. Pikkuhiljaa juomaa alkoi kulua yhä enemmän, ja laulajan käsilaukussa oli myös monenlaisia ihmeitä tekeviä pillereitä.

– Olivatpa ongelmat mitä hyvänsä, artistia ei olisi saanut jättää oman onnensa nojaan. Viinaksiin taipuvaisille machoille laitettiin kaitsijat keikoille ja esiliinat vahtivat silmä kovana, etteivät miesartistit sortuneet viettelyksiin. Kikan kohdalla niin ei toimittu, Raija Pelli sanoo.

Kikka oli kieltäytyä Tartu tiukasti hanuriin -biisistä, koska sen sanat menivät hänen mielestään jo liiallisuuksiin.

Yleisö kaipasi kultakauden Kikkaa

Yksityiselämässä Kirsin rinnalla oli uran alusta alkaen puoliso Hannu Sirén. Hän kulki aluksi Kikan mukana keikoilla ja huolehti aikatauluista sekä lukuisista käytännön asioista. Yhteinen elämä aiheutti enemmän törmäyksiä tien päällä kuin kotona Pirkanmaalla, joten useiden riitojen jälkeen Hannu katsoikin paremmaksi jäädä kotiin.

Yhdeksänkymmentäluvun kiihkeimpien vuosien jälkeen Kirsin työtahti rauhoittui. Pariskunnan kauan haaveilema yhteinen tytär syntyi vuonna 1996, ja häitäkin tanssittiin.

Kikan päihdeongelmat olivat pahentuneet jo ennen lapsen syntymää. Rauhallisesti sujuneen äitiysloman jälkeen Kikka palasi esiintymislavoille, mutta kohtasi vaikeuksia sielläkin.

"Jos Kirsi olisi saanut elää ja päässyt jaloilleen, hän olisi saattanut lopulta onnistua tyylinvaihdoksessaan ja löytää uudelleen yleisönsä vaikkapa Kaija Koon tavoin."
Raija Pelli

”Vanhaa Kikkaa” ja hänen kultakautensa hittejä kaivattiin yhä, uusi ja iskelmällisempi suunta ei yleisöä kiinnostanut. Levyt eivät enää menneet kaupaksi eivätkä soineet radiossa. Tilalle olivat tulleet uudet artistit, joista esimerkiksi Nylon Beat herätti Kikassa kateutta.

Ylilyöntejä alkoi sattua useammin niin kotona kuin estradeillakin.

Tuhoisien kausien jälkeen vuonna 2005 Kikka sai elämästä lopulta otteen. Hän ja Hannu päättivät myrskyisän avioliittonsa sopuisasti. Edellisenä vuonna Kikka oli ilmoittanut faneilleen hyllyttävänsä uransa toistaiseksi. Hän oli halunnut aikaa selvittääkseen kasaantuneet ongelmansa, raitistua, saada itsensä fyysisesti kuntoon sekä mennä terapiaan.

Päihdeongelmat varjostivat Kikan viimeisiä vuosia, mutta ennen kuolemaansa hän ehti raitistua. Hän sai apua sekä psykoterapiasta että uskonnollisesta herätyksestä. Kuva on keväältä 2002.

Lapsuuden haamut

Lapsuuden karut kokemukset ja nuoruudessa tehdyt virheet kummittelivat mielessä. Synkimpinä hetkinä ne aiheuttivat Kirsille suurta kärsimystä. Hän sai apua sekä psykoterapiasta että uskonnollisesta herätyksestä. Lopulta Kikka sai kierrettyä korkin kiinni. Hän kuntoili säännöllisesti, ehkä hieman liiankin tiukan treeniohjelman mukaan.

Kikka otti yhteyttä vanhoihin yhteistyökumppaneihinsa Ile Vainioon ja keikkamyyjä Ilkka Pensolaan. Ehkä hän olisi valmis palaamaan lavoille, muutama uusi laulu, ja ura jatkuisi, vaikka aluksi vähän matalammalla profiililla.

– Jos Kirsi olisi saanut elää ja päässyt jaloilleen, hän olisi saattanut lopulta onnistua tyylinvaihdoksessaan ja löytää uudelleen yleisönsä vaikkapa Kaija Koon tavoin. Ehkä hän ja hänen kaikkien tuntemat hittinsä olisivat olleet kovaa valuuttaa Vain elämää -ohjelmassa, Raija Pelli arvelee.

Se kaikki jäi haaveeksi. Vuoden lopussa Kirsi kärsi oudosta kurkkukivusta ja yskästä, joka ei ottanut parantuakseen useilla antibioottikuureillakaan. Sen piti olla tavallista flunssaa.

Joulukuun alussa Kirsi vietti kotona iltaa yhdeksänvuotiaan tyttärensä kanssa ja meni lopul ta nukkumaan aivan kuin muulloinkin. Aamulla tytär yritti turhaan herätellä äitiään. Kikan elämä oli päättynyt sydänkohtaukseen vain 41 vuoden iässä.

Kirsi Hannele Sirén (o.s. Viilonen)

  • Laulaja Kikka.

  • Syntyi Tampereella 26.10.1964, kuoli 3.12.2005.

  • Puoliso Hannu Sirén, yksi ­yhteinen tytär.

  • Hittejä: Mä haluun viihdyttää, Apinamies, Sukkula Venukseen ja Tartu tiukasti hanuriin.

  • Haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.

Lähde: Raija Pelli: Kikka – Mä haluun viihdyttää (Docendo 2020).

Langenneet legendat
1 kommentti