Mitä yhteistä on Venäjällä, tiskikoneella ja geopoliittisella valtatyhjiöllä? Jos kone hajoaa parkettilattiaisessa keittiössä, vesivahinko on väistämätön. Rakkine tosin paukahti jo kauan ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä Ukrainaan, mutta tarkkaa päivää ei muista kukaan. Selitä siinä sitten vakuutusyhtiölle, että hanan piti olla ehjä ja kosteussuojan kunnossa, mutta näin vain pääsi tapahtumaan.

Venäjä ei ole Kiinaan tai Yhdysvaltoihin verrattavissa oleva suurimman luokan peluri. Sen vaikutusvalta on kuin tiskikoneesta vuotava vesi, joka löytää tiensä rakojen ja rakenteiden läpi. Nyt olemme kosteuskartoituksen siinä vaiheessa, kun hajun lähde on tiedossa, mutta tuhojen laajuus ei ole täysin paljastunut.

Valtatyhjiöillä on taipumus täyttyä ja vesi etsii väylänsä sieltä, missä sen kulkua ei estetä. Siihen nämä ontuvan vertauksen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.

Venäjän ymmärtäjien määrä Afrikan maiden joukossa kasvaa koko ajan. Kun YK:n yleiskokous äänesti marraskuun puolivälissä Venäjän olevan korvausvelvollinen Ukrainassa aiheuttamistaan tuhoista, päätös hyväksyttiin äänin 94–14. Tyhjää äänesti 73 maata. Lähes yhtä moni joko kannatti Venäjää tai pidättäytyi tuomitsemasta sen sotatoimia. Iltalehti julkaisi äänestyksestä taulukon, josta näkee hyvin miten Ukrainan puolelle asettui vain niukasti yli puolet YK:n yleiskokouksesta.

Lokakuussa, kun yleiskokous tuomitsi Venäjän valloitukset Ukrainassa, päätöslauselman vastustajia oli vain neljä ja 32 äänesti tyhjää. Vaikenijoiden joukossa oli sellaisia maita kuin Algeria, Eritrea, Etiopia, Etelä-Afrikka, Etelä-Sudan, Keski-Afrikan tasavalta, Mosambik, Sudan, Tansania, Uganda ja Zimbabwe. Myös tämän äänestyksen koko äänijakauma löytyy Iltalehdestä.

Ukrainan kärsimys herättää Afrikan mantereella myötätuntoa, mutta näkökulma on toinen kuin eurooppalaisilla. Ukraina on kaukana, kauempana kuin oman mantereen sotien jalkoihin jääneet lapset.

Venäjä on jo onnistunut hankkimaan Afrikasta liittolaisia, jotka käytännössä hyväksyvät hyökkäyssodan kieltäytymällä tuomitsemasta. Hyvänä esimerkkinä Suomessa vieraillut Mosambikin presidentti Filipe Nyusi.

– Sota ei ratkaise ongelmia, vaan osapuolilta vaaditaan nöyryyttä, hän sanoi Ylen mukaan.

Nyusin kädenlämpöinen kommentti on malliesimerkki diplomatian selkärangattomuudesta tilanteessa, jossa ylivoimainen vihollinen potkii maassa makaavaa uhriaan päähän.

Se, että Nyusi puhuu nöyryydestä, voi olla piikki Euroopan ja Yhdysvaltojen suuntaan, mutta myös Ukrainaa kohtaan. Nyusi ei kiistä Venäjän aggressiota vaan kehottaa konfliktin eri osapuolia dialogiin. Kauniita sanoja, jotka eivät lohduta sitä, jonka niskaan pommit putoavat.

Mosambik on entinen Portugalin siirtomaa. Ukrainan puolelle asettautuneiden Ranskan, Britannian ja muiden läntisten valloittajien Afrikassa tekemät historialliset vääryydet ovat edelleen hyvin muistissa. Venäjä tai Neuvostoliitto näyttää Afrikan vinkkelistä katsottuna erilaiselta suurvallalta kuin rautaesiripun tai Raatteen tien ja Summan takaa katsottuna.

Iltalehden haastattelussa namibialaistaiteilija Ina-Maria Shikongo kertoi kasvaneensa kommunististen vapauslaulujen tahdissa ja muisteli maansa itsenäisyyden puolesta taistellutta vapautusarmeija Swapoa, joka jakoi Neuvostoliiton kanssa saman marxilaisen ideologian.

Shikongo vertasi Putinia kansainvälisiin öljy-yhtiöihin, jotka sotkevat Afrikan maiden luontoa ja vetävät öljyputkiaan miten sattuu. Hyvän ja pahan jako ei ole vesiselvä, kun kaikki on vain kolonialismin jatketta.

Kesäkuussa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi yritti vakuuttaa Afrikan unionin jäsenmaita, että Venäjän hyökkäys estää Ukrainan viljan viemisen Afrikkaan ja pahentaa haavoittuvimpien maiden nälänhätää.

BBC:n mukaan Ukrainan johtaja kutsui Afrikkaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän panttivangiksi. Afrikan unionin puheenjohtaja Macky Sall vastasi Afrikan maiden kannattavan kansainvälistä oikeutta ja vapaata kauppaa, ja toivovansa konfliktin ratkaisua neuvottelemalla – vaikka ei olekaan samaa meiltä kaikista Zelenskyin sanomisista.

Zelenskyi oli epäilemättä oikeassa siinä, että Venäjä aiheuttaa vahinkoa Afrikan maille estämällä Ukrainan viljakuljetukset. Samalla hän lankesi länsimaiseen perisyntiin eli ylimielisyyteen ja puhui Afrikan unionin edustajille alaspäin.

Entä se Venäjän vallan valuminen sinne missä on tilaa? Venäjän miehityssotien syntilistalta puuttuu Afrikka, jossa sitä ei pidetä entisenä siirtomaaherrana. Osalle Neuvostoliitosta ei kaikille mieleen KGB tai Stalinin vainot, vaan tuki Namibian Swapolle ja Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan taistelleelle ANC:lle.

Venäjällä on monta valuuttaa, joilla se hankkii ystäviä ja vaikutusvaltaa Afrikassa. Yksi niistä on väkivalta. Huhtikuussa Human Rights Watch raportoi 300 miehen joukkomurhasta Malissa. Terrorismin torjunnan nimissä tehdyssä iskussa olivat asialla Malin armeija ja satakunta venäläistä taistelijaa.

Yle kertoo laajassa jutussaan venäläisen palkkasotilasyhtiö Wagnerin yrittäneen huhtikuussa lavastaa Ranskan syylliseksi toiseen, pienemmän mittakaavan veritekoon.

Vain helmikuussa Ranska oli vetänyt joukkonsa Malista, jossa se oli auttanut maan hallinnon rinnalla terrorismin vastaisissa operaatioissa kymmenen vuoden ajan. Verkostojaan levittävälle Venäjälle Ranskan lähtö tuli kuin tilauksesta.

Sudanin viranomaiset löysivät heinäkuussa Khartumin lentokentältä tonnin kultaa, joka oli matkalla Venäjälle, kertoo CNN. Löytö oli jo kuudestoista vastaava salakuljetusyritys puolentoista vuoden sisällä. Viranomaisten puuttuminen salakuljetukseen on ollut varovaista, koska kukaan ei halua suututtaa Venäjälle myötämielistä hallintoa.

Kultaa Sudanista Venäjälle salakuljettaa Meroe Gold -niminen yhtiö, jonka takana häärää Wagnerista tuttu Jevgeni Prigožin. Wagner on puolestaan tarjonnut Sudanin hallinnolle sotilaskoulutusta ja aseita ja sekaantunut vuoden 2021 sotilasvallankaappaukseen.

Venäjän nykyhallinto etsii liittolaisia ja kauppakumppaneita niistä, joille länsimaat ovat kääntäneet selkänsä. Sudanin 2021 sotilasvallankaappaus tai Malin armeijan kyseenalainen terrorismintorjunta ovat esimerkkejä halkeamista, joihin Venäjän vaikutusvalta tihkuu kenenkään estämättä.

Suomella tai muilla Euroopan mailla ei ole varaa heristää sormeaan Venäjän uusien kumppaneiden suuntaan. Meidän syntimme on ollut luottamus siihen, että Venäjä kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja toimittaa Euroopaan fosiilisia polttoaineita kohtuulliseen hintaan.

Kauppa käy, Venäjä ei sekaannu länsinaapureidensa sisäisiin asioihin, eivätkä nämä pidä liian suurta meteliä Tšetšenian tai Georgian sodista, Krimin miehityksestä tai itäisen Ukrainan kapinallisalueiden epäselvän konfliktin tukemisesta. Toki kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta voi muistutella kohteliaasti niin kauan kuin moiset puheet eivät häiritse kaupankäyntiä.

Helmikuun 24. päivän jälkeen ääni kellossa muuttui. Idänkauppaa kynsin ja hampain puolustaneita suomalaisia vallankäyttäjiä kaivettiin poteroistaan torille jalkapuuhun. Kritiikki oli pääosin asiallista, ja jos ei ihan aina ollutkaan, siitä voidaan syyttää sananvapautta, Twitteriä, perjantai-iltaa tai auenneen korkin nostattamaa juhlatunnelmaa.

Jälkiviisastelusta huolimatta tuo keskustelu on ollut pakko käydä. Kun Ulkopoliittinen instituutti varoitti 2016 Venäjän etupiiripyrkimyksistä, tuon ajan päättäjät tuomitsivat varoituksen Venäjän vastaisiksi. Vesi oli valunut myös meidän perunakellariimme asti ja jostain sieltä olohuoneen lattian raosta alkoi hiipiä kosteusvaurion tunkkainen tuoksu.

Euroopan maiden poliittinen ja sotilaallinen tuki Ukrainalle näyttäisi nyt olevan vankkumaton ja puheet kovenevat samaa tahtia kiristyvän pakkasen ja kohoavan kaasun hinnan tahdissa.

Uhkana on, että Venäjän fossiilisesta energiasta eniten riippuvaiset Euroopan maat alkavat talven tunkeutuessa tupaan kyseenalaistaa tukensa Ukrainalle, eli sooloilla ja joustaa.

Ukrainan sankka savuverho ja Euroopan turbulenssi vievät helposti ison osan huomiostamme. Sen takaa jää helposti huomaamatta moni diili, jonka Venäjä solmii kaukaisemmilla mantereilla.

Intian ja Kiinan puolueettomuus Venäjän ja Ukrainan välissä vaikuttaa Euroopan kannalta huolestuttavalta, samoin YK:n äänestystulosten perusteella kasvanut Afrikan maiden ymmärrys Venäjän hyökkäyssotaa kohtaan.

Afrikan maiden ja Venäjän läheisistä väleistä olisi syytä olla iloinen jossain toisenlaisessa maailmassa tai todellisuudessa. Nyt YK:n Ukraina-äänestyksissä nähty uusien rintamalinjojen ja vastakkainasettelun vahvistuminen enteilee hankaluuksia.

Maalaanko piruja seinille, jos vedän tähän mukaan vielä Kaivosteollisuus ry:n? Venäjää ei voi ohittaa puhuttaessa raaka-aineista. Kaivosteollisuus ry muistutti äskettäin Venäjän hyökkäyssodan osoittaneen konkreettisesti, kuinka haavoittuva koko Eurooppa on raaka-aineiden saannin suhteen.

Mitä öljyyn tulee, joudumme jatkossa olemaan entistä paremmissa väleissä Saudi-Arabian, potkupallomaa Qatarin ja muiden Lähi-idän itsevaltaisten öljyntuottajien kanssa. Miten selitämme omalletunnollemme ja sosiaalisen median verkostollemme, että se on pienempi paha. Onhan se?

Yritän keksiä vaikuttavaa perustetta ja haen samalla kuumeisesti nettikauppaa, josta voisin tilata sademetsäystävällisestä soijasta valmistettua luomutofua, jonka toimittaa kotiovelle kuorma-auto, joka kulkee suomalaisella tuulivoimalla tuotetulla sähköllä. Nälkäkin on ja kohta kiukuttaa.