Muutama vuosi sitten iltapäivälehden sivuilla kysyttiin, netin keskustelupalstoja lainaten, miksi äidit pukeutuvat hemulimekkoihin. Kuviolegginsit ja tunika olivat äitiunivormu, seksintappoasu. Vähemmälle jäi se keskustelu, johon tuolloin törmäsi hiekkalaatikon laidalla: taskut. Tunikan suosiota ei välttämättä selittänyt vain niiden ”tyylikkyys”, vaan myös se, että niiden taskuihin oli helppo sujauttaa avainnippu, puhelin ja nenäliina ja näin kaksi kättä vapautui lasten kaitsemiseen. Leikkipuistoissa vaihdettiin kokemuksia hyvästä taskun paikasta (sivusauma, lonkkaluiden seutu) ja syvyydestä (syvä on hyvä).

Oivalsin sen, minkä tavallaan jo tiesinkin: taskut tuovat vapautta.

Brittitoimittaja Caroline Criado Perezillä kaikki alkoi vaatekaupan pyjamahyllyltä. Miesten osaston yöpuvussa oli taskut, naisten puolella ei – vaikka muutoin vaate oli täsmälleen samanlainen. Valmistajan selitys oli, että taskut maksavat. Salapoliisityöhön lähteneelle toimittajalle selitys ei kelvannut. Miten taskut voivat olla lisäkustannus naisille, mutta miehille ei? Alkoi suuri seikkailu, puuttuvan taskun metsästys.

Podcastin Visible Women yksi jakso on omistettu puuttuville taskuille. Criado Perez opettelee ompelemaan taskun itse – mutta ei aio ottaa sitä tavaksi – ja haastaa meidät vaatimaan taskuja naisten vaatteisiin.

Miksi?

Koska tasku on yhteiskunnallinen teko.

Criado Perezin podcast on jatkumoa hänen muutaman vuoden takaiselle hittikirjalleen Näkymättömät naiset. Se kertoi miesten muotoisesta maailmasta. Autoista, puhelimista, lääkkeistä, jopa kaupungeista, jotka on suunniteltu miehille, miesten ehdoin, miesten mitoin. Taskut ovat osa tätä maailmaa.

Taskun pohtiminen vaikuttaa vähäpätöiseltä, eikä se olekaan elämän tai kuoleman kysymys, mutta on silti kiinnostava yksityiskohta arkisessa pukeutumisessa. Criado Perez esittelee taskuista kertovan kirjan, The Pocket. Sen kuvituksena on naisten taskuja 1660-luvulta 1900-luvun alkuun. Naiset kaikista yhteiskuntaluokista ovat tehneet tai teettäneet narulla vyötärölle sidottavia irtotaskuja. Kangaslaadut ja -materiaalit ovat vaihdelleet varallisuuden mukaan, eikä koristeluissa ole säästelty, ei vaikka taskut onkin puettu vaatteiden alle. Taskuissa on kuljetettu kodin tärkeitä tavaroita ja henkilökohtaista omaisuutta, suurimmat niistä ovat 60 cm syviä. Taskut mahdollistivat naisille omistamisen ja itsenäisen elämän.

Mutta taskunhan voi korvata käsilaukulla! Voi, kyllä, mutta se ei ole sama asia. Jokainen käsilaukun, yliolanlaukun tai repunkaan kanssa pihalla rehannut tietää taskun näppäryyden. Vyölaukku on kuin irtotasku ennen vanhaan, mutta oletko nähnyt kenenkään oleskelevan huolettomasti kädet vyölaukussa?

Eihän kaikissa miesten vaatteissakaan ole taskuja! Pikagallup lähipiirissä tuottaa hämmentyneen ilmeen. Kalsareissa ei ole taskuja, mutta miksi meidän edes pitäisi miettiä taskuja?

Kyllä meidän tyttöjen farkuissa on taskut! Kyllä, viisi taskua, joista pienin kelloa varten. Alun perin miehille suunniteltu vaate, jonka naisetkin ovat ottaneet omakseen.

Oudoin viritys ovat koristetaskut, jotka eivät oikeasti ole taskuja. Mitä virkaa sellaisilla on? Tai rintataskulla, johon ei voi laittaa oikeastaan mitään, koska, no, rinnat. 

Criado Perez myöntää olevansa hitusen pakkomielteinen taskuasiansa kanssa. Hänen periaatteenaan on, ettei hän osta taskuttomia vaatteita. Käytännön elämässä tämä tuottaa hankaluuksia, mutta kauppareissu voi olla silmiä avaava. Rekkiin jää niin juhla- kuin urheiluvaatteitakin.

Tuttavani on mekkoihminen. Hän valitsee mekkonsa tarkkaan valikoiden ja mainitsee somepostauksessaan joka kerta, kun mekossa on taskut. Sillä taskut ovat mukavat ja huolettomat, tuovat useammin ryhtiä kuin vievät sitä pois. Criado Perezin mielestä tämä maininta olisi valmistajan tehtävä – ainakin siihen asti, kun tasku on vakiovaruste ja oletusasetus myös naisten vaatteissa.