Kaksi ja puoli vuotta sitten se muutti olohuoneeseemme. Väliaikainen työpiste. Sille raivattiin tilaa, siirrettiin nojatuoli pois, kannettiin pöytä ja työtuoli tilalle. Työtuoli harvoin näyttää siltä, että se kuuluisi olohuoneeseen, mutta tämä olisi tässä nyt hetken, tämän kevään. Korona toi kahdet työt ja yhden koululaisen kotiin. Esikoululainen sai käydä kodin ulkopuolella.

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin väliaikainen työpiste siirrettiin pois. Työtuoli kannettiin kilometrin päässä kotoa olevaan työhuoneeseen. Kodista tuli taas koti.

Tässä välissä ehti tapahtua paljon ja ei mitään. Kodista oli tullut työmaa, koulu ja ruokala, siellä nukuttiin ja se oli harrastuspaikka. Tanssitunteja varten siirrettiin mattoja pois ja takaisin, mikroaaltouuni kilkatti pitkin päivää, kun yhteistä lounasaikaa löytyi harvoin. Iltapalan aikaan nauroimme, että perhe, joka syö yhdessä, pysyy yhdessä, vaikka vastahan tässä on oltu taas koko päivä yhdessä.

Ensimmäisen kerran väliaikaisen työpisteen näennäinen väliaikaisuus iski tajuntaan joulukuussa 2020. Se on siinä vieläkin, joulukuusen paikalla. Jotta joulukuusi voitiin tuoda sisään, siirrettiin toinenkin nojatuoli pois. Sillä koti on koti vain, jos siellä on joulukuusi.

Etätyön ja -opiskelun tuomaa tilantarvetta ratkottiin muutoinkin kuin siirtämällä huonekaluja. Koronan kotiinsa ajamat suomalaiset innostuivat remontoinnista, asuntokauppa vilkastui. Ihmiset hakivat lisätilaa, huoneita ja neliöitä. Haluttiin työhuone etätöitä varten ja oma piha rentoutumiseen. Jollekin ratkaisu oli muutto halvempien neliöiden kehyskuntaan, joku palasi kauemmas kotiseudulleen. Maaseudun muuttotappiota korona ei ratkaissut, mutta teki siihen pieniä poikkeamia.

Iloitsen jokaisesta, joka sai yhdistettyä työn ja asumisen itselleen sopivalla tavalla, tunnistan onnen, joka järvimaisemasta syntyy. Väliaikaisen työpisteenkin ääressä pohdittiin lisätilan tarvetta. Muuttohalujakin oli, mutta niitä hillitsi tarvittavan lisähuoneen hinta ja elämänpiiri, johon kuuluivat lasten kiva lähikoulu ja kaverit. Niinpä koronakaranteeniviikkoina nojatuolittomassa olohuoneessa pidettiin yhtä aikaa palaveria ja koulun liikuntatuntia.

Etätyö voi kiistatta olla etu niin työntekijöille kuin työnantajallekin. Listaan kuuluvat ainakin työmatkasta säästynyt aika, keskittymisrauha ja mahdollisuus rytmittää omaa työtään. Tiimit eivät ole paikkasidonnaisia, vaan nyt voidaan yhdistää parhaat osaajat, olivat he missä päin maata tai maailmaa tahansa. Lähityöhön palaamisen jälkeenkin etätyö tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, mutta onko sen ainoa mahdollinen paikka oma koti?

Läppäri kahvilassa on ehkä ok, mutta koko toimiston ja kaiken työn siirtäminen sinne ei. Liikkuvan ja luovan asiantuntijatyön tarpeisiin tarkoitettuja toimisto- ja työpisteratkaisuja saa rahalla. Toimistohotelli, yhteistyöskentelytila, päivätoimisto, vuokrattava työpiste. Tarkoitus on sama, nimi vaihtelee. Nopea googletus kertoo, että näitä vuokrattavia työtiloja markkinoidaan myös etätyön mahdollistajana. Hiihtokeskusloma perheen kanssa onnistuu silloinkin, kun vanhemmat tekevät töitä. Tarjolla on aktiviteetteja, luonnonrauhaa ja tunturikonttori, jossa toimivat nettiyhteydet.

Väliaikainen työpiste otti oman tilansa. Nojatuolittomuutta enemmän mieltä on hiertänyt työpisteen syömä henkinen tila. Koti on ollut toimisto, mutta ei ihan kunnollinen sellainen. Kotona oleville koti ei ole ollut koti, vaan paikka, jossa on kokouksia ja demoja, joiden aikana pitää olla hiljaa eikä kaverikaan voi oikeastaan nyt tulla kun vanhemmilla on tämä työ, joo, olkaa hiljaa, kyllä, sitten kun tämä on valmis.

Kodin pitäisi olla koti kaikille. Sen pitäisi olla paikka, jossa voi leikkiä ja pelata, jossa sohvan nurkkaan (se sentään jäi!) voi käpertyä kikattamaan kaverin kanssa. Kotia ei erota toimistosta tuoreen pataleivän merkkaama kodin tuoksu, vaan se, että on tilaa tunteille, tekemiselle ja levolle.

Suomessa on tyhjää toimistotilaa liiaksi asti. Virallisesti puhutaan toimistorakennusten vajaakäyttöongelmasta. Kun yritysvuokralaisia ei löydy, kiinteistönomistajat ovat ryhtyneet vuokraamaan tiloja huone kerrallaan. Työntekijän näkökulmasta se on halvempaa kuin toimistohotelli ja ehdottomasti edullisempaa kuin asuntokauppa pääkaupunkiseudulla.

Loppukesästä yhden tällaisen ison rakennuksen yhteen pieneen huoneeseen kannettiin pöytä, työtuoli ja kaksi nojatuolia. Väliaikainen työhuone on karu ja ruma, mutta kotoa otetut verhot ja varastossa ollut vanha matto tekivät siitä melkein tutun ja liki oikean työhuoneen näköisen. Matkaa huoneelle on enemmän kuin kodissa olevaan huoneeseen olisi, silti tunti vähemmän kuin työpaikalle ja juuri sopivasti silmät avaavan aamukävelyn verran.

Kotona joulukuusi tuodaan paikalleen heti joulukuun alussa. Ja mikä tärkeintä, lasten ja kavereidensa kikatus on palannut olohuoneeseen.