Ne ovat täällä taas. Kevään kirkkaat, hohtavat hanget ja silmiä polttavat säkenet, jotka hangista heijastuu. Nuo valon airuet, jotka antavat uskoa tulevaan kesään, jotka saavat pimeyden kaikkoamaan ja lupaavat jo yötöntä yötä, joka saapuu vääjäämättä näille raukoille rajoille, pakkasen ja pimeänä kurittamille selkosille. On talvi ja kevät!

Aina kun selvitään tammikuun pimeästä ja maaliskuun viipyvästä hämärästä, alkavat juhlat! Alkaa se aika vuodesta, joka piristää ja virkistää inehmon mieltä ja sielua. Se saa hanget hohtamaan ja mielen laulamaan ylistyslaulua jäisen maan heräämiselle.

Päivät tulevat aina vaan pidemmiksi helmikuun loppupuolella, vaikka tuntuu, että valo lisääntyy tuskastuttavan hitaasti. Kunnes äkkiä sitä valoa piisaa, joka paikka on sitä tulvillaan.

Tänä vuonna oli talvi erityisen pitkä ja pimeä, ja tuntui kuin valo ei koskaan enää saapuisi ja pimeys peittäisi maan lopullisesti. Mutta tulihan se sieltä. Se alkoi vähäisenä jo ennen joulua. Kun pääsimme 21. päivään joulukuuta, oli jo toivoa. Päivä alkoi pidentyä!

Se alkoi hitaasti.

Joulu tuli ja meni, eikä minkäänlaista muutosta vielä näkynyt, vaikka tietää, että maapallo on jo paluumatkalla kohti kesää. Hitaasti, kuin madellen kuluivat nuo ensimmäiset päivät, viikot, jopa kuukaudet, kunnes alkoi ta- pahtua. Kukonaskel muuttui vähitellen pidemmäksi ja pidemmäksi ja mieliala alkoi nousta samaa vauhtia.

Nyt on jo mukava herätä aamuisin, kun on muutakin kuin kaksi pimeää vastakkain. Nyt näkee jo eteensä ulkonakin, eikä jatkuva pimeä iske vasten kasvoja, kun ovesta ulostautuu kartanolle.

Tänä vuonna pakkaset tulivat kummallisen aikaan. Joulukuussa oli jo kolmea-neljääkymmentä. Sitten taas tammikuu, joka on perinteisesti ollut se kylmin kuukausi. Silloin olisi pikemminkin odottanut niitä kovia pakkasia, mutta oli yllättävän lauhaa. Entä sitten helmikuu, jolloin olettaisi jo auringon lämmittävän edes hitusen, mutta piteli tuimia pakkasia, jotka saivat korvat jäätymään. Mutta vähitellen valo ja lämpö voittivat.

Kovaa taistelua siinä käydään, että kumpi voittaa, kevät vai talvi. Välillä otetaan takapakkia ja sitten taas huilataan kohti kevättä, että korvissa kohisee.

Ja vauhti senkun kiihtyy. Ollaan jo kolmannessa kuussa ja illat alkavat pidentyä. Valoa riittää jo iltamyöhään asti. Jäällä liikkujat lisääntyvät. Moottorikelkat ja sukset otetaan piilosta ja vientiä riittää.

Talvinen jää kutsuu kävelijöitä ja reippailijoita, jotka pyyhältävät otsa toimeliaassa rypyssä ja alahuuli päämäärätietoisuutta uhkuen panevat tossua toisen eteen. Kuntoliikunta on mannaa! Aurinko paistaa ja sukset suihkavat kohti vastarantaa toimeliaasti. Onhan kevät ja mitä paras aika ja sää. Mikäpä on liu’utella ja sivakoida keväisellä hangella.

Pilkkimiehet ovat kairanneet avantonsa ja kököttävät lasittunut katse silmissään ja näkevät valveunia jättihauista, ja aina silloin tällöin semmoinen avannosta ylös vedetäänkin. Jotkut meistä vain istuvat kasvot aurinkoon käännettyinä ja nauttivat lämmöstä ja valosta, jonka kotitähtemme suo. Kaikilla on hyvä olla.

Sitten Putin hyökkäsi Ukrainaan.