Eräänä aamuna muutamana heräsin älämölöön, joka tuntui kuuluvan pihaltani. Vilkaisin kelloani, kirosin, että kuka siellä nyt meluaa tähän aikaan aamusta, eli keskellä ihmisen parasta uniaikaa. Könysin pystyyn, haukottelin ja venyttelin, päästin aamutuhnun ja itseäni raapien kömmin ovelle, katsomaan, mikä siellä oli oikein hätänä.

Suuri oli hämmästykseni, kun näin pihalla koko maailman lehdistön ja muun median mikrofonit ojossa huutaen, että miltä nyt tuntuu. Yritin udella, että mikä tuntuu ja miltä ja että mitä asiaa. Vähitellen selvisi, että minut oli menneenä yönä valittu yksinvaltaiseksi maailman keisariksi YK:n yleisistunnossa.

En ollut tiennyt asiasta mitään, sillä olin ollut edellisenä iltana humppaamassa eli baarikierroksella, ja myöhään oli mennyt. Vaatimattomana hyväksyin valintani, olinhan jo sitä tovin odotellutkin, sillä viisauteni oli sen verran ylivertaista, että moinen virka kuului minulle itsestään selviönä.

Tosin esitin vaatimatonta tavan vuoksi, sillä eihän se sovi, että moisella arvonimellä alkaa leuhkia heti kun sen saa.

Kuitenkin päätin tarttua toimeen heti ja topakasti ja tarmolla. Oli aika panna maailma kuntoon.

Olikin paljon asioita, jotka kai­pasivat osaavaa kättäni. Sodat oli lopetettava. Olihan järjetöntä, että vuosittain tuhlautui miljoonia ihmishenkiä turhissa sodissa, jotka johtuivat yksilöiden kyltymättömästä vallanhimosta, himosta saada kaikki valta hyppysiinsä välittämättä kärsimyksistä, joita se aiheutti.

Niinpä komensin Venäjän ja USA:n lopettamaan keskinäisen syyttelyn ja kiusanteon ja toisen härnäämisen. Köyhyys oli saatava loppumaan ja epätasa-arvo maailmasta häviämään. Sotien lopettamista eivät hyväksyneet valtaa tavoittelevat poliitikot eivätkä liikemiehet innostuneet köyhyyden poistamisesta, sillä köyhälle on helppo myydä tavaroita, joita hän ei tarvitse.

Jouduin käyttämään kovia otteita. Jouduin pakottamaan nämä asianosaiset päätöksiin, joihin he suostuivat pitkin, siis tosi pitkin hampain.

Sitten Tepsan Heikki soitti ja pyyteli pilkille. Vaikka mieli olisi tehnyt, ei ollut aikaa. Piti laittaa paavi kuriin syntyvyyden säännöstelyn kanssa ja muutenkin piti kiirettä ihan tarpeeksi, vaikka hauet jo odottelivat piilopadolla ja aurinko paistoi. Ja ilmaston lämpeneminen piti pysäyttää, nyt heti.

Pörssikeinottelu lopetettiin ja muutenkin talous saatiin kuriin ja työtä tekeville maksettiin kunnon palkka. Kaikenlainen riisto saatiin loppumaan ja kiirettä piti muidenkin ihmisoikeuksien kanssa.

Diktaattoreita lyötiin turpaan ja hommaa piisasi aamuvarhaisesta yömyöhään, hyvä että kerkesi syömään kultalautasilta jokusen kaviaarinokareen hätäpäissään. Aamulla ei saanut nukkua rauhassa, kun hallitusherrat jo kumartelivat ovella ja heidän jälkeensä armeija ja muut vailla olijat.

Kovvoo hommoo. Alkoi tympiä. En ollut pitkään aikaan kerinnyt pilkille tai pubivisaan, eikä muutenkaan ollut hauskaa. Ei tämän tämmöistä pitänyt olla, raatamista ja vastuussa kaikesta. Heitin koko homman pois ja otin kalastusvälineet ja lähdin pilkille. Hoitakoot muut, vallasta pitävät.

Minen jaksa enkä viitti, mokomia keisarin hommia. On ne sen verran aikaa vieviä ja raskaita, sano.